hankinnat

Takinkääntö(jä)

*Eräs whatsupkeskustelu muutamia viikkoja sitten* 

Jokinen: "Näenkö mä tuossa kuvassa sellaisen vitunärsyttävän päähärpäkkeen, mitä sun lapselle ei ainakaan laiteta ikinä päähän". 

Janika: ".......Ehkä mahdollisesti saatoin kääntää takkini tässä asiassa, ku onhan se ny niin söpö". 

Jokinen: "Juu, ei muuten tuu olemaan ensimmäinen eikä viiminen asia, minkä suhteen tuut vielä kääntämään takkis vauvavuoden aikana". 

Olen toisinaan ärsyttävän jyrkkä mielipiteissäni. En myöskään pelkää sanoa niitä ääneen ja pyrin aina seisomaan sanojeni takana. Odotusaikana julistin kovaan ääneen muutamien asioiden kohdalla, kuinka 

"meille ei sit ainakaan osteta" ja "jos 90luvul pärjättiin ilman, niin kyllä pärjätään 2017 myös" tai "mun tyttöä ei ainakaan pueta sit sellaiseen"

Noh, tuota. Toisinaan tämä kovaääninen julistaminen johtaa yllä mainittuihin tilanteisiin, missä jään kiinni siitä, että olen toiminut sanomisiani vastaan. Nyt pitää tunnustaa, että olen Ruususen syntymän jälkeen joutunut kääntämään takkini muutamaan otteeseen. Nukkumisjärjestelyjä pohtiessani olin varma, että vauva nukkuu alusta saakka omassa sängyssä. No, sehän tiedetään miten siinä kävi. Ensin en raaskinut laittaa Ruususta omaan sänkyyn ja nykyisin hän nukkuu siinä hyvällä tuurilla puolet yöstä. Viimeistään aamulla prinsessa on löytänyt tiensä äidin ja isin viereen. HUPSISTA. 

Sitten nämä päähärpäkkeet. Moneen kertaan sanoin, miten "en voi ymmärtää, miks pienelle vauvalle pitää laittaa joku typerä ja epäkäytännöllinen päähärpäke". Ristiäisiin ostettiin ensimmäinen ruusupanta ja nyt niitä on jo muutama muukin. Kas näin kääntyy takki ja takki kääntyy näin, kas näin kääntyy takki ja takki kääntyy näin. Mutta kun ne on niin suloisia. Joskin käyttö on jäänyt melkoisen vähälle, koska prinsessa itse ei arvosta. Mutta olishan ne söpöjä. Tai sellainen headwrap-panta, mitä vilisee instagramissa tuon tuosta. 

Tämän viimeisin takinkääntö alkoi kyteä jo viime viikolla, kun kävimme harjismammojen tapaamisessa. Ruusunen viihtyi pitän aikaa toverin leikkimatolla, leluja huiskien ja niille jutellen. Kuulin oman ääneni pääni sisällä: "meille ei ainakaan osteta mitään leikkimattoa, ku ne maksaa mansikoita ja sen käyttöikä on niin lyhyt". Ruusunen on myös tähän asti viihtynyt niin tiivisti vain sylissä tai tissipuuhissa, että leikkimatolle ei olisi ollut tarvetta. Ne hetket, kun hän on lattialla viihtynyt, on hassuteltu lelujen kanssa yhdessä tai sitten hän on ollut sitterissä katselemassa milloin mitäkin (esimerkiksi jääkaappimagneetteja). Nyt hän alkaa kuitenkin selvästi kiinnostua ympäristöstään enemmän ja aloin katua, että omasta pirtistä ei löydy yhtä hienoa mattoa. Sivusilmällä huomasin, kuinka takkini kääntyi eteisen naulakossa, jälleen kerran. Laitoin välittömästi näkymättömälle miehelle viestin, että kyllä nyt pitää saada turhakematto lapselle. Katselimme vaihtoehtoja netistä ja toden totta: maksavat mansikoita. Onneksi ratkaisu löytyi lähempää kuin arvasinkaan. Kyselin matoista harjismammojen whatsupryhmässä ja sitä kautta saimmekin Ruususelle passelin maton käytettynä, sopuhintaan, vieläpä kotiovelle kuljetettuna. Meidän mammakerhossa palvelu todellakin pelaa! 

Prinsessa heräsi sopivasti päiväuniltaan leikkimaton saapumisen aikoihin. Yleensä hän on uusia asioita kohtaan hieman ennakkoluuloinen, mutta tällä kertaa hän totesi välittömästi: "TYKKÄÄN. Aika paljonki vissii". 

Mitä äidin tästä nyt pitäisi oppia? No ehkä se, että ei pitäisi olla aina niin kovin jyrkkä. Ei pitäisi tehdä jyrkkiä päätöksiä sellaisista asioista, mistä ei ole kokemusta ennalta tai joita ei voi tietää ennen kuin lapsi on syntynyt ja hänen persoonansa alkaa tulla esiin. Jatkossa yritän olla päättämättä, ja varsinkaan julistamatta. mitään ennakkoon, sillä esimerkiksi siskoni, jos kuka, osaa todellakin piikitellä oikealla hetkellä siitä, miten "ihan ku joku olis joskus sanonu, että ei koskaan aio tehdä oman lapsen kohdalla noin".

On muuten taivaan tosi, että jos jatkan takkini kääntämistä tällaista vauhtia, vauvavuoden lopussa siitä ei ole enää mitään jäljellä. Tosin, haitanneeko tuo? 

comments powered by Disqus