kissat

PETTURIHEMOGLOBIINI


Yritä tässä nyt ottaa muistoksi masukuvia, kun eräät ovat ihan vain HIEMAN kiinnostuneita kamerasta kuuluvista räpsähdyksistä.

"Mitä sinä teet? Mikä tuo on. Minä autan". 

Oli ihan asiaakin. Toinen lomapäivä polkaistiin tänään käyntiin aamuisella neuvolakäynnillä:

Verenpaine 110/67

Painon muutos/viikko +373g

U-prot. ja U-gluk. puhdas.

Turvotus, niente

Sikiön liikkeet ja sydämen syke +135, ++

Kohdunpohjan korkeus ja lapsiveden määrä 33, normaali

Sikiön tarjonta, RT

Hemoglobiini, 111
”Jaaha, nyt sä kyllä voisit alkaa syödä vähän rautalisää”.

Niinpä niin. Superhemoglobiini: mikä feidaaja! Kaikki nämä viikot se on säilynyt järkkyhyvänä ilman mitään erikoistoimenpiteitä ja nyt se päättää pettää minut!Kehtaakin. Ilmeisesti laskenut Hb onkin selityksenä tälle jatkuvalle väsymykselle. Minä kun luulin, että työt ne vaan otti voimille. Sain neuvolasta mukaani rautatabletit kuukaudeksi. Tänään olisi tarkoitus aloittaa. Toivotaan, että arvot lähtisivät niiden avulla taas nousuun. Tosin, olen kyllä myös syönyt lähiviikkoina hieman epäterveellisemmin kuin yleensä (mm. makkaraperunoita ja ranuja hehhhh), että saattanee silläkin olla tekemistä laskeneen Hb:n kanssa. En nimittäin usko, että Kivikylän lihapullat tai makkara pitävät kovin paljon rautaa sisällään. Vihersmoothiet taas kehiin, niin eiköhän ala arvot nousta!

Hemoglobiinia lukuun ottamatta kaikki oli oikein mallikkaasti. Maha kasvaa tasaisesti omalla yläkäyrällään (navan kipuilusta päätellen se tekee sitä juuri tälläkin hetkellä). Painoa on nyt kertynyt tähän mennessä huikeat 12,7kg. Kuulostaa hurjalta, mutta neuvolasta sain vain positiivista palautetta tähän asiaan liittyen. Onneksi. Vaikka suhtaudun painon kehitykseen omasta mielestäni aika terveellä tavalla, kieltämättä alkaa hieman ahdistaa, kun vaatekaappi supistuu supistumistaan. Yhä useammin joudun vierailemaan näkymättömän miehen vaatevarastolla. Turvotusta ei onneksi vielä esiinny pahemmin, ehkä lievästi sormissa ja vikoina työpäivinä nilkoissa. Toivotaan, että saan pidettyä sen kurissa lähestyvästä joulusta huolimatta. Aamulla kirosin ensimmäistä kertaa, että tuli ostettua nauhalliset talvikengät. Miten helppoa olisi vain vetää saappaat jalkaan narujen solmimisen sijaan. Masu alkaa nimittäin olla lievästi tiellä kyseisessä puuhassa.

Masua kokeiltiinkin tänään neuvolassa ihan urakalla, kun paikalla oli myös edelliseltä kerralta jo tutuksi tullut kätilöopiskelija. Neitimme se jatkaa salaperäisellä linjallaan ja hämmensi sekä opiskelijaa että neuvolatätiä heiluttelemalla kaikkia raajojaan samaan aikaan. ”Täälläkin hän tarjoaa jotain osaa, ja nyt täällä toisellakin puolella”. Sydänäänetkin löytyivät poikkeuksellisesti oikealta puolelta masua, kun tavallisesti hän viihtyy vain vasemmalla. Huijarimuija. Tai näkymätön, kuten isänsä. Näkymätön mies yllätti minut olemalla yllättävän aktiivisella tuulella. Ehkä hän päätti ottaa ilon irti todennäköisesti viimeisestä neuvolareissustaan tämän raskauden aikana. Hän jopa KESKUSTELI daamien kanssa. Käsittämätöntä. Tulevasta synnytyksestä kysyttäessä myönsi myös ääneen, että sairaalamaailma ei ole hänen juttunsa. No, vielä on aikaa valmistautua henkisesti. Nyt hänestä on myös virallisesti tulossa neidin isä, sillä isyyspaperit laitettiin vetämään.

Seuraavan kerran neuvolassa vieraillaankin lääkärin pakeilla. Käynti sijoittuu ensi vuoden puolelle. Näyttää siis siltä, että tällä erää syynäilyt ovat tämän vuoden osalta syynätty. Neuvolan ohjeiden mukaisesti nyt pitäisi sitten alkaa rentoutua ja nauttia lomasta. Rentoudu nyt tässä, kun joulun eteen on vielä kaikki tekemättä. Yöt ovat olleet myös todella katkonaisia viime viikon ja tämän viikon aikana. Muutamana yönä olen herännyt pariin kivuliaaseen supistukseen ja ”sukkapuikkokivut” ovat myös tulleet tutuksi. En ole kuitenkaan pelästynyt näistä, koska mitään säännöllistä ei ole vielä esiintynyt. Vaikka joulun suhteen ei ole mitään sovittuna, ja kaikki lahjat ovat vielä kaupan hyllyissä, joulustressi on tipotiessään. Liekö syynä se, että tämä on ensimmäinen jouluni kahdeksaan vuoteen, kun en ole joutunut pyytämään vapaata töistä tai suunnittelemaan aikatauluja töihin sopivaksi. Sen tiedän, että kotona ei tehdä varsinaista joulua tänä vuonna, vaan menemme pyhinä valmiiseen pöytään. Kutsuja odotellessa, hehhhh. Ja onhan tässä vielä tämä ja ensi viikko aikaa. Lomasta huolimatta kalenteri on kuitenkin täyttynyt kummasti. Tänään saan iltakahviseuraa Kokemäeltä ja huomenna otan suunnaksi Tampereen. Sunnuntaina on kuulemma siskon ja äidin toimesta luvassa jotakin jännää puuhastelua. Ihan en ole vielä ihan sisäistänyt, että kalenterini on jatkossa tosiaan vapaata riistaa. Eilen sain tietää Porissa järjestettävästä aktiivinen synnytys -keskusteluillasta ja ensimmäinen ajatus oli: pitää laittaa työvuorotoive vetämään. Ööööö, ei tarvii. Ei tarvii toivoa mitään pitkään aikaan: kaikki käy. HUIKEETA.



Ihanaa viikonloppua! 
comments powered by Disqus