ajatuksia

Paha ei saa voittaa, rakas

Illalla mä katson sua, kun sä nukut sängyssäs. Turvassa, siellä peiton alla. Olohuoneesta kuuluu tasainen keskustelu, kun näkymätön mies kuuntelee tiedotustilaisuutta Turun tapahtumien kulusta. "Ensin Barcelona ja nyt Turku. Nyt tapahtuu paljon ja äkkiä hei kuuletsä", Pelko huutaa minulle ja laittaa volumea kovemmalle, että mä en missais yhtäkään sanaa. Ei tarvitse. Kyllä mä kuulen. Ja siinä, sun sängyn vieressä, mun sydämeni puristuu kasaan, kun maailman paino laskeutuu taas mun harteille. Laitan whatsupissa viestin perheemme ryhmään, että onhan sielllä suunnalla kaikki yhtenä kappaleena. Onhan kaikki turvassa.

"Meidän perheestä", Pasi vastaa. 

Niin. Jälleen, Barcelonassa tai Turussa, jonkun toisen perhe meni rikki, rakas. Jonkun toisen äiti, isä, sisko, veli, setä, täti, mummi tai ukki ei tule enää kotiin. Ei enää koskaan. Ja kun mä ajattelen, että joskus voisi olla sellainen päivä, että mä en pääsiskään laittaa sua nukkumaan, mä en pysty ajattelemaan sitä loppuun. Tällä kertaa, isku meni ohi meistä. Mutta "kaksi kuollutta ja kahdeksan loukkaantunutta" tai "13 kuollutta ja 50 loukkaantunutta" eivät ole vain numeroita siellä jossakin. Jälleen kerran, paha on ottanut omansa ja suru laskee viittansa jonkun toisen perheen ylle. Minun perheeni on turvassa, mutta jonkun toisen perhe ei tule ehjäksi enää koskaan. Ja mun sydän on surusta raskas, kun mä ajattelen sitä. 

Rakas, mä niin toivon, että sä saisit kasvaa ehjässä ja turvallisessa maailmassa. Mutta mä tiedän, että se on äärimmäisen epätodennäköistä. Hyvä ja paha ovat taistelleet aina ja ne taistelevat vielä silloinkin, kun sä nouset siivilles ja lähdet pois pesästä. Mä en pysty lupaamaan rauhallista ja turvallista lentoa sulle, vaikka mä miten yrittäisin tai haluaisin. Jossain tuulee aina. Mutta rakas, ei maailma ole paha. Ihmiset ovat. Siksi ei saa pelätä maailmaa, rakas. Älä anna pelolle valtaa tai se vie sut kokonaan. Meidän on oltava rohkeita, vaikka se, mikä tähän asti on tapahtunut "siellä jossakin", tapahtuu nyt meidän kotiovella. Älä anna sen estää sua tutustumasta maailmaan, rakas. Älä anna pelon täyttää sun sisintä vihalla ja ennakkoluuloilla. Sitä paha juuri haluaa. Se haluaa, että sä lukittaudut kotiin, etkä elä sun elämää. Sillä pelon, vihan, ennakkoluuloisuuden ja katkeruuden avulla, paha hallitsee. Se haluaa voittaa. Ja mitä enemmän pelätään, vihataan ja lamaannutaan, sitä voimakkaammaksi paha kasvaa, rakas. Ei anneta sen voittaa.

Mä en voi luvata sulle parempaa huomista, mutta mä toivon sitä silti aina ja koko ajan rakas. Mä toivon, että jos hyvää ruokitaan tarpeeksi kauan, se voittaa pahan. Mutta jos paha pääsee taas valloileen jossain meidän lähellä, mä lupaan yrittää toimia rakas. Mä lupaan yrittää pelastaa ja pelastautua. Ja toivon, että se menis tälläkin kertaa ohi rakas. Että mä saisin taas laittaa sut nukkumaan. Halata ja suukottaa. Laskea omaan sänkyyn ja katsella, miten uni vie sut mennessään. Mä toivon, että hyvä voittaa ja elämä kantaa. Että me kaikki, saataisiin olla turvassa. Tänään ja huomenna. Koska:

“Where there's hope, there's life. It fills us with fresh courage and makes us strong again."

(Anne Frank)