perhe

Pari faktaa

Fakta numero yksi:

Jos lapsi ei mahdu enää 68 vaatteisiin, hänelle pitää pukea 74 päälle. 

Fakta numero kaksi: 

74 vaatekoko alkaa olla viimeisiä pikkuvauvakokoja. 

Fakta numero kolme:

Vauva, joka pukeutuu koon 74 vaatteisiin ei ole vauva, mutta ei taaperokaan. Vaapero. 

Fakta numero neljä: 

Vaapero ei malta opetella asioita alusta loppuun rauhassa, ennen kuin keksii jo seuraavan jutun. Sitten kiukuttelee, kun mistään ei tule mitään. Mitään ei osata, mutta kaikkialle tarvitsis jo silti päästä. 

Fakta numero viisi: 

Jos vaapero kuitenkin harjoittelee konttausta ahkerasti, hän oppii sen ennemmin tai myöhemmin. 

Fakta numero kuusi: 

Jos vaapero oppi konttaamaan eilen illalla, hän todennäköisesti osaa sen tänäänkin. 

Fakta numero seitsemän: 

Jos vaapero osaa kontata, hän pääsee entistäkin nopeammin paikasta A paikkaan B. 

Fakta numero kahdeksan: 

Vaaperoa ei voi jättää enää mihin tahansa vartioimatta. 

Fakta numero yhdeksän: 

Asunto on edelleen Babyprooffaamaton. 

Fakta numero kymmenen: 

Vauva kasvaa isoksi, vaikka äiti yrittäisi hokkuspokkustella ja estää sitä tapahtumasta. 

Näkymätön mies väitti Ruususen kontanneen jo viime viikon alussa, minun nukkuessani. "En oo nähny, joten ei oo tapahtunu", minä sanoin. Päivät ovat täyttyneet jumppatuokioista, kun Ruusunen on kesken tutkimusmatkojensa pysähtynyt vähän väliä heijailemaan itseään konttausasentoon. Eilen illalla kävimme pikavisiitillä naapurissa ja sielläpä sitten Ruusunen muina naisina konttasi pekkapokkana maton päästä päähän. Tosta noin vaa! Oli päästävä nopeasti imurin luokse. Niin äimistynyt olin, että en edes tajunnut kuvata tapahtumaa videolle. Ja vaikka miten yritin jekuttaa hänet tekemään saman uudelleen, hän totesi ryömimisen olevan tuttu ja turvallinen keino etenemiseen. Vain muutaman kerran hän vielä kokeili, että mitenkäs se konttaaminen oikein menikään. Tai ehkä karhukävelyä? Olisiko se kaikkein nopein keino? Yksi salaisuus on kuitenkin nyt ratkennut ja taas etenemiseen on lisätty yksi pykälä vauhtia lisää. Nyt olisi kai korkea aika alkaa babyprooffata tätä asuntoa. Näkymätön mies onkin aloittanut tämän jo. Ensin hän siirsi sohvapöydän pois Ruususen tieltä, seinän viereen. Ettei pää jatkuvasti kopisisi. Sitten Ruusunen alkoi ryömiä seinän viereen. Ja taas kopisi. Näkymätön mies ratkaisi ongelman myymällä pöydän mummille. Pahoin pelkään, että mikäli hän jatkaa ongelmanratkaisua tällä metodilla, asunnossa ei ole pian ainuttakaan huonekalua jäljellä. Lienee siis parasta ottaa ohjat käsiin mahdollisimman pian. 

Pieni vauva pukeutuu mukamas jo 74 koon vaatteisiin, vaikka minä niin kielsin. Höpöttelee mammammmmaaaaa mömmömmööööö ja päristelee suustaan sapuskaa pihalle vain, koska se on niin hauskaa. Mutta saadessaan jotakin oikein hyvää, hän sulkee silmänsä ja hokee kovaan ääneen: NAM NAM NAM NAM NAAAAAAAAAAAAAAMMMM. Hän ymmärtää, mitä kummitäti tarkoittaa, kun hän kysyy: "onks sulla hieno uus pipo päässä". -On, on hieno ja uusi, hän viestittää katseellaan ja koskettaa samalla innosta hymyillen pipotettua päätään. Hän tietää, mitä "pipo" tarkoittaa. Hän kierähtää pukiessa tai vaippaa vaihtessa salamana vatsalleen ja yrittää porhaltaa karkuun. Hän kiirehtii isompiensa perään ja pitää puolensa, kun mammakerhossa pojat konttaa yli. Ja kun hän nauraa, hänen naurunsa täyttää koko huoneen. Ja kopkopkop jo muutamia öitä, hän on nukkunut 20-04/05/06/07, heräämättä siinä välissä kertaakaan. Voi Ruusunen, oot sä aikamoinen. Niin pieni, mutta silti niin iso. Rakas.