ajatuksia

SATA TYKKÄYSTÄ


Aloitin tämän blogin kirjoittamisen 14.09.2016. Olin haaveillut blogin perustamisesta jo pitkään, mutta mitään suuria tavoitteita minulla ei ollut. Varpun menetyksen jälkeen ja uuden raskauden edettyä pidemmälle minulle tuli tunne, että nyt olisi jotain, mistä ammentaa. Tarve päästä purkamaan tapahtunutta sanoiksi. Tiesin jo tuolloin, että todennäköisesti höpinöitäni kävisivät lukemassa ainakin sisko ja äiti. Kumpikaan ei ole kovin tarkasti perillä blogeista ja niiden seuraamisesta, joten piti kehitellä jokin helppo tapa, miten he pysyisivät mukana uusista postauksista. Päätin siis luoda heti blogille omat Facebook-sivut, koska sinne saisin postaukset jaettua helposti ja vaivattomasti ilman, että kuormittaisin kaikkien kavereideni uutisvirtaa höpöhöpöjutuillani. En nimittäin TODELLAKAAN ajatellut, että kovin moni olisi kiinnostunut vauvahömpästäni. Ilokseni sain kuitenkin huomata, että tekstit herättivät kiinnostusta muissakin kuin omissa perheenjäsenissä ja pian blogilla olikin muutamia seuraajia Facebookissa. Mitä pidemmälle aika on kulunut, on Facebook selvästi vakiinnuttanut asemaansa blogini lukijoiden suosikkikanavana. Sain huomata muutama päivä sitten, että sata tykkäystä oli mennyt blogin FB-sivuilla rikki. Ihan meinasin itkun tirauttaa, niin hyvä fiilis siitä tuli. Sata ihmistä on sitä mieltä, että tätä kannattaa jatkaa. Mieletöntä.

Vaikka blogin kommenttiboksi on alkanut herättää kiinnostusta vasta lähiaikoina enemmän, on blogin Facebooksivulla keskustelu ollut aktiivista alusta saakka. Muutamia postauksia olen jakanut blogin oman kanavan lisäksi parissa vauvaryhmässä, missä aiheista on saatu aikaan monipuolista ja mielekästä keskustelua. Haluan kiittää jokaista, joka on ottanut osaa teksteistä virinneisiin keskusteluihin. Olen saanut niistä mielettömän paljon lisää tietoa sekä toisenlaisia näkökulmia asioihin. Kuten ihan ensimmäisessä postauksessani kirjoitin, vertaistuen voima on mieletön. Vaikka blogin perustamisen ensisijaiset syyt olivat melko itsekeskeisiä, suurin toiveeni on ollut alusta saakka, että käsittelemäni aiheet herättävät keskustelua. Toivoin, että joku löytäisi niistä ratkaisun mieltä askarruttaneeseen ongelmaansa, lohtua tai iloa omaan arkeensa tai apua kohtaamaansa surun käsittelyyn. On hienoa huomata, että olen onnistunut tavoitteessani. Sen lisäksi blogista on muodostunut todella mielekäs harrastus ja keino käsitellä vaikeitakin tunteita. Itselleni kun tuo asioista puhuminen ääneen ei koskaan ole ollut kovin helppoa. Eräiden tekstien kirjoittamisen jälkeen olen tuntenut suurta helpotusta ja kliseisesti sanottuna sisäistä rauhaa. Kunpa vain olisin tajunnut tehdä tämän aikaisemmin. Jälkiviisaus, miten ihana asia. 

Olen saanut todella paljon positiivista ja rohkaisevaa palautetta blogista sekä suullisesti että Facebookin kautta. Osa yhteydenotoista on tullut todella yllättäviltäkin tahoilta, mikä on ollut tosi hieno juttu. Erityisesti Varpun tarina ja sen ympärille nivoutuneet tekstit ovat herättäneet paljon tunteita ja kiinnostusta, siksi haluan nostaa siitä muutaman asian esiin. On ihana huomata, miten tapahtunut on koskettanut niin tuttuja kuin tuntemattomiakin. Minua on koskettanut hyvin voimakkaasti empatia ja tuki, mitä olen blogitekstien kautta saanut. Olen puhunut Varpusta blogissa ja etenkin muutamassa Facebookin vauvaryhmässä hyvin avoimesti, mutta on asioita, jotka aion tarkoituksella jättää kokonaan avaamatta. Huolimatta siitä, että olen tapahtuneen kanssa hyvin sinut ja pystyn keskustelemaan siitä avoimestikin, surutyö on osittain edelleen kesken. Tapahtunut kosketti myös itseni lisäksi näkymätöntä miestä sekä useita läheisiämme, voimakkaasti. Siksi vain aika näyttää, miten paljon tulen jatkossa puhumaan Varpun tarinasta blogissa. Toivon, että päätöstäni sen suhteen kunnioitetaan. Sen sijaan, mikäli joku kaipaa vertaistukea vastaavan kokemuksen puitteissa tai haluaa jutella asiasta enemmän, minuun voi ottaa yhteyttä joko sähköpostin tai Facebookin kautta. 

Odotukseni alkaa olla loppusuoralla ja vauva saattaa saapua joko tänään tai ensi kuussa. Who knows. Tähän asti olen päivittänyt blogia todella aktiivisesti, sillä aikaa ja postausaiheita on ollut todella paljon. Aiheita varmasti riittää jatkossakin, mutta ajan kanssa saattaa olla etenkin aluksi haasteita. Toivonkin, että jaksatte pysyä menossa mukana siinäkin tapauksessa, että blogin postaustahtiin saattaa pian tulla jonkinlaisia muutoksia. Mahdotonta sanoa vielä tässä vaiheessa. Ymmärtänette kuitenkin, että maailmani on kohta kääntymässä päälaelleen. Uusi toimitusjohtaja on saapumassa perheeseemme ja pian teen elämässäni kaikki ratkaisut hänen hyvinvointinsa ollessa number one. Toiveeni ja tavoitteeni on kuitenkin, että onnistun pitämään tästä uudesta harrastuksestani kiinni. 


NONIIN, raget sikseen ja sitten iloisempiin asioihin. Sadan FB-tykkäyksen kunniaksi halusin järjestää nimenomaan Facebookin kautta blogia seuraaville pienen arvonnan. Kyseessä oli hyvin nopeatempoinen tilaisuus, sillä arvonta kesti vain yhden päivän ajan. Tykkäämällä FBsivun julkaisusta oli mahdollista osallistua ja tykkäyksiä tuolle julkaisulle tulikin mukavasti: kaikkiaan 37 kappaletta. Arvontaa minulla oli valvomassa hänen ylhäisyytensä Von Pippelson. 


"Hooman mitä vitteä nyt? Ei tässä ole kastikette"? 
"Ei niin, tää on arvonta blogin lukijoille Pipa". 
"Aaaaa sitten mäki osallistun! Mitä mä voin voittaa"? 
"No et sinä siitä mitään voita, kun valitset sieltä kolme nimeä". 
"Saako sitten kastiketta"? 
"Mahdollisesti". 


Onnetar suosi tällä kertaa seuraavia lukijoitani: 

Sabrina Hallvar 
Jennika Koistinen 
Karoliina Huilla 

Von Pippelson ja allekirjoittanut onnittelevat voittajia oikein lämpimästi! Niin ja mitäs tässä nyt sitten voitettiin? -No en minä sunkas tiedä. En nimittäin ole vielä hakenut palkintoja. Lupasin jotain Heikkosmaisen ihanaa. Lupaan, se on varmasti jotain todella elämyksellistä! Elämme jännittäviä aikoja, tämänKIN asian tiimoilta. Voittajien toivoisin olevan minuun yhteydessä joko sähköpostitse tai Facebookin kautta: tarvitsen yhteystietonne, että saan yllärit matkaan! 

Sata tykkäystä. Melkein sata postausta. Sataaaa sataaaaa ropisee, pilipilipommmm. Lämmin kiitos kaikille matkaamme seuranneille ja iso virtuaalihali jokaiselle minuun yhteyttä ottaneelle. Kaikki antamanne palaute on ensiarvoisen tärkeää, älkää epäröikö sen voimaa! 

Kiippintats hei! Pelkkää rakkautta <3 


comments powered by Disqus