perhe

Sapuska maistuu, prinsessa Ruusunen

Tässä ollaan kohta kolmatta viikkoa maisteltu melkoisen hyvällä sykkeellä. Lähdimme alkuun liikkeelle muutamalla raaka-aineella, mutta koska alkuvaiheen masuvaivoja lukuun ottamatta isompia oireita ei ilmennyt, aloin maistattaa makuja melko nopeassa tahdissa. Olen tarjonnut 1-2 uutta makua kerrallaan ja näitä on sitten syöty pari päivää putkeen, mahdollisia oireita seuraillen. Tähän mennessä mitään ei ole onneksi ilmennyt ja Ruusunen on maistelusta enemmän kuin innoissaan. Ennakkoluulottomasti kaikki, mitä eteen laitetaan, lähtee ääntä kohti. Erityisiä suosikkeja ovat olleet maissi, parsakaali, aprikoosi, luumu ja hunajameloni. Näitä saadessaan hän kiljahtelee riemuissaan ja päästelee omnomnomnomnom aammmmm mmaaammaaaa aaaaammmmm -ääniä. Sen sijaan päärynä, bataatti ja kesäkurpitsa eivät tee yhtä hyvin kauppaansa. 

Toisinaan Ruusunen ei jaksa keskittyä ruokailuun kovinkaan pitkään, sillä yllättäen temperamenttinen ja äkkipikainen prinsessa menettää hermonsa, kun ruoanpalat eivät pysy kädessä tai asetu hänen haluamallaan tavalla. Hänestä olisi myös hauskaa saada kaikki tarjolla oleva suuhun yhdellä kertaa. Joskus on vain mukava räjäyttää kaikki esillä oleva pitkin pöytää ja lattiaa. Olenkin todennut, että hiukkaakaan väsyneenä ei kannata lähteä kokeilemaan. Näkymätön mies ei ole kovinkaan innoissaan Ruususen aikaansaamasta sotkusta ja siksipä hän mieluummin syöttää tätä. Pääsääntöisesti prinsessa kuitenkin sormiruokailee ja muutaman päivän sisään hän on alkanut päästä jyvälle siitä, mitä suuhun eksyville ruoanpalasille pitäisi oikein tehdä. Muutaman kerran hän on jo halunnut viedä myös syöttäessä lusikan suuhun ihan itse. Toistaiseksi olemme välttyneet vaaratilanteilta, vaikka kakomiset ja yskimiset saavatkin äidin ja isin hieman varpailleen. "Oi oi miten taitava tyttö sää oot, hienosti menee, hyvä hyvä hyvä hyvä hyvä", minä heti sanon ja samalla rukoilen, että älä nyt herranjumala tukehdu. Yritän vain koko ajan muistuttaa itselleni, että kakominen kuuluu asiaan ja vasta sitten on hätä, jos neiti ei päästäisi pihaustakaan. Tukehtuminen on hiljainen tapahtuma (Simppeli Sormiruokakeittiö). Olemme myös näkymättömän miehen kanssa kerranneet ensiapuohjeet kaiken varalta, että sitten mahdollisen tilanteen iskiessä päälle, osaamme toimia oikein. Ja se tilannehan voi yhtä hyvin sattua leikkimatolla lelujen kanssa, joten siinäkin mielessä ensiaputaidot on oltava hanskassa. 

Neuvolan ohjeistus oli imettää aina ennen kiinteitä. Alkuun teinkin niin, mutta liian täydellä vatsalla maistelusta ei vain tule yhtään mitään. Prinsessa alkaa heti kiemurrella sylissä ja kiinnostuu enemmän esimerkiksi pöydällä olevasta kahvinkeittimestä tai ruoan heittelystä lattialle. Siksi olen nyt imettänyt ensin "erikseen" ja tarjonnut maistelut noin 10-30 minuuttia imetyksen jälkeen. Usein tarjoan hörppyä vielä 10-15 minuuttia ruokailun jälkeen. Ainakin toistaiseksi tämä on toiminut, eikä maistelu ole vaikuttanut imetykseen. Olemme myös toisinaan antaneet Ruususelle kerran pari päivässä hieman vettä, tutti- tai pillipullosta. Pikkuhiljaa hän on alkanut hoksata pillipullon idean, joten tuttipullosta voitaneen luopua kokonaan tulevina viikkoina. 

Tuntuu siltä, että monet aloittavat kiinteät yhdellä ruokailukerralla ja lisäävät määrää sitten hiljalleen, kunnes 5 ateriaa tulee jossakin vaiheessa täyteen. Lähdin kuitenkin lähestymään tätä toisella tapaa. Olen alusta asti tarjonnut Ruususelle maisteluita perheemme "ruoka-aikoina", mikäli hän vain hereillä sattuu olemaan. Tällöin "ruokailuja" saattaa tulla päivässä 3-4. Sormiruokaillen mahaan ei päädy kovinkaan suuria määriä kerralla, joten siksikin olen kokenut tämän hyväksi tavaksi. Uskon, että annoskoko kasvaa hiljalleen Ruususen taitojen karttuessa ja samalla hän oppii alusta asti perheen normaaliin ateriarytmiin. Olen tarjonnut usein makeat aamu- ja iltapalana ja "suolaiset", eli toistaiseksi kasvikset, lounas- ja päivällisaikaan. Näkymätön mies ihmetteli tätä aluksi, mutta perustelin tätä sillä, että emme itsekään syö näihin aikoihin hedelmiä/jälkiruokaa lämpimän ruoan kanssa. Siksi tuntuisi hölmöltä tarjota niitä prinsessallekaan, koska ajatuksena on kuitenkin, että hän siirtyy mahdollisimman nopeasti syömään samaa kuin mekin. Lähiviikkoina olisi tarkoitus ottaa myös puuro mukaan kuvoihin. Lisäksi lähdetään hiljalleen tutustumaan myös kananmunaan ja sitä kautta muihin proteiineihin. 

Alun sotkujärkytyksestä selvittyäni olen alkanut pitää sormiruokailusta. On hauska seurata tytön reaktioita uusia rakaa-aineta kohtaan sekä nähdä, miten hän koko ajan kehittyy paremmaksi ja hoksaa, miten ruokaa kuuluu suussa työstää. Osaan jo melko hyvin tulkita, milloin hän kokee "syöneensä" riittävästi ja voimme lopettaa ruokailun. Ja jos se meinaa alusta asti lähteä pelkäksi pelleilyksi, olen laittanut stopin touhulle ajoissa. Kieltämättä hiukan taas jännittää tuleva neuvola ja se, miltä kasvukäyrä näyttää. Yritän kuitenkin pitää mielessäni sen, että before one food is just for fun. Etenkin niin kauan, kun imetys sujuu näin hyvin, ei pitäisi olla mitään väliä sillä, mitä masuun päätyy. Pääasia on, että sapuska maistuu!

comments powered by Disqus