arki

PESÄNRAKENNUSVIETTI


*Puhelin soi. Isosisko soittaa* 

"Jhuuuuuuu".
"Moimissääoot"?

"Kotona. Ooks sä nykyään pöpiläs töissä"?
"Öööööö en? Kuinni"? 

"Noku puhelin soi äsken, ni näkymätön mies totes, että nyt ne soittaa pöpilästä et ne tulee hakemaa mut kohta pois". 
"Ööööö kui"? 

"Noku mä halusinki vaihtaa hoitopöydän sittenki makuuhuoneeseen ja vähä kaikkea muutaki". 
"Jjjjjjjuuuuustttt". 

Heräsin eilen aamulla kohtalaisen aikaisin, ihmeellisen voimallisena. Olin nukkunut lähes katkeamattomat yöunet, sillä hoksasin vaihtaa peiton pelkkään lakanaan (=hyvästi öiset hikoilukohtaukset). Saattaa olla myös, että ne madafaking rautatabletit alkavat ilmeisesti tehdä tehtäväänsä ja petturihemoglobiini on ehkä noussut hieman paremmaksi. In eni keis, olo oli kertakaikkisen loistava. Voitte vain kuvitella, miltä tämä tuntui muutaman päivän koomailleesta ikiliikkujasta. TOIMINTAA SAATANA. 

Kaikki alkoi tiskaamisesta. Napit korviin ja Spotify huutamaan. Sitten jääkaappi näytti likaiselta. Pesin sen. Sitten vaihdoin lakanat. No sitten ne lakanat piti pestä. Sitten piti kerätä pyykit, että saisi uudet kuivumaan. Sitten piti pestä vessa, koska piti odottaa, että pyykkikone pysää. Sitten piti putsata kissojen vessa, koska olisi epistä pestä vain hoomanivessa. Sitten alkoi ärsyttää kissojen karvat lattialla. Olin juuri raahaamassa imuria keskelle olohuonetta, kun näkymätön mies keskeytti: 

"Juu kyllä voin imuroida". 

Menetettyäni imurin hallinnan haahuilin hetken toimettomana. Kunnes keksin viedä roskat. Siis aivan kaikki mahdolliset roskat. Sitten pesukone pysäsi: pyykit kuivumaan. Sitten kiinnitin huomiota suihkuverhoon: iha ruma. ROSKIIN. No, sitten piti lähteä ostamaan uutta suihkuverhoa. Siis Prismaan. Samalla mukaan tarttui uusi saippua-annostelija ja mukiteline vessaan. Vanhat rumat ROSKIIN. Mies katseli touhua silmiään pyöritellen. Kotimatkalla keksin, että leivon tänään elämäni ensimmäisen pannarin. Ei ollut ohjetta: puhelu äidille. Nyt oli ohje. Ei ollut kaikkia raaka-aineita: uudelleen kauppaan. Kotona haluan uuden suihkuverhon heti paikoilleen. Kaavailin juuri virittäväni jakkaraa vessaan, kun mies ärähti: 

"Juu et muuten ala taiteilee siellä liukkaalla lattialla minkää jakkaran kanssa. Mää laitan". 

"JAA". 

Onpas hieno. Ja hieno uusi saippua-annostelija ja mukiteline. Hienot on. Pannari tulille. Taikinan pitää turvota hetki. JAA. Sitten keksin, että haluankin hoitopöydän kakkosmakkarista meidän makuuhuoneeseen. Mies ei tykännyt. Tuli pientä vääntöä aiheesta. Ei meinannut suostua auttamaan, mutta kun huomasi, että hullumuija ryhtyy toimeen itse vatsoineen, tuli sitten auttamaan kuitenkin. Pannari uuniin: pitää odottaa 25 minutttia. JAA. Sitten keksin, että voisin järjestää vauvan vaatteet uudelleen kokojen mukaan. Onpas näitä paljon. En kyllä tajua, mistä noita riepuja on tänne tuollainen kasa siunaantunut. Minähän ostin vain pari (?!). 

 "Kato ny jumalauta kui paljo näitä pelkkiä bodyja on. Ei hyvää päivää". 
"Niin, mää kyllä koitin sanoa jossain kohtaa, että eikö riittäis jo".

Mies katselee touhua silmät pyöreänä. Suostuu kuitenkin kantamaan keinutuolinkin kakkosmakkarista makuuhuoneeseen, kun keksin, että sekin sopii sinne paremmin. Pannari on valmis, tuli muuten hyvää. Haluatteko ohjeen? No, tässä se on kuitenkin: 


Virtasen Jaanan sikkehyvä pannukakku (pellillinen) 

8dl maitoa 
4dl vehnäjauhoja
2 munaa
1dl sokeria 
2tl vaniljasokeria 
1tl suolaa
1tl leivinjauhetta
100g voita (sulata) 

Sekoita kaikki aineet (paitsi voi) yhteen, anna turvota noin 20-30min viileässä. Lisää voisula samalla sekoittaen. Paista 225 asteessa noin 25 minuuttia. Syö sellaisenaan tai tarjoile kermavaahdon ja marjojen kanssa! 

Pannarin syötyäni katselin hetken makuuhuoneen uutta ilmettä. Tänne tarvitaan matto. Ja tuo yksi hylly ei kyllä nyt sovi tänne yhtään. Vaatekaappi pitää järjestää. Pikkumakkari on hirveä ryönähuone. Sille pitää tehdä jotain. Ehkä vierassänky tai joku muu sinne. Taulut pitäis kiinnittää seinälle. Vessaankin tarttis pari uutta hyllyä, ärsyttää ne vanhat ja rumat. Ja se eteisen kaappikin on ihan räjähtänyt. Tarttis järjestää. Nyt ei kyllä enää kykene. Ehkä joku toinen päivä. 

"Pesänrakennusvietti ei ole yksinomaan ihmisäitien raskausoire, sillä myös lukuisat eläimet tekevät vastaavia valmisteluja ennen poikastensa syntymää. Uskotaankin, että pesänrakennusvietti on eräänlainen naaraisiin ohjelmoitu ominaisuus, joka varmistaa tulevan jälkeläisen hyvinvoinnin. Ihmisillä vietin ajatellaan johtuvan sekä biologisista että emotionaalisista seikoista. Myös sosiaalisilla normeilla on osuutta asiaan, sillä tulevien vanhempien odotetaan valmistautuvan lapsen syntymään esimerkiksi järjestämällä kotia vauvalle sopivaksi. Pesänrakennusvietille on ominaista perusteellisuus. Pesivä äiti paneutuu siivoukseen ja järjestelyyn uudenlaisella tarmolla, luvassa on tarkkaa puunausta ja rymsteerausta". 
(Vau.fi, 2016.) 

-JAA. 


Lähde: 

Vau.fi. Odottaja rakentaa pesää. haettu 30.12.2016. http://www.vau.fi/raskaus/Tunteet/Odottaja-rakentaa-pesaa/




comments powered by Disqus