arki

Tammikuiset

Liityin blogin perustamisen kanssa samoihin aikoihin Facebookin erääseen vauvaryhmään. Uskalsin vasta tuolloin todella uskoa siihen, että tämä raskaus tulisi mitä todennäköisimmin päättymään onnellisesti. Tuolloin kyseinen ryhmä oli vielä melkoisen pienehkö. Ajattelin, että en tarvitse rinnalle muita vauvaryhmiä, vaikka niitä on Facebookissa pilvin pimein tarjolla. Kuitenkin, mitä isommaksi tuo ryhmä alkoi kasvaa, sitä enemmän huomasin kaipaavani rinnalle pienempää ryhmää, missä olisi enemmän "tammikuisten" odottajia. Isossa vauvaryhmässä kun aiheet tuntuivat pyörivän hyvin pitkälti samojen teemojen ympärillä ja vähän väliä isossa ryhmässä syntyy yhteentörmäyksiä ja väärinkäsityksiä milloin mistäkin asiasta. En kokenut saavani enää riittävästi vertaistukea niin isossa ryhmässä, vaikka edelleen sieltä bongasin hyviäkin aloituksia. Tuossa vaiheessa melko monet "kuukausiryhmät" olivat jo suljettuja, mutta onnekseni pääsin mukaan yhteen tammikuisten odottajien ryhmään. Itselläni due date oli 31.1 ja pähkäilinkin, miten käy, jos vauva syntyy sen jälkeen. No, näinhän tapahtui ja Ruusunen onkin nykyisin wnbtammikuinen. Onneksi ryhmästä löytyy muitakin "mattimyöhäisiä", jotka päättivät jättää yksiön vasta helmikuun puolella. Odotuksen loppuvaiheessa ja nyt vauvojen syntymän jälkeen tuosta ryhmästä on muodostunut todellinen henkireikä vauva-arjen keskellä. Aamukahvia hörppiessäni selailen ryhmästä muiden kuulumisia. Vaikka takana olisi millainen yö tahansa, viimeistään tuo ryhmä saa hymyn kasvoilleni ihan jokaikinen aamu. Ryhmä takaa sen, että todellisuudentaju oman arjen raskauden ja vastoinkäymisten suhteen pysyy realistisena: näen reaaliajassa, miten muilla menee samanikäisten vauvojen kanssa.

Meitä mammoja kuuluu ryhmään hieman päälle 400. Voitte siis uskoa, että siihen mahtuu melkoinen skaala persoonia niin äideissä kuin vauvoissakin. On ollut mieletöntä havaita, miten fiksua, avointa, empaattista ja avarakatseista porukkaa tähän kyseiseen ryhmään on johkaantunut. Erästä eläinvideokerhoa luukuun ottamatta en ole vielä koskaan aikaisemmin törmännyt somessa vastaavaan ryhmään, missä lähes asiasta kuin asiasta voidaan keskustella hyvässä hengesssä, toisia kunnioittaen. Synnytysten käynnistymisiä odotettiin porukalla kuin kuuta nousevaa ja välillä jopa tsempattiin synnytyksiä ihan reaaliajassa. Vinkkejä ja neuvoja jaellaan ja vastaanotetaan ilman, että kukaan vetää pellolllista herneitä nenään. Toki erimielisyyksiä syntyy joskus väistämättä, kun puhutaan vauvoista ja äitiydestä. Niistäkin on kuitenkin selvitty enimmäkseen kunnialla.

Vauvojen syntymän jälkeen osa ryhmäläisistä on järjestänyt miittejä sekä löytänyt ystäviä ryhmän kautta. Viime viikolla Girl with the stripes -blogin Julia ehdotti tapaamista Satakunnan alueen tammimammojen kanssa. Innokkaita ilmoittautui heti ja whatsupissa sovimme treffit järjestettäväksi minun kodissani. Eilen tapasimme brunssin merkeissä ja voi pojat: olipa ihana päästä tutustumaan paremmin ja nähdä kasvot Facebookprofiilien takaa. Prinsessa Ruusunen piti huolen siitä, että äidin mahdollinen jännitysjää rikottaisiin heti alkuunsa. Hän nimittäin puklasi bodynsa ja kasteli hoitopöydän juuri samalla hetkellä, kun ovikello soi. Siinä sitten naku Ruusunen sylissäni otin vieraani vastaan

"Tervetuloa meille, meillä on täällä pieni tilanne päällä".


Ruusunen oli vieraista niin innoissaan, että ei malttanut nukkua juuri ollenkaan. Tavallisesti hän on myös hyvin siisti neitokainen, mutta eilen hoitopöytä ja vaatteet sotkettiin luvattoman monta kertaa. Minne katosi vieraskoreus, Ruusunen? Toki jo kolmatta päivää kestävä maitotilaus oli myös edelleen kesken, joten spedeilut menkööt sen piikkiin. Enimmäkseen äiskän rinnalta hän tarkasteli vieraitaan, vuoroin hymyillen, vuoroin kulmiaan kurtistellen. Kissat pysyttelivät visusti omassa huoneessaan. Välillä he hiipivät haistelemaan turvakaukaloita. Piisamirotta katsoi minua kauhuissaan:

"hooman, mitä vitteä nyt taas. Tääl on ihmispentejä evriveör. sano mulle, että tää on vaan painajainen, mistä mun täytyy herätä. Veli, veli hoi: nipistä mua, HETI".

Olohuoneen valoitti seitsemän aivan ihanaa äitiä vauvoineen. Oli todella hauska päästä näkemään Ruususen kanssa lähes samanikäisiä pienokaisia. Tässä porukassa äitien sylit boobseineen sekä omat nyrkit tuntuivat olevan tällä hetkellä se kovin juttu. Välillä innostuttiin toki kavereitakin katselemaan. Aika näyttää, minkälaisia kujeita nämä kullanmurut vielä porukalla järjestävät. Yritettiin muutamien kanssa tehdä sormiväreillä jalan ja käden kuvia muistoksi, mutta ainakin omalla kohdalla oli todettava, että Ruususen pitää kasvaa vielä ehkä hieman isommaksi, että touhusta tulisi jotakin. Useampi tunti vierähti kuin siivillä, niin paljon löytyi yhteistä jutun juurta. Sovittiin, että nähdään pian uudestaan.

Tammimammoihin kuuluvat myös meille synnäriltä tutuksi tulleet raumalaiset: Sari ja Nuppu. Äiskät ovat pitäneet tiiviisti yhteyttä kotiutumisen jälkeenkin, mutta eilen Runebergin tyttäret tapasivat toisensa pitkästä aikaa. Voi voi sentään, millainen paha pari näistä kahdesta vielä tuleekaan!

Entisessä elämässäni olen joskus ollut hieman hitaasti lämpeävä ja pitäytynyt tiiviisti tutussa porukassa. Olen enemmän kuin onnellinen, että opiskeluaikana ymmärsin avata ovet kaikenlaisille mahdollisuuksille ja aloin suhtautua kohtaamisiin sekä uusiin ihmisiin avoimesti ja ennakkoluulottomasti. Ikinä ei tiedä, kenet huomenna tapaa. Enpä olisi ikinä arvannut synnyttämään lähtiessäni, että samalle päivälle oli ystävä tilattuna sekä itselleni että Ruususelle. Parempaa huonetoveria en olisi voinut saada <3.

Summa summarum: vauvoja, vauvoja kaikkialla.

comments powered by Disqus