ajatuksia

RUUSUNPUNAISIA SUUNNITELMIA


Nyt, kun olen virallisesti päässyt mammalomalle, voin avata suunnitelmiani tulevien viikkojen suhteen. Ja kyllä, ne ovat aivan yhtä ruusunpunaisia kuin luomani haavekupla tulevasta vauva-arjesta: 

"Ja sitten kun se vauva itkee joka yö...." 


-Siis. Mitä ??? Ei meidän vauva itke. Meidän vauva nukkuu heti kokonaisia öitä. Imetys onnistuu vaivatta ja hän ei syö tuttia ollenkaan. Ei koskaan kitise tai valita. Hän on aina tyytyväinen, iloinen ja aurinkoinen. Ei meidän vauvalle tule allergiaa tai koliikkia. Mikä niskapaska? Meidän vauva kakkaa vain sateenkaarta". 

Täällä kuplassa on mukavaa, suosittelen kaikille odottaville äideille. Oikein kiva kupla. 

Niin. Se äitiysloma. Jos vauva viihtyy yksiössään lasketun ajan loppuun asti (tai mahdollisesti pidempään), tässähän on vielä hirveästi ylimääräistä aikaa. Luppoaikaa. Lorvailua. Ihan uus juttu mulle. Siksi pitää tehdä suunnitelmia, ettei kyllästy. Äitiysloman aikana aionkin 


ostaa uuden kalenterin, jotta voin täyttää sen kaikilla hienoilla suunnitelmillani (vain todetakseni myöhemmin, että en pitänyt niistä kiinni). 

nukkua joka aamu niin pitkään kuin huvittaa. 

nukkua päikkärit aina silloin, kun huvittaa. 

ostan värikkäitä sukkia ja käytän niitä joka päivä. En ole kahdeksaan vuoteen voinut käyttää kuin mustia sukkia, kiitos ravintola-alan. 

otan korvikset taas päivittäiseen käyttöön, ks. edellinen kohta.

lukea Riikka Pulkkisen uusimman romaanin, minkä joulupukki toi. 

lukea pari muutakin kirjaa, mitkä ovat liian pitkään odottaneet luetuksi tulemistaan. 

palauttaa kirjaston kirjan kirjastoon ennen kuin asettavat mut lainauskieltoon.

järjestää eteisen ryönäkomeron. 

suorittaa operaatio vaatekaapin: vaatteiden läpikäynti, turhien hävittäminen, kaapin järjestys ja sen järjestyksessä pitäminen (viimeinen ei tule tapahtumaan, mutta aina voi yrittää). 

käydä vielä ainakin kertaalleen ennen jakaantumista Tampereella kamuja moikkaamassa. 

käydä alennusmyynneillä. 

valmistautua henkisesti tulevaan synnytykseen (hehhhhehehehehahahhahahehehahahahahaha ihan varmasti). 

opetella käyttämään uutta kameraani. 

pakata sairaalalaukun osittain valmiiksi (ei nimittäin ole vielä). 

käydä elokuvissa, koska eihän sitä tiedä, koska seuraavan kerran pääsee. 

käydä ulkona syömässä, edellä mainitusta syystä. 

tehdä kotona ruokaa pitkän kaavan mukaan, koska eihän sitä tiedä, koska seuraavan kerran riittää energiaa tai aikaa moiselle puuhastelulle. 

venytellä joka aamu (pakollista, koska muuten en pääse liikkeelle). 

käydä kävelyllä ja olla aktiivinen sen sijaan, että jäisin sohvalle pötköttelemään (hahahahahahahah ahahahah ahhahaha niin varmaan). 

käydä kampaajalla/muussa hemmottelussa. 

pohtia hienoja suunnitelmia tulevalle perhe-elämälle ja äitiydelle. 

suunnitella treeniohjelman/toimintasuunnitelman kadonneiden lihasteni metsästämiseksi.

oppia hyväksymään sen, että edellä mainittuja asioita ei voi suunnitella etukäteen tai opetella kirjasta. 

nauttia raskauden viimeisistä hetkistä ja siitä tunteesta, että elämä tällaisessa muodossaan on tulossa tiensä päähän. Kohta mikään ei ole enää niin kuin ennen. KÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄK. 

laitan tukan taas joka päivä nätisti, niin kuin ennen oli tapana. (ahahhahaha hahahah niin varmaan.)


Ruusunpunaisia. Niinhän minä sanoin. Onneksi suunnitelmat on tehty muutettaviksi. Ihan oikeastioikeasti yritän vain opetella relaamaan ja ottaa viimeiset viikot mahdollisimman löysin rantein. Ja aika, se näyttää kuluvan varkain, ihan itsekseen. Luulen, että tässäkin käy vielä niin, että yhtenä hetkenä havahdun seisovani tuskasta ähisten synnärin ovella ja se sairaalalaukku odottaa kotona pakkaamistaan edelleen. Se olis just sitä mun normaalia arkea. Hahh. 

Eilen vietettiin joulua mamman luona ja anoppilassa. Olen ilmeisesti ollut kiltti tyttö, sillä joulupukki muisti minua ihanilla lahjoilla. Kiltti tyttö taitaa majailla masussakin, sillä vauva taisi saada enemmän paketteja kuin minä. Jos eräillä lähtee nyt jo lapasesta, mitähän touhu on ensi jouluna? Terveisiä vain sinne masuun: sukulaisesi ovat höperöjä kaikki. 

Tänään olisi tarkoitus suunnata jälleen valmiiseen pöytään, äidin ja Pasin luokse Loimaalle. Sain kyllä jo heti noottia mammalta, että en saisi tämän vatsan kanssa lähteä enää niin pitkälle. On sitte tukihenkilöitä ainakin paikalla, jos synnytys käynnistyy, totesi näkymätön mies tähän. Toistaiseksi masussa on käynnissä lähinnä vain hengitys- ja karatepotkuharjoituksia, joten aika levollisin mielin tässä uskaltaa vielä touhuta menemään. 




Ps. En voi sietää seuraavaa lentävää lausetta, mutta menköön nyt tämän kerran: se tunne, kun onnistut yöllä ensimmäistä kertaa neljään viikkoon asettelemaan tyynyt täydellisesti ja saat nukuttua noin 7h putkeen ilman väliheräilyjä. Uudestisyntynyt kuvailisi tätä olotilaa parhaiten! Heti jaksoin väkertää oikein tällaisen minuutin pikakampauksen! 
comments powered by Disqus