perhe

Ruususen ruokalautasella

Kiinteään ruokaan on tutustuttu nyt muutamia kuukausia. Ruusunen on edelleen kohtalaisen ennakkoluuloton erilaisia ruokia ja makuja kohtaan, mikä on osaltaan helpottanut ruokailuja. Hänen nenänsä eteen voi laittaa melkeinpä mitä tahansa ja reippaasti ruoka lähtee ääntä kohti. Ruokailemme 4-5 kertaa päivässä, mistä pyrin tarjoamaan 1-2 kertaa sormiruokaa. Näkymättömän miehen mielestä sormiruokailu on edelleen "yhtä tyhjän kanssa", mutta itse olen huomannut aivan mieletöntä kehitystä pienessä ajassa. Sormiruokailun ehdoton etu on myös se, että saan aina samalla syötyä oman ruokani rauhassa, Ruususen taistellessa omansa kanssa.

Mies on kuitenkin osittain oikeassa, sillä ennakkoluulottomuudesta huolimatta ruokailut sujuvat tällä hetkellä kovin vaihtelevalla menestyksellä. Ja tämä, jos joku, koettelee hermojani. Minun on vaikeaa sietää ruokahävikkiä ja pelleilyä ruokapöydässä. Väsymyksen painaessa pinna on välillä katkeamispisteessä, kun ruokaa päätyy kaikkialle muualle paitsi Ruususen vatsaan. Mutta silloin, kun tähdet ovat juuri oikeassa asennossa, näläntunne on sopiva ja vireystila oikeanlainen, hän syö innokkaasti ja saattaa pyytää lisääkin. 

Olen pyrkinyt hiljalleen siirtymään Ruususen ruokailuissa kohti samasta padasta -ajatusmallia. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että mikäli hän sormiruokailee, meidän ruoastamme valitaan lautaselle sormiruokailuun soveltuvat vaihtoehdot. Mikäli mennään syöttäen, meidän ruoastamme valmistuu samalla Ruususen versio blenderin kautta. Maustamisessa melkeinpä vain taivas on rajana, poislukien lisätty suola ja sokeri. Tavoilleni uskollisena teen hyvin simppeliä kotiruokaa, minkä valmistamiseen ei suttaannu usein 20-40 minuuttia kauempaa. Kaupan valmiista eniten käytössä ovat smoothiepussit ja muut välipalavaihtoehdot. Jos olemme menossa koko päivän, mennään yleensä kaikki ruokailut kaupan valmiilla soseilla. Näistä suosikeiksi ovat valikoituneet Ella's kitchen sekä HIPP -valmisteet. 

Olemme näkymättömän miehen kanssa melko huonoja syömään lämpimiä aterioita kahdesti päivässä. Siksi toisinaan teen muun kokkailun ohessa Ruususelle kerralla isomman satsin, mistä valtaosa menee pakkaseen. Pakkasvalmiina on sekä soseita että sormiruokaa. Sormiruoasta valtaosa on välipaloja: apinaevästä, puurorieskaa ja puuromuffinsseja sekä lisäksi kana- ja lihapötköjä. Soseista löytyy yleensä peruna-, makaroni/pasta-, kukkakaali-, vegesekoitus- ja tomaattinen sose. Näiden kaveriksi olen pakastanut kana- ja lihakastiketta. Pakastan ruoat valmiina annoksina minigrippusseihin, jolloin sulatus on nopeaa. Usein päätän Ruususen seuraavan päivän välipalan sekä lounaan edellisenä iltana ja otan pakkasesta sapuskat jääkaappiin sulamaan. Seuraavana päivänä ruoka on sitten nopea lämmittää joko vesihauteessa tai mikrossa.

"Millai sää viittit/jaksat", monet kysyvät. Noh, minulle kaupan valmiiden sapuskojen sisällysluetteloiden tavaaminen tai ylipäätään valikoimaan tutustuminen on ollut huomattavasti vaivalloisempaa, koska aikaisempaa kokemusta ei ole. Ja ikävä kyllä, olen löytänyt vain kourallisen tuotteita, mitkä pääsevät seulastani läpi. Ja että kuluttaisin aikaani miettien, miten saisin riittävästi vaihtelua ja monipuolisuutta Ruususen ruokavalioon kaupan valmispöperöistä, kun esimerkiksi lisätty sokeri ei ole vahitoehto. -Ei kiitos. Tavallisesta kotiruoasta tiedän yhtä ja toista, joten pääsen huomattavasti helpommalla, kun prinsessa syö samaa kuin mekin. Ja laiskana päivänä ei tarvitse tehdä ruokaa ollenkaan, koska sitä on pakkanen piukassa. 

On jokseenkin erikoista, että joudun perustelemaan kohtalaisen usein, miksi haluan valmistaa lapselleni ruokaa. No, rehellisesti sanottuna en ymmärrä, mikä logiikka olisi ostaa vauvalle kaupasta purkillinen pasta bolognesea, kun voin valmistaa samaa (ja parempaa) koko perheelle ja laittaa loput pakkaseen? Looginen ajattelu ei ole koskaan lukeutunut vahvuuksiini, mutta onneksi tässä maailmassa ei ihan kaikkea tarvitsekaan ymmärtää.

comments powered by Disqus