ajatuksia

Tarinan päähenkilöt

Olisi suuri vääryys täyttää uusi blogialusta jupisemalla jonninjoutavia vain itsestäni. Vaikka blogi on minun harrastukseni ja lähes kaikki sisältö täällä on minun näkökulmani asioihin, tarinat eivät olisi mitään ilman muita päähenkilöitä. Eilen kerroin teille hieman minusta, tänään esittelyssä loput tästä kööristä: 

Prinsessa Ruusunen 

Prinsessa Ruusunen, aka raivotar Ruusunen, saapui maailmaan 05.02.2017. Isosiskoenkelin menetyksestä oli kulunut vain muutama kuukausi, kun hän ilmoitti tulostaan. "Minä parannan teidät rakkaudella", hän kuiskasi minulle. Yhdeksän kuukauden odotuksen aikana hän hiljalleen parsi äidin ja isän murtuneet sydämet kasaan, tehden meistä Runebergin päivänä kokonaiset. Ja millainen prinsessa sieltä saapuikaan. Hän hurmaa kaikki ympärillään, jopa ollessaan raivotar Ruusunen. Hänen kanssaan arki ei todellakaan ole tylsää, eikä yksikään päivä ole samanlainen. 

Ruususeen pääset tutustumaan helpoiten näiden tekstien kautta: 

http://so-up.fi/heikkonenkakspistenolla/mina-olen-kuukauden

http://so-up.fi/heikkonenkakspistenolla/mina-olen-2kuukautta

Näkymätön mies

Lapsen isä, aka näkymätön mies, saapui muutaman mutkan kautta osaksi elämääni noin viitisen vuotta sitten. Lähtiessäni opiskelemaan homma menikin äkkiä vakavaksi ja siitä sai alkunsa etäsuhteen ylläpito. No, ihan hyvinhän se sujui, sillä valmistumiseni kanssa samoihin aikoihin tein ensimmäisen positiivisen raskaustestin: Varpu oli saanut alkunsa. Jos etäsuhde oli hitsannut meidät tiiviisti yhteen, viimeistään Varpun menetys muutti jotakin pysyvästi. Viime kesänä muutimme viimein saman katon alle ja samoihin aikoihin Ruusunen ilmoitti tulostaan. Miksi hän sitten on näkymätön? Blogiani pidempään seuranneet sen jo tietävätkin, mutta kertaus on opintojen äiti. Asuessani Tampereella kukaan ystävistäni ei koskaan tavannut näkymätöntä miestä. Ainoastaan luokkakaverini Hanna törmäsi meihin kahdesti. Tästä sai alkunsa vitsi näkymättömästä miehestä, joka on vain sktisofrenisen mielikuvitukseni tuotosta. "Ei sulla oikeesti mitään miestä siellä Harjavallassa ole". Ajattelin, että viimeistään raskautuminen olisi rikkonut tämän myytin, mutta ystäväni naureskelivat, että lapsikin syntyisi taatusti näkymättömänä. Näkymätön mies ei juurikaan arvosta Somemaailmaa. Siksi on vain luonnollista, että hän jatkaa blogissa tämän myytin ylläpitoa.  Ja sekös naurattaa niitä lukijoita, jotka tuntevat miehen oikeassa elämässä. Mutta: siis näkymätön. Kunnes toisin todistetaan. 

Näkymättömään mieheen pääset tutustumaan parhaiten näiden tekstien kautta: 

http://so-up.fi/heikkonenkakspistenolla/isin-tytto

http://so-up.fi/heikkonenkakspistenolla/vakka-ja-kansi

http://so-up.fi/heikkonenkakspistenolla/lapsen-isa

Tyttö, nimeltä Varpu

Rakkaani, enkelini. Pieni tyttöni. Niin kaunis ja täydellinen. Vain hetken sain hänet pitää. Mutta muistoissani, siellä hän elää aina. Varpun tarinaa olen sivunnut aikaisemmin näissä teksteissä

http://so-up.fi/heikkonenkakspistenolla/saanko-sanoa-aiti

http://so-up.fi/heikkonenkakspistenolla/dam-di-dam-rakkaalleni

<3 

Von Pappelson ja Von Pippelson

"Meitä on kaksi. kammottavaksi". Ah näitä äidin pieniä mussukoita. Lapsuuden kodissani on aina ollut vain koiria, vieläpä isoja koiria. Olen myös ehdottomasti enemmän koiraihminen. En siis tiedä, mikä aivopieru iski vuonna 2009, muuttaessani silloin erään Kuhalaisen kanssa saman katon alle. Ajattelin: "Kissa vois olla kiva. Joo. Kissa. Otetaas samantie kaks". Tuttavan tallilta nämä kissaveljekset saapuivat, hädin tuskin kämmentäni suurempina ja sukutaulujensa puolesta vähintäänkin kyseenalaisina. Kaksi maatiaista. Veljekset, joilla on eri äidit, mutta sama isä. Ja siis äidit ovat sisaruksia keskenään ja tämä isä sitten heidän veljensä aikaisemmasta pentueesta. Kyseenalaista, niinhän mä just sanoin. Voitte siis vain kuvitella, että talouteeni tupsahti kaksi melkoista persoonaa karvoineen päivineen. Kuhalainen meni menojaan, mutta kissat jäivät. Jo yhdekäsättä vuotta he ihastuttavat ja vihastuttavat arkeani. 

Jalo (aka Piisamirotta, Von Pappelson, Papsu,Papichewiz ja mitänäitänyton) on se välkympi näistä kahdesta. Hän ei arvosta ihmisiä. Vain minä kelpaan. Äidin kanssa on ihanaa sylitellä ja katsoa ikkunasta. Muiden ihmisten luo hän saapuu vain hyötymistarkoituksissa, sillä tämä kaveri on perso kaikelle ruoalle. Erityisesti "kakspinnaselle" eli valion banaanijogurtille. Näkymätöntä miestä hän oppi sietämään, kun ymmärsi, että "tuo perkele on tullut jäädäkseen". Ruususta hän ei juurikaan arvosta ja pysyttelee vielä kahdenkin kuukauden jälkeen etäällä prinsessasta toivoen, että jonakin päivänä äiti palaisi lenkiltä tyhjien vaunujen kanssa. Pahantahtonen hän ei silti missään nimessä ole. Hän ei vain juurikaan arvosta. Villinä päivänä hän saattaa heittäytyä pörheyksineen hoomaneiden eteen ja sitten häntä saa papsuttaa masusta. Tämä on kuitenkin hyvin harvinaista. Hän on myös filosofi, joten hän on todennäköisesti vain aina tämän kaiken yläpuolella ja siksi meidän tavallisten hoomaneiden on niin vaikea ymmärtää hänen aivoituksiaan.

Pipa (aka Sid, Tsipa, Von Pippelson, Pipachewiz, Pipariina jamitänäitänyton) on kauniisti ilmaistuna hieman hölmö. Tätä kuvastaa ehkä parhaiten se, että toisin kuin veljensä, hän heräsi miehuutensa olemassaoloon hyvin myöhäisessä vaiheessa: vasta nelisen vuotiaana. Koko pitkän kevään hän viihdytti veljeään ja äiskää huutamalla tunnin naisten perään, klo 04 aamulla. Kunnes äidiltä paloi proppu ja miehuus sai kyytiä. Miten tämä liittyy hänen älykkyyteensä? Noh, tänä vuonna hän täyttää yhdeksän ja yhä edelleen hän toisinaan kuvittelee olevansa muutakin kuin eunukki. Kovaäänisesti mouruten hän kulkee ympäri asuntoa, kadonnutta miehuuttaan etsien. Toisin kuin Jalo, Pipa rakastaa kaikkia ja kaikkea. "Ihan sama kuka oot, kunhan papsutat mua ja paljon".  Pipa on myös ottanut Ruususen omakseen ja vahtii tätä tarkkaan. Hän on pieni, mutta hänellä on sitäkin suurempi sydän. Ja se on avoinna kaikille. 

Kissaveljeksiin pääset tutustumaan lisää näiden tekstien kautta: 

http://so-up.fi/heikkonenkakspistenolla/kirottu-ihmispente

http://so-up.fi/heikkonenkakspistenolla/mielensapahoittajat

http://so-up.fi/heikkonenkakspistenolla/piisamirotan-aamu

Melkoisia päähenkilöitä olen saanut osaksi tähän tarinaan, enkös vaan? Ja nyt, kun heidät on kaikki esitelty, on aika antaa tarinoiden puhua puolestaan. Jatkossa siis tylsien esittelyjen sijaan luvassa ihan sitä itteesä: meidän elämää. 

comments powered by Disqus