perhe

Nopee olo

Tiedättekö sen olon, kun on kieppunut koko päivän huvipuiston laitteissa ja illalla nukkumaan käydessä on edelleen sellainen olo, että kaikki pyörii? Putoat ja putoat ja putoat, eikä uni vain tule. Ja jos hetkeksikin meinaat nukahtaa, putoat taas. On sellainen nopea olo. Olen sataprosenttisen varma, että maailmaan tutustuminen tuntuu Ruususesta aivan samalta.

Jos päiväunet ovat olleet lähestulkoon aina haasteellisia, kääntymis- ja liikkumisharjoitusten alettua päiväuninukahtamisesta on tullut lähes mahdotonta. Ennen ah-niin-ihanat 3h yhtäjaksoiset unet ovat todellakin historiaa ja puhutaan noin 15 minuutin tai 30 minuutin hörvähdyksistä. Hyvällä onnella ehkä tunnista. Ja mitä tämä edellyttää? -Ainakin tuplasti enemmän nukutusta ja erilaisten kikkakolmosten kokeilemista. Yritän aina reagoida ensimmäiseen väsymyksen merkkiin, mutta siitäkin huolimatta nukuttaminen on pitkä projekti. Olen saanut niinkin hyviä neuvoja kuin "älä nukuta, kyllä se sitten nukkuu, kun on väsynyt". Ehehh heh heh hehhh. Niinpä niin. Olisin jo kuuro ja todennäköisesti hermoraunio, mikäli noudattaisin tätä ohjetta. Heti kun prinsessa huomaa olevansa väsynyt, Raivotar Ruusunen saapuu paikalle. "MInä EN HALUA olla väsynyt. Minä HALUAN leikkiä ja höpsöttää. EN HALUA nukkua", hän huutaa raivoissaan niin kauan, että pääsee unille tavalla tai toisella. Hän selvästi tarvitsee unta, mutta ei kiukultaan löydä uneen. Ei hätää, äiti auttaa. Liike on edelleen ehdoton nukuttamisessa ja tällä hetkellä Ruusunen nukahtaakin päiväunille vaunuihin joko sisällä tai parvekkeella. Mikäli haluan, että hän nukahtaa vaunulenkin aikana, saan varautua paaluttamaan useamman kilometrin ennen kuin höpötys vaunukopassa lakkaa ja prinsessa tuudittuu uneen. Joka päivä ei vain jaksa kävellä koko Harjavaltaa ympäri, joten usein ajelen sisällä kynnyksen tai maton yli niin kauan, että hän vaipuu syvään uneen. Ja siltikin hän saattaa herätä heti, kun vaunut pysäävät ja palataan takaisin lähtöruutuun. Toisinaan vaunukoppa on ehdoton NO NO ja silloin nukutan tytön syliin kantorepussa tai jumppapallon päällä pomppien. Tämä tosin vie aina triplasti enemmän aikaa. On nopee olo, eikä silloin ehdi nukkua. 

Illalla tämä nopea olo korostuu entisestään. Jos yöunille nukahdettiin ennen 15-20 minuutissa, siihen kuluu nykyään aikaa vähintään puolitoista tuntia. Joskus parikin tuntia. Prinsessasta näkee selvästi, miten pää käy ylikierroksilla päivän tapahtumista ja liikkumisen opettelusta. Juttua piisaa ja jalat käyvät miljoonaa. Kosketellaan varpaita ja huiskitaan käsillä kaikkea näkyvää ja näkymätöntä. Opetellaan kääntymistä ja liikkumista. Ja taas, kun hän huomaa olevansa väsynyt, Raivotar Ruusunen ottaa ohjat. Vasta sitten, kun raivon yli päästään, hän lähtee hakemaan unta. Joskus se onnistuu niin, että hän makoilee omassa sängyssään ja pidän kevyesti toista kättä hänen jalkojensa päällä ja toisella kädellä kädestä kiinni. Juttelen rauhallisesti ja välillä silittelen unipupulla kasvoista. Sitten on niitä iltoja, kun kiukku ei ota laantuakseen millään ja pitää päästä äidin syliin. Jumppapallon päällä pomputellen tai repussa keinahdellen hän rauhoittuu uneen, mistä nostan omaan sänkyyn jatkamaan. Kuten päivälläkin, joskus nopea olo yllättää ja tunnin kuluttua nukahtamisesta prinsessa saattaa räpäyttää silmät sepposen selälleen ja lähteä reenaamaan liikkumista sängyssään. Sama saattaa tapahtua myös keskellä yötä. Ei oo häpee ol nopee. 

Se on vain vaihe. Jaksaa jaksaa. Onneksi tässäkin vaiheessa on jälleen positiivisia näkökulmia. Tajusin opettaa prinsessan pois tissille nukahtamisesta juuri ennen Hulinamuijan saapumista taloon. Onneksi. En edes halua tietää, millainen sirkus tämä olisi, jos minun pitäisi vielä tomia ihmistuttina vähän väliä. Ja sitten, kun Ruusunen nukahtaa yöunille, hän todellakin nukkuu. Hänen rytminsä on kääntynyt niin, että usein viimeistään 20.30 hän on täydessä unessa. Jo useamman yön hän on myös nukkunut yhden pysähdyksen taktiikalla 04-06 syöttöön asti. Joskus hän jää omaan sänkyynsä höpöttelemään ja jumppaamaan, ennen kuin hetken päästä sammuu vielä hetkeksi unille. Lähes poikkeuksetta päivä alkaa viimeistään klo 8, mutta en todellakaan valita. Menen itse suhteellisen aikaisin nukkumaan iltaisin, joten yhdellä yöheräämisellä olo on aamuisin todella virkeä ja levännyt. Myös masuvaivat alkavat olla historiaa ja rakkaani on suurimman osan päivästä hyväntuulinen ja aurinkoinen. Olen saanut ruokavalioni palautettua lähestulkoon ennalleen. Ainoastaan väsymyksen tullessa Raivotar Ruusunen saapuu hetkeksi paikalle. Ja onhan se ymmärrettävää: en itsekään haluaisi nukahtaa silloin, kun on kaikkein hauskinta. 

On käsittämätöntä, miten nopeasti hän kasvaa ja oppii uutta. Tunnen olevani etuoikeutetussa asemassa, kun saan seurata sitä vierestä. Tänään puin hänelle odotusaikana ostamani haalarin, jonka ostohetkellä ajattelin, että "menee ikuisuus ennen kuin tämä menee päälle". Miksi minusta tuntuu nyt, että se päivä tuli aivan liian pian. Mun pieni vauva. Iso tyttö jo. 

Leikkimatolla on lelupalaveri tulossa päätökseensä. On aika pistää kamat kasaan ja lähteä ulos nauttimaan auringosta. Kuka tietää, ehkäpä prinsessa malttaisi jopa ummistaa silmänsä ihan hetkeksi.

Ihanaa viikkoa murut, palaillaan beijbet! 

comments powered by Disqus