ajatuksia

NOTES TO SELF


Ylhäällä eiliset ajatukseni tiivistettynä. Kaksi erittäin huonosti nukuttua yötä takana. Molempina aamuina puhelin lauloi jo ennen kello kymmentä ja aamukahvia: 

"jokojokojokojokojokojoko JOKO JO". 
"koitas ny jo lähtee synnyttää". 
"onko ollu tuntemuksia".
"eikö vieläkään mitään"?

Olen nyt ollut muutamaa kuukautta lukuun ottamatta lähes vuoden putkeen raskaana. Ja siis kyllä, edelleen yhtenä kappaleena. Alan jo hiljalleen asennoitua siihen, että maanantaina mennään neuvolaan suunnitteleman yliaikaisuuskontrollijuttuja. Ajatukset alkavat myös pyöriä mahdollisen synnytyksen käynnistämisen ympärillä. Vielä kun saisin tuon toveri Pelon (sekä utelevan lähipiirini) hallintaan, niin jaksaisin kyllä odottaa.

Matkan varrella on tullut paljon uutta asiaa. Olen oppinut yhtä ja toista. Koska olen itseopiskellut googlelääkäri ja keittiöpsykologi sekä erittäin tiedonjanoinen luonne, olen suurimman osan tiedosta kaivanut esiin itse. Tätä en kuitenkaan suosittele kovinkaan monelle, sillä homma vaatii toisinaan kriittisiä silmälaseja ja kylmiä hermoja. Niistäkin huolimatta surffailu netin ihmeellisessä maailmassa saattaa toisinaan aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Nyt jälkikäteen mietittynä, on ihan muutama juttu, minkä tiedostaminen olisi ehkä saattanut lieventää ahdistusta, erityisesti odotuksen alkuvaiheessa. Siksi halusin koostaa itselleni tärkeimmät muistilistaksi, MIKÄLI vielä joskus löydän itseni tästä samasta tilanteesta ja aika on ehtinyt kullata muistot.

”Mä olen raskaana”. 

Tästä kaikki alkaa. Positiivisesta raskaustestistä. Tieto siitä, että uusi alku kasvaa juuri minun sisälläni. Rumpujen pärinää ja hepuli potenssiin tuhat.
Note to self: onneksi olkoon. Olet raskaana. Pitäkäämme nyt muutamien tuntien hepulihetki kaikkia mahdollisia tunneskaaloja läpikäyden. Sitten voitkin unohtaa ainakin seuraavaksi 12 viikon ajaksi koko asian ja jatkaa elämääsi aivan niin kuin tähänkin asti. 

Ja kyllä, voit jatkaa liikuntaa normaalisti. Ja ei, sinun masuasi ei huomaa kukaan ainakaan kymmeneen viikkoon, vaikka sinusta itsestäsi tuntuisikin siltä. Todennäköisesti kukaan ei myöskään kiinnitä huomiota ruokavalioosi, pahoinvointiisi, pukeutumiseesi tai äkilliseen raitistumiseen, mikäli et itse tee edellä mainituista asioista tarpeetonta numeroa joka käänteessä. Muista myös tämä: Milloin raskauden voi julkistaa?

”Onko normaalia”? -Kyllä. Todennäköisesti täysin normaalia. 

Raskausajan kuplassa pyöriessä tähän kysymykseen törmää valehtelematta eniten. Se on myös asia, mitä itse olen monesti pyöritellyt mielessäni ja mihin olen kuumeisesti etsinyt vastausta Googlesta. 

Note to self: mikäli tämä kysymys liittyy kehossasi ilmeneviin outoihin kiputiloihin, epämääräisiin vuotoihin, sydämentykytyksiin tai mihin tahansa fyysiseen oireeseen niin kyllä, todennäköisesti se on täysin normaalia.

Muista, että kehossasi tapahtuu ihmeitä: se kasvattaa sisällään uuden elämän. Suurin osa erilaisista oireista on normaaleja ja kuuluu normaaliin raskauden kulkuun. Kyllä, ne ikävätkin lieveoireet. Epäilyttääkö edelleen? 

Note to self: älä kuluta aikaasi googlessa oireita diagnosoiden. ÄLÄ KYSY VAUVAPALSTALTA TAI VERTAILE MUIDEN KOKEMUKSIIN. Älä jää odottelemaan kotiin, josko tämä tästä. SOITA NEUVOLAAN. MENE LÄÄKÄRIIN. Sitä varten ne ihmiset ovat siellä töissä, että vastaavat sinun kysymyksiisi. Ei, se ei ole noloa tai typerää tai hätävarjelun liioittelua. Ei ole tyhmiä tai vääriä kysymyksiä. Ei ole turhia käyntejä. On aina parempi katsoa kuin katua.

”Jos olen 20+1 viikolla raskaana, mikä raskausviikko on menossa”? 
-21. raskausviikko. 

Raskausviikot olivat itselleni aluksi täyttä hepreaa. Tuntui, että neuvolassa, puhelimeni sovelluksessa ja netissä puhuttiin aina eri viikosta kuin millä itse kuvittelin olevani. Siis mitä: puhelimessa lukee vko 20, mutta neuvolassa täti sanoi että kahdeskytäekaviikko. MITÄÄÄÄÄÄÄ. En käsite. Kunnes sitten koin valaistumisen hetken. 

Note to self: jos olet syönyt kolme ja puoli keksiä, on menossa neljäs keksi, ei kolmas. Eiksni. Jos tänään tulee täyteen rv 20+0, VIIKKO KAKSIKYMMENTÄ TULEE PÄÄTÖKSEENSÄ JA ALKAA VIIKKO KAKSYKS. Kyllä, simsalabim. 

”Koska olette tunteneet sikiön ensimmäiset liikkeet/kuulleet sydänäänet kotidopplerilla/milloin masu alkoi näkyä”. 

Erityisesti Varpun raskaudessa Google kävi kuumana näiden kysymysten johdosta. Kunnes odotus muuttui hieman toisenlaiseksi ja kaikki tämä tuntui mitättömältä. Ymmärsin, että sillä tiedolla, milloin Pirjoriitta tai Sannakaisa tunsi jotakin tai koki jotakin tai näytti joltakin, ei ollut minun raskauteni etenemisen tai minun tuntemusteni kannalta minkäänlaista merkitystä. 

Note to self: jokaista olotilaa ei tarvitse kytätä, analysoida ja vertailla muihin. Jokainen raskaus on YKSILÖLLINEN. Sillä, mitä joku toinen kokee tai mitä jollekin toiselle tapahtui missäkin tahdissa, ei ole sinun raskautesi kannalta minkään valtakunnan merkitystä. 

Muista myös nämä:  

”Mitä vaan voi syödä, kun käyttää maalaisjärkeä”. -Ei voi. 
Note to self: 

Kyllä: raskaus voi olla myös fyysisesti helppo ja oireeton. Sekin on normaalia. 
Note to self: 

Mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä enemmän se alkaa muita ympärilläsi olevia kiinnostaa. 
Note to self: 

Laskettu aika tosiaan oli ja vihelsi mennessään. Masussa viihdytään edelleen. Tämäkös kuumottaa niin itseäni kuin myös lähipiiriä. Olemme kaikki kuin tulisilla hiilillä. Alan olla mitä suurimmassa määrin sitä mieltä, että fiksuimman vedon teki vauvan tuleva isoisä, Herr Heikkonen. Hän kun päräytti lasketun ajan saavuttamisen kunniaksi Thaikkuihin ja saapuu takaisin vasta sitten, kun vauva on ulkoistunut tavalla tai toisella. Fiksu mies. Voi kun voisi itsekin ulkoistaa tämän loppuodotuksen ja siirtyä jännittämään taustalle Thaimaan lämpöön. Loput lähipiiristä ovatkin pitäneet aktiivisesti huolen siitä, että en unohda hetkeksikään, miten tässä pitäisi jo kohta synnyttää. Eilen pohdiskelin jo ulkoistavani viestinnän kokonaan miehelle ja alkavani somelakkoon. Sitten muistin kuitenkin taas, että hyvää he vain tarkoittavat. Heitäkin jännittää. Siitäkin huolimatta, että olen kova avautumaan ja mussuttamaan läheisilleni tästä jatkuvasta kyselystä, todellisuudessa arvostan heidän huolenpitoaan ja myötäelämistään enemmän kuin he osaavat arvatakaan. Olen mielettömän onnekas, kun ympärilläni on näin paljon ihmisiä, jotka välittävät aidosti. Siksipä viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä. 

Note to self: 

1. Arvosta läheistesi kyselyja, uteluja ja neuvoja. Vaikka kuin menis hermo. He välittävät sinusta ja vauvasta aidosti. 

2. Valehtele laskettu ajankohta vähintään kahden viikon päähän todellisuudesta. Hermosi kiittävät sinua vielä tästä pienestä vilpistä.


comments powered by Disqus