meilletuleevauva

NEITSYTMATKA NEUVOLAAN

Tänään koitti näkymättömän miehen neitsytmatka neuvolan ihmeelliseen maailmaan. Yllätyksekseni hän suhtautui käyntiin oikein positiivisesti. Tästä kaikesta tuli jälleen hieman konkreettisempaa, kun hän pääsi näkemään, mitä neuvolakäynneillä tehdään ja minkälaisen leidin kanssa siellä asioidaan. Itse kuitenkin koen, että näkymättömän miehen ei tarvitse olla jokaisella käynnillä mukana, ellei hän sitä itse erikseen tietysti halua. En nimittäin näe tarvetta raahata häntä mukaan kuukauden välein keskustelemaan painoni kehityksestä.  Tiedän hänen kammoksuvan lääkäreitä ja kaikenlaista terveydenhuoltoon liittyvää. Neuvolatätimme on onneksi aivan ihana persoona ja uskon, että hän onnistui hieman lievittämään miehen ennakkoluuloja tohtoreita kohtaan. 

Keskustelimme voimavaramittarin tuloksista ja kävimme läpi perusjuttuja. Saimme mukaan myös Kelan hakemukset ja raskaustodistuksen. Kävi ilmi se, mikä jo tiedettiinkin: kaikki on oikein mukavasti. Sydänääniä kuunnellessa Bebe monotti neuvolatätiä käteen. ”Turpaan vakoojamuikkeleille”, hän ilmoitti ja vipelsi äkkiä karkuun.


Verenpaine 110/67
Painon muutos/viikko +700g
”Joo-o. Kyllä tuo sun vatsa on aika hyvin kasvanut viimenäkemästä. Sun tapauksessa sais kyllä nousta vieläkin enempi, oikein maltillisesti nousee. Ei lainkaan tarvii olla huolissaan”.

U-prot. ja U-gluk. fine.
Turvotus, niente

Sikiön liikkeet ja sydämen syke +140, ++
Kohdunpohjan korkeus ja lapsiveden määrä 24, normaali
”Maha kasvaa tasaisesti yläkäyrällä”.

Hemoglobiini: ei tarvetta mittaukselle



Pohdiskelemme sokerirasituksen tarpeellisuutta. Varpun odotuksessa se teetettiin ensimmäisen kerran viikolla 16. Toinen olisi tehty myöhemmin. Tässä raskaudessa päädyimme jättämään rasituksen aikaisemmilla viikolla välistä, koska Varpun raskaudessa siinä ei ollut mitään poikkeavaa. Miksi tähän sitten päädyttiin silloin ja nyt? Sukurasituksen takia. Äitini suvussa on esiintynyt diabetesta sekä muita ongelmia verensokerin kanssa. Rasite on huomattava ja koska raskaus on kaikin puolin mullistavaa aikaa naisen keholle, halusin ehdottomasti rasitukseen jossakin raskauden vaiheessa. Varmuuden vuoksi. Joskus sokereissa saattaa nimittäin olla häikkää, vaikka varsinaisia oireita ei olisikaan. Hoikkuus, terveellinen ruokavalio ja liikunta eivät myöskään aina poissulje raskausdiabeteksen mahdollisuutta. Joskus se vain puhkeaa, eikä varsinaista syytä saada jäljitettyä. Olen kertaalleen rasituksen jo kokenut, enkä suoraan sanottuna ymmärrä sen ympärillä vellovaa vinkumista. Ainakin edellisellä kerralla se oli piisofkeik. Tampereella, kuin myös Harjavallassa, ajan saa varata labrasta itse, joten mikäli sijoittaa rasituksen aikaiseen aamuun, ei paljon puhuttu paasto ole niin kovin raskas. Itse menin edellisellä kerralla labraan heti sen auettua ja nappasin taskuun välipalapatukan, jonka söin heti testin päätyttyä. Paljon puhuttu sokerilitku ei mielestäni ollut yhtään niin paha kuin mitä lukemani perusteella olin pelännyt.

Ehkä huomaatte, että en suhtaudu tähän tulevaan sokerirasitukseen kovinkaan suurella ahdistuksella. Trust me: on sitä vähän pahempiakin tai epämiellyttävämpiäkin toimenpiteitä olemassa. Otsalohkon puuduttaminen ja tikkaaminen, murtuneiden hampaiden elävyyden testaaminen sähköllä ja vuotavan haavan umpeen polttaminen tulevat nyt ihan ensimmäisenä mieleen. Näihin verrattuna muutaman tunnin paasto, makeutetun litkun juominen ja pari verikoetta eivät herätä suuria tunteita. Olen vähän sitä mieltä, että asiat ovat raskaita ja vaikeita, jos niistä tekee raskaita ja vaikeita. Asenne on se, mikä ratkaisee. Mielestäni on hienoa, että raskausdiabetekseen suhtaudutaan vakavasti ja jokainen pääsee tutkittavaksi, vaikka varsinaista tarvetta siihen ei edes olisi.

Näkymätön mies seuraili keskusteluamme rauhallisena, tyylilleen uskollisesti. Hän tarkkailee ja vastaa, kun kysytään. Varaamme ajan seuraavalle käynnille. Se osuu mukavasti samalle päivälle ylimääräisen ultran kanssa. Tuleepahan tutkittua kaikki yhdellä kertaa. Toivotellaan hyvät päivänjatkot. Päästyämme ulos näkymätön mies avaa sanaisen arkkunsa:

”Mä odotin koko aja, et koska se alkaa puhuu jostai käyristä. Tuliha se sielt sit ku se sano, et yläkäyrällä kasvaa. Kyttäis niitä käyriä vaa iha keskenäs”. 

”No älä ny, musta se on lähinnä hauskaa et ekaa kertaa mun elämässä mäki pääsen jonku kasvukäyrän yläpäähä”. 

Mies on hyvin tarkka läheisistään ja omistaan. Siitä, miten muut meistä hänen kuultensa puhuvat. Hän saa kyllä kettuilla omilleen, mutta en suosittele, että kukaan muu tekee sitä hänen kuultensa. Mikään ei ole yhtä arvaamaton kuin vihainen satakuntalaismies. 

Naputtelin Kelan hakemukset samaan hengenvetoon, netin kautta ofkooooors. Mies naureskeli tuskaiselle huokailulleni pleikkarinsa ääreltä.

”No miks sä niit nyt jo teet ku niis on viel monta viikkoo aikaa jäljellä”. 


”Koska jos mä en tee niitä nyt heti, ni siin käy niin, etten mä muista tehdä niitä ennenku aika on menny umpee”. 

”Ai vähänniinku sulla käy imuroimisenki kans vai”? 

”No se nyt ei taas liity tähän millää lailla oikeeeee”.



comments powered by Disqus