neuvola

Piikkejä ja sosetuputuksia

Pilvinen tiistai aloitettiin tänään 5kk neuvolan merkeissä. Jälleen kerran äitiä hieman jännitti, millaisia lukemia kasvukäyrälle piirtyisi. Imetyskerrat ovat vähentyneet, joskin tehostuneet, ja sen lisäksi Ruusunen jumppaa jatkuvasti menemään. Toisinaan olen jälleen saanut itseni kiinni ajatuksesta, että riittääkö maito varmasti. Onneksi huoli oli jälleen turha, sillä Ruusunen kasvaa edelleen tasaisesti omalla käyrällään. Ainoastaan pituuden suhteen oli tullut pieni notkahdus, mikä ei kuitenkaan ollut millään lailla huolestuttavaa. HUH. Kaikki oli muutenkin oikein mallikkaasti. Iloinen ja aurinkoinen tyttö, kirjoitettiin neuvolakorttiin. Hetkeksi tuo iloisuus ja aurinkoisuus vaihtui suruun, kun kumpaankin reisilihakseen tuikattiin jälleen rokotteet. En tiedä olinko itse tällä kertaa rauhallisempi kuin ensimmäisellä kerralla vai vaikuttiko näkymättömän miehen läsnäolo, sillä Ruusunen otti tilanteen yllättävän coolisti. Toki pienen pieni protesti saatiin kuulla, mutta jos vertaan 3kk rokotereissuun, tämä oli peace of cake. Niin, kaikki kunnossa siis. Hieman ristiriitaisin tuntein kuitenkin lähdettiin kotiin. Koska case peruna ja muut kiinteät. Keskustelimme pitkään kiinteiden aloituksesta ja yritin kovasti kertoa ajatuksistani ja toiveistani lähteä suoraan sormiruokailemaan sitten, KUN VALMIUDET TÄYTTYVÄT. 

"Mutta kun se herkkyyskausi lusikalle ja ja ja ja" 

"Mutta kyllä niitä maisteluita olis hyvä aloittaa, että tulee sitä altistusta ja hän innostuis niistä kiinteistäkin" 

"Kasvissoseilla aloitatte ja sitten sinne perunan sekaan aina vähän uutta makua" 

"Ens kerralla mä sit kuulen jo et mikä on Ruususen lempisose".

ÄH, onks pakko jos ei taho. Haluan nyt täsmentää, että minulla ei ole mitään varsinaista 6kk täysimetystavoitetta, eikä "sosevastaisuuteni" liity millään muotoa imetykseen. Ja edelleenkään se, mitä muut tekevät, ei kuulu minulle pätkääkään. Jokainen tekee niin kuin haluaa. Meidän tapauksessamme mitään varsinaista syytä kiinteiden aloitukselle ei ole vielä ollut, joten olen halunnut rauhassa odottaa valmiuksien täyttymistä, toiveena lähteä suoraan sormiruokailun maailmaan. Eikö olekin erikoista, että kukaan ei oleta minun opettavan Ruususta ajamaan polkupyörää, koska hänellä ei ole siihen tarvittavia valmiuksia. Kuitenkin minun pitäisi aloittaa antamaan hänelle kiinteää ruokaa, vaikka hänellä ei ole valmiuksia siihenkään. Mielestäni tämä on jokseenkin erikoista. Tähän palasin tänään neuvolassakin täsmentäen vielä, että soseita ja sormiruokaa kun koskevat ihan täysin samat valmiudet. Ruususen kohdalla ne alkavat jo täyttyä, joskin istuminen on vielä hieman hakusessa. Viittasinkin tähän kysyessäni, milloin syöttötuoliin olisi mahdollista laittaa tuetusti ruokailun ajaksi. 

"Mielellään vasta likemmäs 7-9kk ikää. Mieluiten sitten, kun sivuheijasteet näkyy. Sitä ennen vaikka sitterissä tai turvakaukalossa". 

Totesin, että lukemani perusteella en aio käyttää kumpaakaan edellisistä. "Sitten mieluummin sylissä tuettuna, ei vielä syöttötuoliin". Niin. En tiedä olenko taas vähän tyhmä, kun vaistoni sanoo, että jos lapsi ei ole valmis istumaan tuetusti syöttötuolissa, niin silloin hän ei ole valmis vielä ruokailemaankaan turvallisesti. Toki, Ruusunen kyllä istuu jo sylissä tuettuna todella hyvin, joten sen puolesta maistelun sylissä voisi ehkä aloittaa. Sen lisäksi, että valmiudet eivät täyty kaikilta osin täydellisesti, olen äärimmäisen laiska. Monet kokevat kiinteiden aloituksen arkea helpottavana tekijänä, mutta itse en todellakaan jaksaisi alkaa räpeltää pienen pienten makuannosten ja "tänään tätä ja huomenna tota ja ylihuomenna sitä" säätämisen kanssa. Mieluummin odottaisin, että voisin lähteä suoraan tarjoamaan 2-3 uutta makua päivässä. 

"Mutta sitten niitä kiinteitä pitäis saada menee heti 6kk aika nopealla tahdilla". -Miksi? Maitohan on PÄÄASIALLINEN ravinnonlähde VUODEN ikään asti? Olen vertaillut neuvolakokemuksia kavereideni kanssa, jotka asuvat eri paikkakunnilla ja minua ihmetyttää, miten eri tavalla voidaan ohjeistaa riippuen siitä, missä asioi. Toisissa neuvoloissa kannustetaan 6kk täysimetykseen, toisissa soseet suositellaan aloittamaan heti, kun 4kk on täynnä. Toisissa neuvoloissa puhutaan valmiuksista, toisissa niistä ei hiiskaista sanaakaan. Toisissa neuvoloissa ohjeistetaan tähtäämään siihen, että kiinteitä saadaan nopeasti menemään maidon ohella, toisissa taas kannustetaan etenemään lapsen omaan tahtiin vuoden ikään asti. Tähän päälle kun avaat vielä THL:n nettisivut aiheeseen liittyen ja luet Imetyksen tuki ry:n sekä Simppelin sormiruokakeittiön näkemykset et voi kun ajatella, että: MITÄS VITTUA TÄSSÄ NYT SITTEN PITÄISI TEHDÄ. Näkymätön mies ei oikein ottanut vielä kantaa asiaan, ei varmaan raukka uskaltanut. Mummi totesi heti, että teet just niin ku itestäs parhaalta tuntuu. Neuvola on vain NEUVOla. Isosisko totesi yskantaan:

"Ei jumalauta. Ihmiset oppii vaikka kävelemäänki uudestaa, jos on tarvis. Mut joo, ei kyl varmaa lusikkaa ei kyl opi käyttää jos sitä ei aloita 5kk ikäsenä. Ei sit millää".

Niin. Olen jo pitkään ollut kurkkuani myöten täynnä tätä sosekeskustelua ja tänään olen sitä entistäkin enemmän. Se ehkä käy ilmi tästä tekstistäkin, että en nyt oikein tiedä, mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella. Se nyt on ainakin varmaa, että seurailen ensin, minkälaiseksi masu tällä kertaa menee tänään saadun Rotarokotteen johdosta. Neuvolakorttin tosiaan kirjoitettiin jo, että aloitetaan kasvissoseet, sormiruokailu ynnä muuta mukavaa. Minulla on aina ollut hieman ongelmia auktoriteettien kanssa ja pahoin pelkään, että tälläkin kertaa aion tehdä omalla tavallani. Siispä, toistaiseksi STILL NO POTATO. 

comments powered by Disqus