arki

Reissun pääl, prinsessa Ruusunen

OI miten jännittävä päivä minulla eilen olikaan! Tiedättekö, mitä KAIKKEA minulle tapahtui? Minä kävin äidin kanssa Tampereella, JUNALLA. Ja ja ja ja ja sitten me mentiin myös BUSSILLA ja ja ja se kaikki oli niin jännittävää, että minä melkein unohdin hulinoida ihan kokonaan! Saanhan kertoa ihan kaikki? SAANHAN? 

06.30 

Heräsin äidin vierestä, meidän entisessä vierasmakuuhuoneessa, joka on kuulemma nykyään minun ikioma huoneeni. Ei me olla kumpikaan äidin kanssa vielä ihan ymmärretty sitä, siksi sekin varmaan oli hipsinyt sinne minun kanssani nukkumaan. Äiti varmaan kertoo tästä huonejutusta myöhemmin teille, koska se jos joku on oman tekstinsä arvoinen keissi. 

Me siis herättiin ja minulla oli heti ihan hirveästi asiaa. Vähän minä ihmettelin, kun äiti kauhealla tohinalla aloitteli aamutoimia, eikä yrittänytkään saada minua enää nukahtamaan niin kuin yleensä tapahtuu näihin aikoihin. Jotain se höpötti Tampereesta ja junasta, mutta en minä oikein ymmärtänyt, että mistä tässä nyt on kyse. Jotain hyvin jännittävää se olisi, koska äiti vaikutti hieman hermostuneelta. Jupisi itsekseen jotain, että toivottavasti minä en ihan kauheasti hulinoisi reissun aikana. Minkä reissun? Ja minäkö muka hulinamuija. Kattia kanssa. Se pakkasi hirveästi tavaroita mukaan, ihan kaiken varalta. 

07.32 

Odoteltiin asemalla junaa ja äiti höpötti kaiken aikaa. "Mennään sinne Tampereelle junalla tapaamaan äidin ystäviä ja ja ja ja ja". Ougaaaaaaaaaaad eikö tuo nainen koskaan ole hiljaa. Äiti: this shit doesn't interest me. Oli tosi lämmin ja onneksi äiti ei ollut pukenut minulle ihan kauheasti päälle. Minä kun hikoilen niin kovin helposti. Se alkaa pikkuhiljaa oppia, että en minä ole mikään vilukissa, toisin kuin eräät. Olin juuri vaipumassa kevyeen uneen, kun jostain kuului kuulutus 

"Intercityjuna Helsinkiin, Tampereen kautta, pysähtyy raiteella YKSI". 

"Raiteella yksi, silloin kun äiti meni aina tätä väliä opiskeluaikana se meni aina raiteella kaksi, tiesitkös sitä Ruusunen". 

No juu enpä tienny en. Mutta sitten se juna tuli! Minun silmäni levisivät lautasen kokoisiksi: NIIN ISO SE OLI. Äiti onneksi kertoi, että ei sitä junaa tarvitse pelätä. Vähän minua jännitti, kun mentiin sinne sisään ja pääsin kaukalossa omalle penkille istumaan. Hetken minä mulkoilin sitä kaikkea kulmieni alta, kunnes huomasin ne lamput. ÄITI KATO KATO KATO KATO KATO MITEN MONTA LAMPPUA TÄÄLLÄ ON!!!!!! Ei missään oo näin montaa lamppua! 

Ja sitten, se juna nytkähti liikkeelle. Minä katselin ikkunasta, miten maisemat vaihtui ihan hirvittävää vauhtia. Puut vain vilisi silmissä, kun se juna viiletti tuhatta ja sataa.

"Seuraavana Kokemäki. Nästa Kokemäki. Next Stop, Kokemäki", mölisi joku nainen yhtäkkiä ja sekös minua nauratti. Eihän sitä edes näkynyt missään! Onko se nainen näkymätön! 

Ihan siinä alkoi jo väsyttää, kun olin niin kauan ollut jo hereillä. Äiti sanoi, että saisin nukahtaa. Aluksi minua se väsymys hiukan kiukutti ja koitin äidiltä kysyä, että MIKSI AINA SILLOIN TULEE VÄSY, KUN MINÄ EN YHTÄÄN HALUAISI NUKKUA. Äiti selitti, että pienet vauvat väsyy nopeasti ja sitten pitää hetki nukkua ja ladata akkuja. Että kyllä maailma odottaa, vaikka hetkeksi nukahtaisikin. MUTTAKUN MINÄ HALUAN NÄHDÄ KAIKEN. Äiti laittoi minut turvakaukaloon ja peitti sen harsoliinalla niin, että minä näin hänen kasvonsa kuitenkin. Siihen minä nukahdin, kun se juna sillä tavoin kivasti vähän täristi. 

08:50 

Saavuttiin sinne Tampereelle ja voi pojat: MITEN ISO PAIKKA SE OLIKAAN! Hirveästi ihmisiä säntäili sinne ja tänne. Mihin niillä oli niin kova kiire? Asemalla meitä vastassa oli äidin entinen esimies Suvi ja voi vitsit miten mukava hän olikaan! Minä päätin heti hymyillä hänelle, niin mukavat kasvot hänellä oli. Äiti höpötti, että voisin kyllä nukahtaa autossa matkalla Suville, mutta minä päästin ne jutut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vastahan minä heräsin, hölmö äiti. 

09:00-11:30 

Suvi oli leiponut aivan ihanaa juustokakkua ja pöydässä oli hirveästi kaikenlaisia herkkuja. Siellä oli myös Maija-tyttö, joka jo kovasti tahtonut leikkiä minun kanssani. Ei minusta ihan vielä ole isojen tyttöjen leikkeihin, mutta kovasti minä seurailin koko ajan, mitä kaikkia kujeita se Maija järjesti. Kovasti Maija olisi halunnut antaa minulle vauhtia turvakaukalossa ja tutkia, mitä kaikkea äiti oli pakannut minulle mukaan hoitolaukkuun. Onhan ne nyt paljon kiinnostavampia kuin ne omat lelut siellä kotona! Äiti siinä yritti herkutella ja juoda kahvia, mutta minua alkoi kovasti taas väsyttää. "Neiti hoi, pääsisikö tässä pienelle levolle". Ei, ei se minua kuunnellut. Piti sitten ihan pieni kiukkukohtaus järjestää, että se hömppä hoksasi auttaa minua nukahtamisessa. Äiti kertoi, että kohta lähdettäisiin käymään äidin ja Suvin vanhalla työpaikalla, joten voisin nukkua hieman ennen sitä. Taasko mennään? No, jos minä sitten ihan hetkeksi. Ja niin minä nukahdin. Hetkeksi heräsin, kun tehtiin lähtöä, mutta olin juuri katsellut niin makoisaa unta, että päätin nukahtaa automatkalla vielä uudelleen. 

12:00-14:00 

Käytiin tosiaan siellä Linnainmaalla, missä äiti oli ennen Prisman ravintolamaailmassa töissä. Minä hetken kuuntelin niiden höpinöitä salaa turvakaukalossa, verhon takana. Tuntui olevan niin paljon erilaisia ääniä, että minä en oikein jaksanut seurata sitä keskustelua. Pistin silmät kiinni ja vedin sikeitä. Hoitakoot äiti tämän vastaanoton, nyt ei kykene

Pari tuntia minä siinä lepäilin, kunnes heräsin hirvittävään nälkään. Ei siellä enää ollut paikalla kuin äidin vanha työkaveri Emilia. Otin ensin huikat boobsista (ja taisin vähän pulauttaa vahingossa äidin päällekin) ennen kuin menin Emilian syliin. Hän oli IHANA. Kertakaikkiaan IHANA. Sieltä Emilian sylistä minä katselin sitä Linnainmaata. Kävimmepä tutustumassa myös lastenhoitohuoneeseen. Joku pieni tyttö sinne halusi kovasti myös äitinsä kanssa asioilleen ja me annettiin niiden tulla. Ei minua niin haitannut, minä kerroin niillekin pari vitsiä siinä samalla, kun äiti vaihtoi minulle vaippaa. Kovasti sen tytön äiti minua kehui, että minä olen suloinen ja iloinen vauva. NO NIIN OLENKIN. 

Emiliaa nauratti, kun äiti puki minulle bodya alakautta. Muttakun minä en pidä siitä, että niitä vedetään pään yli. Tosin, pään yli se minun päälle sitten laitettiin kuitenkin. Minusta on kuulemma tullut niin pulska tissivauva, että nyt on opittava sietämään näitä päänylijuttuja. ONKS PAKKO, KU MÄ EN TAHO!

14:20-15:00 

Me jatkettiin sieltä Linnainmaalta matkaa Emilian kanssa kaupunkiin. BUSSILLA, voitteko kuvitella! Siis voi hitsit, se oli niin jännittävää, että minä ihan häkellyin. Taas oli niin paljon katseltavaa, että minä en tahtonut housuissani pysyä. Emiliakin tokaisi siinä äidille, että mikä se sellainen Raivotar Ruusunen muka on, kun minä olin ollut niin kiltisti koko ajan. Äiti siinä jotain höpötti, että varmaan tyyntä myrskyn edellä. HÖPSISTÄ: minä olen aina kiltisti. 

Siellä kaupungissa me mentiin Sokokselta hakemaan lahjat kumittäti Jokiselle ja yhdelle äidin toiselle ystävälle, Elinalle. Niistäkin on kuulemma tullut restonomeja. Sellaisia kuin äitikin on. Sitten käytiin Emilian kanssa vielä kahvilla. Hetken minä jaksoin sylitellä ja hassutella, mutta sitten minua alkoi niin kovin väsyttää. Hiukan minä taas protestoin tätä nukkumista vastaan, mutta Baby Sleep soundia kuunnellen minä sitten kuitenkin vähän nukahdin. Sitä ennen muistin väläyttää hurmaavat hymyt eräille vanhuksille, jotka katselivat meidän touhuja sivusta. Ei niitä sitten yhtään harmittanut, että minä vähän kiukuttelin. Kas näin niitä ihmisiä hurmataan, tiedättekös. Aika rauhassa sitä saa spedeillä, kun on suloinen vauva.

15:00-17:30 

Äiti oli hyvästellyt Emilian sillä aikaa, kun minä nukuin. Matka oli jatkunut Elinan ja hänen miehensä Henrin luo. Siellä minä heräsin ja arvatkaa mitä! Juuri, kun olin saanut enimmät vaatteet pois päältä, sinne tulivat vielä kummitäti Jokinen ja hänen poikansa Saku! Miten iloiseksi minä tulinkaan, kun sain pelkässä bodyssa hengailla lattialla ja tarkastella sitä meininkiä. Juotiin siinä kaffeet ja minä katselin, kun äiti lappasi suuhunsa erilaisia kakkuja. Jotain se höpötti, että onneksi minä vien osani siitä kaikesta ruokamäärästä. Niinhän se kuvittelee. Kohta sen takapuoli ei mahdu enää ovesta, muahahahaha. 

Saku oli minua kohtaan niin kiltti! Ensin hän ei kiinnostunut minusta alkuunkaan. Taisi olla äidin puhelin ja Elinan koti mielenkiintoisempi tutkimuskohde reippaalle vuotiaalle. Äiti sanoi, että minä olen Sakulle hyvä tutustumiskappale, kun Sakulle saapuu pian pikkusisko tai -veli. Minä vähän katselinkin kummitätiä sillä silmällä, että sen vatsanseutu näyttää aika räjähdysherkältä.  Hetken päästä Saku kävi minulle hymyilemässä ruskeilla nappisilmillään ja silitti minua päästä. Minusta se tuntui mukavalta. 

Siitä Elinan ja Henrin kodista minä pidin kyllä tosi paljon. Siellä oli olohuoneessa niin hieno lamppu. Sitä minä katselin kovin mielelläni ja kerroin samalla meidän päivästä. Välillä alkoi väsyttää, mutta en minä millään malttanut nukahtaa. Äiti sanoi, että se ei haittaa, koska kohta lähdettäisiin kotiin. Kotiin? Muttakun minulla on täällä niin hauskaa! Hiukan minä sitä kotiinlähtöä protestoinkin ja pidettiinpä Sakun kanssa yhteiset kiukuttelut sen kunniaksi. Miksei noi äidit vaan ikinä tajuu. 

18:15-19:30 

Matkalla rautatieasemalla minä en oikein jaksanut pysyä hereillä, vaan nukahdin. Niin mukavasti täristi, kun äiti paahtoi kauheaa kyytiä menemään, että ehdittäisiin junaan. Automaatista se vain osti jonkun lipun, eikä me kuulemma menty meidän oikealle paikalle istumaan, vaan valittiin perhevaunu. "Ei se varmaan täs perhevaunussa oo niin justiinsa", äiti sanoi. Vähänpä se tiesi. 

Juna nytkähti liikkeelle ja siihen minä heräsin. Äiti kehui minua, että hän on niin ylpeä, kun olen ollut tänään niin kiltti tyttö, enkä ole hulinoinut ollenkaan. Minä pidän siitä, kun äiti aina kehuu minua. Minä hymyilin sille turvakaukalosta ja koitin sanoa sille, että minäkin olin äidistä ylpeä, kun se oli ollut minun kanssani niin reipas. ME OLLAAN MOLEMMAT REIPPAITA ÄITI, EIKÖ OLLAKIN?  Äiti sanoi, että nyt saa jo vaikka vähän kiukutellakin, jos siltä tuntuu, mutta ei minua kiukuttanut alkuunkaan. Naureskelin vain kaukalossa ja katselin, kun vaunu täyttyi ihmisistä. Pääsin taas äidin syliin ja huomasinkin, että minulla oli todella kova nälkä. Olin koko päivän niin keskittynyt katselemiseen, että melkein unohdin tyystin ruokailla. Mutta sitten piti saada myös puhdas vaippa. Oikeasti minä halusin vain nähdä, millainen vaipanhoitopiste täällä junassa olisi ja miten äippä tästä haasteesta selviäisi. Tosi hienosti se sen homman hoisi kotiin. Sitten pääsin takaisin syömään. Siinä sitten tyytyväisenä ehdin syödä yhden pysäkin välin, kunnes seuraavalta asemalta nousi kyytiin joku vanhempi rouvashenkilö. 

"Joo siis tässä on mun paikka", se daami sanoi. 

Äiti katseli sitä hetken tuskastunut ilme kasvoillaan. Sitä varmaan väsytti ihan hirveästi, kun oltiin oltu jo koko päivä liikkeellä ja meillä oli juuri ruokailu siinä kesken. Minäkin söin siinä ihan kiltisti, enkä varmasti häirinnyt yhtään ketään.

"Joo, meillä kun on nää vaunut ja kaikki tavarat niin ajattelin, että ei se oo niin justiinsa tässä PERHEvaunussa, kun se meidän oikea paikka on ihan eri puolella junaa", äiti vastasi sille ystävällisesti, mutta minä kyllä osasin lukea rivien välistä, että oikeasti äiti yritti vinkata sille, että onks tää oma paikka nyt niin iso asia tässä kohtaa

Rouvashenkilö vilkaisi ympärilleen. Vaunussa oli paljon tyhjiä paikkoja, joskaan ei yhtään sellaista paikkaa, missä saisi istua yksikseen. Me oltiin sillä ainoalla paikalla, missä saisi istua yksin. Äiti mietti hetken, että onko se rouva tosiaankin sitä mieltä, että meidän pitää nyt siirtyä muualle. 

"No odotottaisikste sen aikaa, että hän saa syötyä niin me etsitään sitten joku muu paikka", äiti kysyi väsyneenä. 

Rouva istahti hetkeksi jonkun ventovieraan viereen ja tapitti meitä edelleen, kun minä ruokailin. Minä huomasin, miten äiti kiristeli hampaitaan ja keräsi kaikki hermojensa rippeet, ettei menettäisi malttiaan. Hyvä äiti! 

"Ei oo mitään hätää rakas. Äiti hetkeksi ottaa sut pois nyt tissiltä. Menisitkö hetkeksi tuohon omaan kaukaloon, niin äiti kerää meidän tavarat ja mennään toiseen paikkaan istumaan, niin rouva pääsee omalle paikalleen", äiti kuiskutteli minun korvaani. Minä päätin olla reipas ja nätisti istuin paikallani, kun äiti pisti kamat kasaan ja lähti roudaamaan minua toiselle puolelle vaunua. Kaikki muut matkustajat katseli sitä rouvaa kulmien alta. Minun teki mieli sanoa sille, että 

are you fucking kidding me, madame? 

Mutta minä olen vielä kovin pieni, enkä minä osaa puhua. Onneksi löydettiin uusi paikka ja minä pääsin takaisin syömään. Äiti päästeli hiljaa ärräpäitä niin, että kukaan ei kuullut. Minä kyllä kuulin, mutta äiti saakoon anteeksi. Pääasia, ettei se räjähtänyt sille rouvalle. Ehkä se oma paikka tosiaan oli sille niin tärkeä. Äiti kehui, että minä olin hirveän reipas ja kiltti tyttö. Niin minä olenkin. Äiti kääntyi katsomaan, miten se rouva meni siihen omalle paikalleen istumaan. "Olkoon nyt tyytyväinen", äiti jupisi ja nosti minut syliin. Hetkeksi minä taas torkahdin. 

20:00-21:00 

Asemalta kotiin kävellessä minulla oli ihan hirveästi asiaa. Minä höpöttelin ja naureskelin äidille ihan koko ajan ja äitiäkös se pisti hymyilyttämään. Minusta tuntui, että se oli minuun kovin tyytyväinen. Ja arvatkaa mitä! Kun me päästiin kotiin, niin ISKÄ OLI SIELLÄ. Äiti meni suihkuun ja sen jälkeen minäkin pääsin vielä kylpyyn. Sitten iskä lämmitti minulle hiukan pullomaitoa ja iskän sylissä minä sitten vedin ne alkupalaksi. Katsokaas, kun minä olin syönyt vähän kevyesti niin piti sitten yötä vasten ottaa takaisin. Ei se pullo riittänyt alkuunkaan. Kävin myös hiukan ehkä ylikierroksilla, myönnetään. Minulla oli iskälle niin paljon kerrottavaa, että en olisi malttanut nukahtaa millään. Nälkä vei kuitenkin voiton ja menin hiukan vielä tankkaamaan boobsille. Äiti luki minulle samalla iltasatua. Se kertoi satakielestä ja Kiinan keisarista. En minä tiedä, mitä sille satakielelle sitten lopulta kävi, koska nukahdin ennen kuin satu loppui. 

Voi miten jännittävä päivä meillä olikaan! Sinne Tampereelle minä lähden mielelläni uudestaan. Ensi kerralla, me varataan kuulemma ennakkoon OMA PAIKKA junasta tai ajetaan sinne omalla autolla. Taisi äitiä aika paljon harmittaa se daami siellä junassa. Olisikohan se istunut meidän viereen, jos olisin tarjonnut sille huikat äidin tissistä? Onneksi muuten meidän reissu meni kyllä ihan yli odotusten! Vaan kyllä silti on aina yhtä ihanaa tulla omaan kotiin, missä on iskä ja unipupu ja oma sänky. 

comments powered by Disqus