ajatuksia

RISTIÄISSUUNNITELMIA

Muutama päivä sitten havahduin siihen, että jahas jahas ristiäiset sunnuntaina ja lähes kaikki tekemättä. Hulinaviikko on pitänyt fokuksen niin tiukasti Ruususessa, että viime viikolla hienon startin saanut suunnittelu ja toteutus jäi sen jalkoihin. Kakku ja suolaiset piirakat oli tilattu valmiiksi Hard Cake Café:sta ja mekot itselle sekä neidille hankittu Zalandosta. Tapaaminen papin kanssa oli sovittuna perjantaille. Kuitenkin muutama asia oli vielä hoitamatta/päättämättä. Mitkä virret laulettaisiin? Miten koko kastetilaisuus ylipäätään etenisi?Mitä muuta tarjotaan? Mitä kaikkea pitää ottaa kotoa mukaan ja mitä on seurakuntatalolla valmiina? Miten laitan hiukset? ÄÄÄÄÄÄÄ. Noh, miksi tehdä mitään ajoissa, kun kaiken voi jättää viimetippaan? 

Eilen olimme tosiaan tapaamassa pappia seurakuntatalolla. Ristiäiset tulevat etenemään varsin perintekkään kaavan mukaisesti, joten sen puolesta homma on purkissa. Myös kummit ja mummi on nakitettu lukemaan muutamia pätkiä kastejuhlan aikana. Kävimme myös katsomassa tilat ja sovimme tarkemmin sunnuntain aikatauluista. Ruusunen nukkui kiltisti koko visiitin ajan ja heräsi sopivasti syömään vasta kotiin päästyämme. Hänen rauhoituttuaan kiskaisinkin takin taas niskaan ja lähdin kohti Prismaa. Ruusunen jäi toista kertaa pidemmäksi aikaa kaksin isimiehen kanssa, koska tarvitsin tehokasta yksinoloaikaa juoksevien asioiden hoitamiseen. Eikä heillä hätäpäivää ollut: pakkasessa oli maitoa ja isimies täällä muutenkin enimmät hymyt ja naurut kerää. Taisi olla tämä eroahdistus isompi äiskällä kuin lapsella. Huomasin matkalla, että minun on edelleen ajoittain vaikeaa muistaa, että en ole enää raskaana. Naureskelin kun ymmärsin ajaessani, että toden totta: nyt olen yksin, eikä kukaan kuule minun nuotinvierestä rallatuksiani. Tuntui haikealta ja samaan aikaan iski hirveä ikävä. Piti heti soittaa kotiin. 

"Mites sujuu, nukahtiko hän"? 

"Ei. Just tässä yritetään syödä. KYL ME TÄÄL PÄRJÄTÄÄ". 

"Okei, jos ei rauhoitu pullon jälkeen niin lähe sit vaikka ulos hänen kanssaa".

"JOO JOO". 

Hirveällä sykkeellä suoritin ostoksia Prismassa ja koko ajan tuntui kuin puolet minusta puuttuisi. Vaikka tiesin, että iskä ja tyttö kyllä pärjäävät vallan mainiosti ilman minuakin, oli jotenkin hirvittävä kiire päästä takaisin kotiin. Pari tuntia siinä kuitenkin vierähti, että sain kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman. Koska juhlat ovat seurakuntatalolla, en lähde tällä kertaa hirveästi säätämään koristelun tai muun kanssa, koska pelkästään pakollisten tavaroiden roudaamisessa menee oma aikansa. Tällä kertaa mennään sillä ajatuksella, että less is more. Tuliko kenellekään yllätyksenä, että kotona oli kaikki ihan hyvin, kun palasin. Silti piti heti saada tyttö syliin ja vähän tuoksutella. Nössykkä äiskä, kun ei paria tuntia kauempaa malta olla poissa toisen luota. Tänään kävin vielä hakemassa makean kakun sekä pari suolaista piirakkaa Nakkilasta. Kaikki alkaa olla valmiina. Jälleen kerran olen todistanut, että pienessä kiireessä tulee ihan yhtä hyvä kuin monen päivän häsäämisellä. 

Toisinaan pohdin, että elämästäni saisi tehtyä helposti huonon komediasarjan. Tähän ristiäishässäkkään liittyy nimittäin eräs case kastemalja. Asumme äitini asunnossa ja hänen muuttaessaan Pasinsa luo Kojonperään tänne jäi muutamia hänen astioitaan ynnä muuta sälää. En niihin silloin kiinnittänyt sen enempää huomiota. Tuli sitten äidin kanssa puhetta kastemaljasta, hän kun kertoi sen sijaitsevan täällä, jossakin keittiön kaapissa. Jaaaa jaaa, totesin silloin ja marssin keittiöön. Kyselin, että minkäslainen malja sitten on kyseessä ja siinä tätä kuvausta kuunnellessani tajusin, että tuossahan se perintökalleus sitten muuten on. Hupsista saatana. 

"Juu mä just taisin löytää sen kastemaljan. Se on nimittäin mulla tos pöydällä hedelmävatina". 

Jepjep Heikkonen, putkeen meni taas. Se perintökalleus on muuten edelleen toimittamassa samaa hedelmäkulhon virkaa, sillä tänään juhlavalmisteluista ei ole kakun ja piirakoiden noutoa lukuun ottamatta tullut yhtikäs mitään. Jep: Prinsessalla tosiaan hulinointi vain jatkuu. Tämän päivän teema on ehdottomasti ollut: ajattelin, että EN nuku. Lainkaan. Aamun jälkeen hän on suostunut nukkumaan vain 15-20 minuutin hörvähdyksiä ja niidenkin onnistuminen on ollut melkoinen operaatio. Näitä sanoja kirjoittaessani Raivotar heräsi jälleen silmät sikkarassa kertomaan, kuinka mukavirkee hän on. Meillä on siis tiedossa varmasti aaaaaaaaivan satumainen ilta ;).


Huomenna on juhlan aika: lapsemme saa kasteessa nimen. Ehkä pitäisi siis nyt mennä pesemään se kastemalja juhlakuntoon, ennen kuin Raivotar siirretään kylpemään. Ettei tarvite kastaa häntä Chiquita Brunóksi. Toki, olisihan se melkoisen uniikki. Tuskin maltan odottaa, millainen spektaakkeli huomisesta vielä kehkeytyy tämän Hulinamuijan kanssa. Muahhahh. Palaan siihen myöhemmin. Nyt on nimittäin VÄHÄN tissihommia! 
comments powered by Disqus