ajatuksia

NÄKYMÄTÖN VAUVA


Jep. Vauva on edelleen a no show. En kuitenkaan ajatellut tänään kirjoittaa siitä, vaan ajatuksiani vauvan tulevasta roolista tässä blogissa ja ylipäätään käyttämissäni Somekanavissa. Ystäväni kysyi minulta tästä ja jäin pohtimaan asiaa ihan tosissani.

Kuinka suurta osaa lapsi saa näytellä vanhempiensa (ja muiden sukulaistensa) Somekanavissa? 

Missä menee hyvän maun raja ja miten paljon oman lapsen yksityisasioita voi paljastaa muille?

Vaikeita kysymyksiä, vailla yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Jälleen kerran ollaan sellaisen aiheen äärellä, mikä jakaa mielipiteitä voimakkaasti.

Olette jo varmasti tähän mennessä oppineet jotakin näkymättömästä miehestä. Kuten kuvitella saattaa, hänellä on hyvin painava mielipide myös tässä Someasiassa. Onhan kysymys yhtä lailla hänenkin lapsestaan. Näkymätön mies ei todellakaan vietä aikaansa Somessa, eikä arvosta kyseisiä kanavia alkuunkaan. Hänen Facebookkinsa päivittyy vain silloin, kun joku muu merkitsee hänet omaan julkaisuunsa tai hänellä on syntymäpäivä. Hänen näkökulmastaan ratkaisu on siis helppo. Jos mies saisi yksinään päättää, kukaan teistä ei koskaan saisi nähdä lapsestamme silmäystäkään. Parisuhde ja elämä ylipäätään on kuitenkin hyvin pitkälti erilaisten kompromissien tekemistä. Siis ei huolta: täysin näkymättömäksi vauva tuskin jää. Oikeastaan sillä, mitä mieltä minä tai mies olemme yksilöinä asiasta, ei ole merkitystä. Tekemämme päätös ja sen pohjalta luodut pelisäännöt ovat yhteisiä ja niistä pidetään kiinni. Itse olen todella aktiivinen sekä Facebookissa, blogissa että Instagramissa. Kuulun Facebookissa muutamiin vauva-aiheisiin ryhmiin ja kirjoittelen muutenkin kuulumisia omalla seinälläni. Myös blogista on tullut mieluisa harrastus ja haluan mahdollisuuksien mukaan jatkaa sitä myös vauvan syntymän jälkeen. Minun on siis ihan järkevää pysähtyä miettimään pelisääntöjä omalle somekäyttäytymiselleni ennen vauvan syntymää.

Olen itse hyvin avoin ihminen ja minun on helppo puhua julkisesti omista asioistani, niin iloista kuin suruistakin. Olen kuitenkin myös oppinut kantapään kautta muutamia asioita Somemaailmasta. Erään kerran se heijastui työelämään, kun joku katkerahko tyyppi Facebookista yritti mustamaalauksen avulla saada minut vaikeuksiin. Toisella kertaa identiteettivaras oli luonut nimelläni ja kuvallani varustetun profiilin seksiseuranhakusivustolle (en ihmettelisi, vaikka etsisin siellä seksiseuraa edelleen). Tiedostan siis erittäin hyvin, että kaikki, minkä kirjoitan tai julkaisen netissä, on siellä ehkäpä ikuisesti ja kenen tahansa varastettavissa omaan käyttöön. 

Olen kuulunut osan odotusajastani muutamiin FBryhmiin, missä kohua ovat herättäneet henkilökohtaisten kuvien tai asioiden jakaminen Feissarimokissa tai muualla ryhmän ulkopuolella. Tapahtumat ovat todella ikäviä ja saavat omat karvani nousemaan pystyyn: miten joku voi saada nautintoa muiden asioiden levittelemisestä/toisen aidolle hädälle naureskelusta? Emme kuitenkaan elä reilussa maailmassa. Aina on olemassa niitä, jotka hakevat huvia elämäänsä muiden kustannuksella, yhteisistä pelisäännöistä piittaamatta. On surullista huomata, miten edelleen monet uskovat sokeasti siihen, että jos esimerkiksi Facebookin salaisen ryhmän säännöissä lukee, että ryhmän tietoja ei saa jakaa ulkopuolisille, niin ei koskaan tapahdu. Aina on olemassa niitä, jotka viisveisaavat muiden tunteista. Somemaailman laajenemisen myötä kiusaamisesta on tullut entistä helpompaa, koska todelliseen vastuuseen joutuu vain harvoin. Nettikiusaaminen on kuitenkin aina väärin ja siihen tulee aina puuttua mahdollisimman järein keinoin, niin kuin onneksi näissäkin ryhmissä on tehty. Ryhmän jäsenenä on kuitenkin naiivia sulkea silmänsä riskeiltä ja vedota siihen, että säännöissä sanotaan näin. Vastuu arkaluontoisen kuvamateriaalin julkaisemisesta tai oman kehon ruumiintoimintojen yksityiskohtainen raportointi tuhansille tuntemattomille, on aina käyttäjällä itsellään. 

Blogin aloittaminen on toiminut itselläni hyvänä muistuttajana siitä, miten laajalle ja miten nopeasti asiat voivat netissä levitä. Kun pystyn näkemään reaaliajassa lukuina, miten laajalle kirjoittamani teksti lähtee esimerkiksi pelkästään Facebookissa, sitä pysähtyy väkisinkin miettimään asioita eri näkökulmasta. Eikä kysymys ole pelkästään Facebookista. En tiedä, ymmärtävätkö kaikki todella esimerkiksi hashtagien todellista voimaa tai sitä, että julkisen Instagramsivun pystyy todellakin näkemään KUKA TAHANSA. Tulevana vanhempana haluan tietenkin suojella lastani kaikelta maailman pahalta. Tiedän myös, että tulen epäonnistumaan siinä ennemmin tai myöhemmin jossain mittakaavassa. Henkilökohtainen Facebooksivu on asia erikseen, sillä siellä yksityisyysasetuksien säätäminen on jossain määrin mahdollista. Blogini, Blogin FBsivut sekä Instagramtilini ovat kuitenkin julkisia ja näin ollen kenen tahansa katseltavissa. Ehdoin tahdoin en kuitenkaan halua asettaa lasta sellaiseen tilanteeseen, että hän joutuisi tulevaisuudessa epämukaviin tilanteisiin äitinsä kyseenalaisen Somekäytöksen johdosta. Some on kuitenkin tullut jäädäkseen ja on vaikea ennustaa, millaisessa maailmassa elämme esimerkiksi 15 vuoden kuluttua. 

Millaisia pelisääntöjä olemme ajatelleet tulevaisuuden varalle 
(erityisesti tätä blogia ja Instagramia silmällä pitäen)? 


1. En aio kirjoittaa lapsemme elintoiminnoista, kehityksestä tai persoonasta yksityiskohtaisia tietoja (esim. milloin hän oppii kävelemään tai montako hammasta nyt on puhjennut missäkin ajassa). 

2. En aio julkaista lapsestamme kuvamateriaalia, mistä hänet voi selvästi tunnistaa tai mikä voisi asettaa hänet kiusalliseen tilanteeseen joskus myöhemmin elämässä (alastonkuvat, selkeät kasvokuvat, tässäsyönmustikkaakokonaamallani -kuvat) 

3. Lapsi ei tule esiintymään blogissa tai somessa omalla nimellään. 

Kuulostaapa tylsältä, eikö niin? Näin olemme miehen kanssa kuitenkin alustavasti päättäneet. Tietenkin toivomme myös, että lähipiiriimme kuuluvat kunnioittavat näitä pelisääntöjä, eikä lapsestamme toivottavasti vilise tulevaisuudessa pyllypaljaana-valokuvia sukulaisten ja kavereiden Facebookseinillä.

Blogistani saa helposti sellaisen kuvan, että suhtautuisin Someen kevyesti. Kerronhan täällä melko avoimesti arjestamme, erityisesti omasta elämästäni. On kuitenkin edelleen paljon sellaista, mitä jätän kirjoittamatta tai paljastamatta. Myös lapsemme tulee jossain määrin jäämään tähän välimaastoon, koska blogi on kuitenkin vain minun harrastukseni, ei koko perheen juttu. Varmasti tulen käsittelemään arkeamme jatkossakin, tuleehan vauvavuosi olemaan kaikin puolin uusi ja mullistava aika elämässäni. Se, millaista blogin sisältö tulee olemaan, jää nähtäväksi. Onneksi käsittelemieni aihepiirien ympäriltä löytyy niin paljon blogeja kuin vain jaksaa etsiä. Uskonkin, että lukijat, jotka kaipaavat enemmän kuin mitä minulla on tarjota, löytävät etsimänsä kyllä jostain toisesta blogista. 


Mitä sitten ajattelen vanhemmista, jotka julkaisevat avoimesti kuvia lapsistaan Somessa? -Aivan sama, kukin tyylillään. Muiden tekemät ratkaisut eivät kutittele omaa takamustani tai vaikuta minun arkeeni millään tavalla. Ei ole olemassa oikeaa eikä väärää ratkaisua. Jos saisin kuitenkin jonkun kommentin tässä todeta, niin toivoisin, että jokainen vanhempi miettisi asiaa aina ennen julkaise -napin painamista. Toivoisin, että jokainen kävisi omat yksityisyysasetuksensa läpi miettien, miten laajalle yleisölle asiat haluaa jakaa. Ettei sitten tulisi niitä ikäviä yllätyksiä. Ikävätkin yllätykset on helpompi käsitellä ja sietää, kun riskit on tiedostanut etukäteen. 


Lisäksi haluan muistuttaa, että meidän pelisääntömme ovat kahden ihmisen tekemä kompromissi, eivätkä ne perustu pelkästään omiin näkemyksiini asiasta. Niin kuin aikaisemmin sanoin: kyse ei ole vain minun lapsestani. Näkymätön mies on sanonut painavan sanan ja minun tulee sitä kunnioittaa, niin paljon kuin sormeni syyhyäisivätkin tulevaisuudessa esimerkiksi erilaisten newborn-kuvien julkaisun suhteen. Meitä on kuitenkin tässä kaksi, kammottavaksi. Ja näkymätön mies on natsi. HEHHE. 

Millaisia ratkaisuja olet tehnyt lapsesi somenäkyvyyden suhteen? 

comments powered by Disqus