arki

SPEDEILYÄ, prinsessa Ruusunen


"Vauvan itkuisuus ja tietyltä osin myös tyytymättömyys lisääntyy hiljalleen, kun ikää tulee lisää. Noin kuuden viikon kohdalla on monilla vauvoilla selkeä hulinakausi. Vaikka rinta on suussa, vauva karjuu. Vaikka äiti on lähellä, vauva karjuu. Vaikka maitoa tulee suihkuamalla, vauva karjuu. Epätoivo valtaa äidin. Tekee mieli tarttua pulloon ja tuupata vauva sillä täyteen maitoa, niin ehkä karjuminen loppuu.

Kuusiviikkoisen hulinat eivät tarkoita imetyksen loppumista tai maidon riittämättömyyttä. Suurimmalta osin ne johtuvat mm. vauvan aivotoiminnasta ja kehittymisestä, niin kuin lähes kaikki vauvavuoden vaiheet. Kun vauva alkaa riehua rinnalla, on monia keinoja saada tilanne rauhoittumaan".


Tsaijjaijjaiijaaa ja jippijaijjjjjeeeee. Tässä talossa maitotilaus tehtiinkin jo viime viikolla. Kolme päivää vierähti sohvalla, ennen kuin tuli valmista. Ajattelin, että Ruusunen on aikaansa edellä näiden hulinoiden kanssa. "Ehkä tämä oli sitten tässä". Ohoivoivoivoivoi. Vähänpä äiti taas tiesi lapsensa metkuista! Maitotilaus tehtiin ennakkoon, koska koko kutosviikko olikin varattu kaikelle muulle spedeilylle. Mistä sitten tietää, että lapsella on hulinaviikko käynnissä? Ehheh. Vastaan tähän yhdellä sanalla: kilarit. 

1. Ruusunen on tyytymätön lähes 24/7. Hetkellinen iloisuus ja hymyily saavutetaan, jos masu on täynnä, vaatteet eivät purista, ei ole liian kylmä tai kuuma, vaippa on TÄYSIN kuiva, masussa ei kipristä, ei väsytä, saa olla juuri siellä missä haluaa (vaihtelevasti syli, sitteri tai hoitopöytä) ja äiti kertoo vitsejä tai tekee muita sirkustemppuja. Mikäli joku edellämainituista puuttuu tai ei täysin toteudu, Raivotar pääsee irti. Hän myös pitkästyy hereillä ollessaan ennätysnopeasti. Hän vaatii tapahtumia! Ensin matolla pelleilly ja jumppaaminen on maailman paras juttu, kunnes nanosekunnissa se onkin ihan perseestä aivan kamalaa. Tissillä pitäisi myös saada olla tiuhasti, vaikka useimmiten sekin saa kuitenkin aikaan raivarit ja pitää tehdä erilaisia kikkakolmosia, ennen kuin hän malttaa ruokailla kiltisti.

Voitte siis vain kuvitella, kumpi täällä on pääsääntöisesti paikalla: prinsessa vai Raivotar Ruusunen. Olen aivan varma, että mikäli hän osaisi puhua, tämän viikon käytetyimmät lauseet olisivat: "mutkun mää haluan", "miksen mää ikinä saa mitään" ja "eksää ymmärrä". Ja sitten kun prinsessa saadaan paikalle, parhaat hymyt ja naurut suodaan useimmiten joko Bonanaamalle tai töistä kotiin saapuvalle isämiehelle. Reilukerhosta hyvää päivää ;). 

2. Ennen kohtalaisen hyvät yöt ovat menneet lähtökohtaisesti täysin pipariksi kerta toisensa jälkeen. Ruusunen heräilee tunnin välein joko a. syömään b. vaatimaan puhdasta vaippaa tai c. masukipristelyihin. Yleensä hän nukahtaa helposti takaisin, mutta tällä viikolla hän haluaisi vain jäädä höpöttelemään ja jumppailemaan ruokailun jälkeen. Mukavirkeestä kerroinkin teille jo. Se mukavirkee muija on ollut paikalla lähes joka aamu. Tämä viikon teema onkin äidin näkökulmasta ollut "kahvin voimalla eteenpäin". Voitte vain kuvitella ilmeeni, ku näkymätön mies totesi: "ei sun kyl kannattais juoda enempää kahvia ettei vauval tuu masu kipeeks". JUMALAUTASAATANATURPAKIINNISINÄSIINÄ.

3. Päiväunet ovat yhtä isoa operaatio nuku nuku nurmilintua. Prinsessa on selkeästi väsynyt, mutta ei vain malttaisi nukahtaa. Parhaiten nukutus onnistuu syliin tai liikkeeseen, mutta silloinkin unet ovat vain 15-30 minuutin hörvähdyksiä. Hyvällä onnistumisella tunnin. Jos on oikein kärsivällinen tai ovela, saattaa saada kaksi tuntia. Usein ensimmäiset päikkärit ovat menestys, mutta toiset menevät kerta toisensa jälkeen reisille. Tämä taas kostautuu iltaa kohden, jolloin yliväsyneisyys lisää kierroksia illan hulinointiin. 

"Nauti nyt näistä hetkistä, se aika on niin pian ohi". 
"Kuulostaa täysin normaalilta vauvalta".
"Mitä tahansa tapahtuukin, pysy rauhallisena".

Ha. Ha. Ha. Ha. HA. Tammikuisten FBryhmä on ollut jälleen korvaamaton tuki. Juuri eilen oksensin sinne kunnon ragen näistä hulinoista ja siellä naureskelimme, että taitaa tämä vauvavuosi olla yhtä hulinaa. Joukkoon vain eksyy satunnaisia seesteisiä päiviä. Ryhmän isompien vauvojen perusteella voisin ennustaa tähän asuntoon seuraavaa hulinaa viikolle yhdeksän tai kymmenen. Toivoa sopii, että tähän väliin mahtuisi jälleen muutama normaalimpi päivä. Toivossa on hyvä elää ja rauhassa kuolla, sano lapamato. Lisäksi olemme pitäneet sairaalakamu Sarin kanssa jälleen kunnon whatsup-tukea yllä. Olemme nimenneet tytöt leikillisesti Runebergin tyttäriksi ja toden totta, he selvästi ovat jonkinlaisia sielunsisaruksia. Niin samaan tahtiin tuntuu tämä spedeily kulkevan sekä Harjiksessa että Raumalla. 

"Nupulla on joku Predatorin vaisto ja se herää heti, jos nousen vierestä pois ja yritän laittaa tyynyn tilalle", Sari vastasi, kun kerroin vinkin, miten sain Ruususen nukahtamaan sohvalle niin, ettei minun tarvinnut jäädä paikalle.

Eilen illalla, kun pompin pimeässä olohuoneessa jumppapallon päällä huutava vauva sylissä, boobsit paljaana, samalla ampiaista tai ampuvaa asetta ääneen matkien ja naapurien ovikellosoittoa peläten, en voinut kuin nauraa ääneen ja miettiä, että 

"onks täs imetykses saatana mitää järkee". 

Älkää ymmärtäkö väärin, vaikka viikko on ollut haasteellinen ja toisesta korvastani on neidin huutamisen seurauksena varmasti lähtenyt kuulo, olen kuin olenkin nauttinut myös. Etenkin rintakumista eroon pääseminen on ehdottomasti tuonut pelkkää hyvää tähän viikkoon. Rintaraivareita on huomattavasti helpompi lievittää, kun ei tarvitse huolehtia siitä, pysyykö rintakumi paikoillaan ja onko varakappale käden ulottuvilla. Hiljaisuus, mikä laskeutuu neidin nukahdettua päiväunille on taianomainen ja lataa akut hetkessä täyteen. Olen myös oppinut jälleen aivan uudenlaisia keinoja vauvan nukuttamiseen, sekä hänen vierestään poistumiseen niin, että hän ei havahdu hereille. Olen lukuisten kilarien seurauksena oppinut tulkitsemaan tytärtäni paremmin. Olen opetellut kärsivällisyyttä. Olen oppinut purkamaan turhautuneisuutta huutamiseen sijaan painokkaasti ja rauhallisesti puhuen. "Ei ole mitään hätää, ota nyt vaan se tissi suuhun". Lisäksi eilinen kahden tunnin iltakilari, sekä rikkonaiset alkuviikon yöt saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että perhepeti alkaa olla todennäköisesti meidän osaltamme taputeltu. Päätin nimittäin samaan konkurssiin kokeilla nukuttaa Ruususen omaan sänkyynsä, parempien omien yöunien toivossa. 

Eilen vieraanamme oli serkkuni poikiensa kanssa ja naureskelin pienen ja ERITTÄIN kerkeäväisen taaperon metkuja seuraillessani, että en ehkä haluakaan vauvani kasvavan isommaksi. Vaikka hulinaviikko on ollut helvetin hieman raskas, huomaan jo kaiholla ajattelevani, miten tämä aika kuluu niin supernopeasti. Ihan huomaamatta hän on kasvanut jälleen isommaksi. Vastasyntyneen piirteet ovat kadonneet ja päivä päivältä hän paljastaa luonnettaan meille hieman enemmän. Minne minun vauvani katoaa? Hän juttelee, hymyilee, naureskelee. Ja kilareistakin huolimatta, hän on I H A N A.  Totesinkin, että on vain hyvä, että tytöllä on luonnetta ja voimakas persoona. Ei pääse arki käymään tylsäksi. Hän todellakin määrää, miten tässä hovissa tanssitaan. 


Ja arvatkaapa mitä? Toden totta neiti nukkui kuin nukkuikin omassa sängyssään koko viime yön. Sänky oli toki meidän sänkymme vieressä, eli käytännössä hän tavallaan nukkui edelleen minun vieressäni. Sain kuitenkin tällä pienellä muutoksella itse nukuttua paljon paremmin, kun en herännyt hänen jokaiseen ähnäilykähnäilyynsä. Myös Ruusunen nukkui pitkästä aikaa kahden tai kolmen tunnin pätkissä ennen kuin heräsi syömään. Toivoa siis sopii, että myös hänen unensa kannalta tämä oli nyt paras ratkaisu. 

Mukavirkee heräsi jälleen 06 ja siitä meidän aamumme alkoi. Tällä erää hänet on nukutettu kerran sänkyyn ja kaksi kertaa sohvalle. Raivotar on kuitenkin pysynyt piilossa ja vain pieni tyytymättömyys esitettiin, kun sitteristä ei nähnyt kunnolla jääkaapin värikkäitä magneetteja. Siirsimme ne alemmas, jotta hänen korkeutensa näkisi paremmin. Saa nähdä, miten jännittävä päivä meillä on vielä edessämme, sillä yhdeltä pitäisi mennä tapaamaan tohtoria neuvolaan. Ennustan, että Raivotar saapuu parahiksi paikalle siihen mennessä. Lyödäänkö vetoa? 

Translation: "Have a baby and breastfeed, they said. It will be fun they said". 
comments powered by Disqus