ajatuksia

OISPA KRISTALLIPALLO

Beben odotuksessa ihaninta ja ärsyttävintä on tietämättömyys. En voi mitenkään tietää ennalta, minkälainen persoona vatsassani kasvaa. Ketä hän muistuttaa ulkonäöltään? Entä persoonaltaan? Millainen on lapsi, joka on puolet minusta ja puolet näkymättömästä miehestä? Kaikkea en haluaisikaan tietää, mutta uskon, että muutaman asian tietäminen etukäteen saattaisi helpottaa esimerkiksi hankintojen tekemistä. Minusta on mukava leikitellä ajatuksella, että voisin tiedustella muutamia asioita ennakkoon. Jos minulla olisi mahdollisuus kurkistaa kristallipalloon tai kysyä vauvalta itseltään jotakin, haluaisin vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

Oletko vilukissa, kuten minä? Vai kuumaverinen, kuten näkymätön mies?

Tämä tieto kiinnostaa minua erityisesti siksi, että odotamme häntä saapuvaksi talven pakkasille. Vauva kasvaa nopeasti, joten haluaisin välttää turhia vaatehankintoja viimeiseen asti. Jos hän tulee minuun, hänellä on kylmä aina ja kaikkialla ja vaatteita tarvitaan joka lähtöön. Jos hän taas tulee isäänsä, niin olipa keli millainen tahansa, alasti olisi kaikkein paras.

Oletko allerginen kissoille?

Näkymätön mies allergisoituu lievästi kissoista. Lääkkeitä hän ei tähän tarvitse, mutta ahkeraa imurointia on harrastettava senkin edestä, mikäli hän mielii hengittää vapaasti. En tiedä allergioiden periytyvyydestä paljoakaan, mutta kiinnostaisi tietää ennalta, pitääkö kissojen osalta tehdä uusia tulevaisuuden suunnitelmia.

Haluatko nukkua lähellä isää ja äitiä vai tunnetko olosi yhtä turvalliseksi omassa sängyssä?


Olen alustavasti pohtinut nukkumisjärjestelyjä. Lähtökohtaisesti olisi ihanteellista, että vauva nukkuisi alusta alkaen omassa sängyssään. Muiden kokemuksista kuitenkin tiedän, että usein perhepeti vie voiton, vaikka tekisi minkälaisia suunnitelmia. Kaikki ovat kuitenkin yksilöitä. Jos tietäisin etukäteen, että vauvamme ei missään nimessä suostu nukkumaan pinnasängyssä, jättäisin sen kokonaan ostamatta, sillä loppujen lopuksi senKIN käyttöikä on melko lyhyt.

Viihdytkö kantorepussa tai -liinassa?

Olen lukenut paljon vauvojen kantamisen hyödyistä ja aihe kiehtoo minua kovasti. Aktiivisena ihmisenä uskon, että tykästyisin itse kantoreppuun tai -liinaan. Vaan kun se ei ole vain minun viihtymisestäni kiinni, sillä vauvan täytyy viihtyä siinä myös. Tuntuu ahdistavalta satsata välineeseen, jonka käyttö saattaa jäädä vain muutamaan kertaan, jos vauva ei viihdykään.

Hankinnoista puheen ollen. Piti eilen lähteä käymään Prismassa, sillä halusin hakea äidille synttärilahjan. Vaan kuinkas sitten kävikään, kun Lindexin ovella jättimäinen mainos ilmoitti lastenvaatteiden olevan -20% alennuksessa. "Jos käydään VÄHÄN katsomassa". No, ei se ihan täysin katsomisen asteelle jäänyt. Onneksi näkymätön mies oli mukana, ettei täysin lähtenyt lapasesta. Kotona tuijottelin ostoksiani Pelko olkapäälläni ja tunsin syyllisyyttä. MIKSI? Jostain se on aloitettava! Joskus on uskallettava, muuten lapsemme joutuu kulkemaan alasti tällä tahdilla. Hetkeksi aion kuitenkin vetää käsijarrun takaisin päälle, erityisesti vaatteiden osalta. Juurikin siksi, ettei touhu ihan lähtis käsistä. Onhan ne nyt aivan ihania, etenkin ne ihan pienimmät koot.

Alkujaan minun piti tänään palata Throwback-tekstien pariin. Tänään on kuitenkin aivan liian ihana päivä synkistelyyn, sillä äitini täyttää jälleen 25 vuotta. Palataan niihin joku toinen päivä!



Ihanaa syntymäpäivää äiti! 
Sinä olet aurinko <3
comments powered by Disqus