perhe

Paardit

HUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUH. Viikonlopun juhlat pistävät tätä äitiä edelleen hieman puhalluttamaan. Univelka yhdistettynä kuningas alkoholiin voi olla hieman tuhoisa yhdistelmä. Voin kuitenkin myöntää, että tällä kertaa se kannatti. Yllätysjuhlat olivat mitä onnistuneimmat. "Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi kumpa oisit saanu olla mukanaaaa". 

Rakastan juhlien suunnittelua ja järjestelyä, mutta tällä kertaa yllätysjuhlien järkkäily tuntui olevan loputon suo. Vauvavapaata aikaa ei nykyisin ole päivässä enää kovinkaan montaa tuntia. Tämä yhdistettynä väsymykseen loi melkoiset varjot luovuuden kukkimiselle ja jossain vaiheessa ajattelin, että en koskaan saa juhlia järjestetyksi.  

Pala palalta juhlat kuitenkin alkoivat muodostua. Onnekseni sisareni on maailman helpoin höynäytettävä ja yllätys säilyikin salassa loppuun saakka. Hän kuvitteli viettävänsä syntymäpäiväänsä ensin äidin ja Pasin kanssa Porissa shoppaillen ja sitten minun kanssani saunoen. Poriin he kyllä lähtivätkin, mutta sillä välin allekirjoittanut ja muut vieraat koristelivat HPSH:n kabinettitilan valmiiksi. Sisareni asuu kyseisen rakennuksen toisessa päässä ja siksi hänet piti tämän shoppailureissun varjolla huiputtaa poiskottoo. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen, kun kotipihaan kurvatessa vastassa olikin nippu eläinhahmoja ilmapalloineen. 

"EEEEEEEEEEEEEEEIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII taasko mua on huijattu". 

Tarjottavien kanssa tuli viimehetken muutoksia, kun kakuntekijäni joutui harmillisesti perumaan sairastapauksen johdosta viime hetkellää. Hätä ei ollut tämän näköinen, sillä ystäväni Sofia leipaisi häthätää toivomani unicorn-kakun. Se oli täydellinen, kunnes kuljetuksen aikana allekirjoittanut ehkä kaasutteli muutaman kerran liian kovaa ja kakku taisi ottaa hieman itseensä. Onneksi synttärisankari ennätti nähdä valmiin lopputuloksen, hetkeä ennen tuhoa. Loppuillasta nauroimmekin kaikkensa antaneelle kakulle, joka nyrjähtäneenä odotti tullakseen viimein syödyksi. Onneksi ulkonäkö ei ole koskaan tässä porukassa ollut se juttu. Tärkeintä on se, mitä sisältä löytyy. Ja voin kertoa: tämä kakku oli mitä mainioin! 

Allekirjoittanut leipaisi myös elämänsä ensimmäisen voileipäkakun. Turvauduin jälleen Kinuskikissan ohjeisiin ja valitsin helpolta sekä nopealta kuulostavan Pulled pork -kakun. En voi kuin suositella, sillä kakku oli todellakin naurettavan helppo valmistaa. Sillekin meinasin kuitenkin käydä köpelösti, sillä kantaessani kakkua sisään, kompastuin ja possukakku lähti lipumaan uhkaavasti kohti lattiatasoa. Sain kuin sainkin ajoissa sen pelastetuksi, joskin koristetomaateista valtaosa lensi pitkin mäkiä. Jälleen kerran: väliäkös sillä ulkonäöllä: maku oli mitä mahtavin. Resepti kakkuun löytyy täältä: 

http://www.kinuskikissa.fi/pulled-pork-voileipakakku/?hakusivu=1

Lisäksi tarjolla oli sisareni lapsuudenajan lemppareita: karnevaali- ja wilhelminakeksejä sekä kettukarkkeja. Suolaisten joukkoon valmistin ruokaisan pastasalaatin broilerista ja äitini leipoi siskon ultimate feivöritistä, siis mestaripizzasta, kotitekoisen version. 

Kaappini päällä oli lojunut jo liian pitkään lahjaksi saatu Tequilapullo, mistä halusin myös juhlien varjolla päästä eroon. Suhteeni kyseiseen aineeseen on ollut melkoisen myrskyinen (sen tarinan voin ehkä kertoa joskus toiste), joten siksi pullo on toimittanut koristeen virkaa. Tequila ylipäätään jakaa melko voimakkaasti mielipiteitä. Löysin kuitenkin erittäin hyvän boolireseptin, minne tämän turmioaineen sai hyvin piilotettua. Jos haluat kokeilla, "Gone fishing" resepti löytyy täältä: 

https://www.boolit.fi/reseptit/gone-fishing/

Yksi porukalla keräämistämme lahjoista oli lippu loppuvuodesta järjestettävään Vain Elämää -konserttiin. Yksin siskon ei tarvitse kuitenkaan Hartwallareenalle suunnata, vaan allekirjoittanut aikoo päräyttää mukaan myös. Lahjaan lukeutui myös lippu kaverille ja tätä silmälläpitäen olin järjestänyt juhliin pientä kisailua. Kaksi tiimiä kilpaili illan mittaan voitosta Aliaksen, Huojuvan tornin, Paskahousupelin sekä Pauliinaan liittyvien tietokilpailujen kautta. Voittaneesta joukkueesta arvottiin keikalle lähtevä kaveri ja tällä kertaa arpaonni suosi Pauliinan parasta ystävää, Sofiaa. Äitini kanssa pidimme myös puheet juhlakalulle, eikä kummankaan kohdalla ilman kyyneliä päästy loppuun saakka. "Nyt meni kyllä vähän sibulea silmään", sisko totesi. 

Aina juhlien jälkeisinä päivinä on jotenkin takki aivan tyhjä. Voisin katsella illan aikana otettuja kuvia loputtomiin ja käydä juhlien kulkua sekä käytyjä keskusteluja läpi yhä uudelleen ja uudelleen. Ja aina mietin, että miksi porukkaa ei tule kasattua yhteen useammin. Pitäisi nähdä useammin, juhlia enemmän. Koska niin hauskaa se on. Yhdessäolo. Siskoani lainatakseni: 

"saa olla niin kiitollinen, kun ympärillä on tällaisia ihmisiä. Kaikki on nähny niiin paljon vaivaa näiden juhlien eteen. Pukeutunu ja kaikkee. Jotain on tullu tehtyä varmaan oikein joskus, ku oon saanu just kaikki parhaat tyypit elämääni". 

comments powered by Disqus