ajatuksia

TÄRKEÄÄ INFORMAATIOTA


Vinkki lukijalle! Mikäli et itse ole raskaana/tunnistat itsesi seuraavasta teksistä: ennen kuin jatkat lukemista, lataa pilke silmäkulmaasi ja suhtaudu lukemaasi huumorilla. Kaikkea ei aina kannata ottaa kovin vakavasti, Heikkosen juttuja varsinkaan. Etenkään silloin, kun se on viimeisillään raskaana ja herää joka aamu toivoen, että tänään olis THE DAY. 

Odotusaikani alkaa olla kohta taputeltu. Ehkä jo AIKA hieman kärsimättömänä odottelen, että vauva päättäisi lähteä liikkeelle. Olenkin kuluneina päivinä kelannut mennyttä aikaa mielessäni ja pohtinut, mitä kaikkea siihen on liittynyt. Kuluneisiin kuukausiin on sisältynyt paljon erilaisia keskusteluja ja kommentteja raskauteen liittyen. Yhden asian olen oppinut: paljastitpa raskautesi missä vaiheessa tahansa tai miten laajalle tahansa, se tulee herättämään kiinnostusta ennemmin tai myöhemmin. Onkin muutama erittäin tärkeä yksityiskohta, joihin suosittelen jokaisen raskautta suunnittelevan tai parhaillaan raskaana olevan harjoittelemaan lyhyet ja ytimekkäät vastaukset. 

Trust me: joudut vastaamaan näihin MUUTAMAN KERRAN odotuksesi aikana ennen kuin kanssaeläjät kykenevät jatkamaan elämäänsä siitäkin huolimatta, että olet raskaana. Tässä jakoon oman raskausaikani top5: tärkeimmät informaatiot ulkopuolisille. 

1. ”Raskaus ei ole sairaus”. 

No shit Sherlock. Tämähän on itsestäänselvyys. Tai niinhän sitä luulisi. Vaikka en ole juuri kitissyt ja valitellut oloani raskauden aikana tai käyttänyt raskautta tekosyynä jättää asioita tekemättä, tämä lause ei todellakaan ole mennyt ohi korvien. Lause tuntuu olevan jollain lailla sisäänrakennettuna jokaisen ihmisen asiat, joista pitää mainita raskaana olevalle -arkistoon. Olipa odottaja millainen tahansa ja hänen raskautensa kulku millainen tahansa, usein hänelle täytyy ilmoittaa, että raskaus ei sitten ole sairaus. Odottaja ei tiedä sitä automaattisesti itse, eikä tosiaankaan ole kuullut sitä keneltäkään aikaisemmin. Sinä, joka et odotuksesi aikana ole törmännyt tähän/kuule tätä lausetta missään yhteydessä: ilmianna itsesi. Olet varmasti harvinainen keräilykappale! 


Tiedättekö mikä tässä lauseessa on hauskinta? Sitä viljelevät usein ne, jotka eivät ole itse koskaan olleet raskaana. Okei: myönnän, myönnän. Olen itse sanonut tämän ääneen myös monelle raskaana olevalle ennen kuin itse tiesin raskaana olemisesta tuon taivaallista. Miksi? EN TIEDÄ. Aivan älytöntä. Nyt ollessani raskaana, olen myös käyttänyt tätä lausetta hyväkseni silloin, kun tekemisiäni on kritisoitu  älä nyt vain nostele mitään raskasta tai ole nyt varovainen -lauseilla. Johtopäätös: myös hyvin käyttökelpoinen lause toisinaan.

2. ”Koskas on laskettu aika”? 

En ole koskaan itse ladannut hirveästi paineita lasketulle ajankohdalle. En Varpun odotuksessa, enkä tämän vauvan odotuksessa. Vauva syntyy sitten, kun on valmis. Ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella. Myös neuvolatätini mukaan on hyvin harvinaista, että vauva syntyisi päivälleen laskettuna ajankohtana (näkymätön mies on siis harvinainen yksilö). Siksi minua jotenkin huvittaa, että tämä tuntuu olevan hyvin keskeinen asia raskaudessa, sillä sitä on kysytty minulta todella useaan otteeseen. Eikä todellakaan riitä, että vastaan ”keväällä, tammikuun lopussa tai helmikuun alussa”. SE TARKKA PÄIVÄ, MILLOIN SE ON?

3. ”Aiotteko ottaa selvää sukupuolesta/Kumpi sieltä on tulossa”? 

Sukupuoli, sen selvittäminen ja paljastaminen, on ilmeisesti hyvin merkittävä osa raskausaikaa. Pidimme tässä odotuksessa sukupuolen omana tietonamme kohtalaisen pitkään, mikä herätti jopa närää kanssaeläjissä. HUGE MISTAKE. Meinasin saada hermoromahduksen, koska asia herätti jatkuvaa utelua ja spekulaatiota. Ihmiset pystyivät jatkamaan elämäänsä välittömästi, kun selvisi, kummat vehkeet TODENNÄKÖISESTI tulevalla lapsella on. Taianomaista! Omaan kaaliini tämä ei mahdu edelleenkään: MITÄ VÄLIÄ SILLÄ ON? 


”No tietää ostaa vaatteita ja miettiä nimiä ja kaikkee”. 

Aha. Ymmärrän tämän vielä odottajankin näkökulmasta, mutta mitä ulkopuoliset sillä tiedolla tekevät? Ja in eni keis: jos meidän ennustettu neitimme tulee hiukkaakaan äitiinsä, hän näyttää pojalta ensimmäiset elinvuotensa joka tapauksessa ja kiertää barbiet sekä röyhelömekot kaukaa. Että se niistä sukupuolirooleista.

4. ”Paljonko on tullut kiloja”?
 + ”Hehhhe, jäätävä maha/ootpa sä iso/oot vähä lihonu viimenäkemästä” 

Raskautumisen jälkeen naisen kehosta tulee vapaata riistaa. Jokaisella on oikeus tietää odottavan äidin strategiset mitat tarkalleen, mieluiten reaaliajassa. Muutoksista saa myös antaa vapaasti kommentteja, niitä sen enempää filtteröimättä. Välillä mietin, että jos olisin esimerkiksi masennuksen seurauksena lihonut samaiset 15kg, moniko olisi yhtä huolettomasti tiedustellut painoni kehitystä tai todennut: ”ootpas jäätävän kokoinen”. Tuskin kovin moni. Itselleni painonnousu ei ole aiheuttanut kovinkaan montaa kriisiä raskauden aikana. Osasyynä tähän varmasti se, että olen jo vuosia elänyt ilman vaakaa ja luottanut enemmän siihen, mitä peilistä näkyy. Uskon kuitenkin, että monelle naiselle aihe on hyvin herkkä ja jatkuva kysely painosta tai mahan koon kommentoiminen ei edesauta muuttuvaan kehoon sopeutumista. Huvittavinta tässä on se, että mikäli pahoitat mielesi näistä kysymyksistä ja kommenteista tai näytät hapanta naamaa, kanssaeläjät eivät yhtään ymmärrä, mistä sinä nyt niin mielesi pahoitit. 

5. ”Tuleeko mies synnytykseen mukaan”? 

En tiedä miksi, mutta tähän kysymykseen olen joutunut vastaamaan TODELLA usein.

Uskon, että osa näistä kysymyksistä kuuluu tosiaan jonkinlaiseen raskausajan small talk -arsenaaliin. Ajatellaan, että näitä asioita vain pitää kysyä tai näistä nyt vain pitää keskustella. Mitä vieraammasta ihmisestä on kyse, sitä suuremmalla todennäköisyydellä keskustelu pyörii juurikin näiden kysymysten ympärillä. Hauskaa tästä tekee sen, että olen aikanaan ihan itse toistanut kaavamaisesti näitä samoja kysymyksiä raskaana oleville. MIKSI, oi miksi! Ihan kuin minä sillä tiedolla OIKEASTI olisin tehnyt jotain, että mikä on tarkka laskettu aika tai tuleeko isä mukaan synnytykseen. Saatika, että olisin muistanut kuulemiani vastauksia enää vähän ajan päästä. Anteeksi kaikki, keitä olen aikanaan kiusannut näillä asioilla. Jälleen kerran jotain piti kokea konkreettisesti itse: oppia kantapään kautta. Nyt tiedän, mistä ne tuskaiset ilmeet aina johtuivat: kysymäni kysymys oli EHKÄ kuultu jo sata kertaa, eikä riitä. 

Note to self: sen sijaan, että kyselisin kaavamaisesti asioita, joilla ei ole omaan arkeeni, eikä varsinkaan odottajan arkeen minkäänlaista todellista merkitystä, voisin kysyä: mitä kuuluu, miten olet voinut tänään?

Niin ja se laskettu aika. Sehän tässä alkaa kovasti lähestyä omallakin kohdalla. Tammikuisten FBryhmässä oli jokin aika sitten hauskaa keskustelua kliseisistä lausahduksista liittyen loppuodotukseen ja lasketun ajan lähestymiseen. Lauseita, joiden pitäisi kai lohduttaa. No, sitten kun olet kuullut ne jo IHAN MUUTAMAAN KERTAAN, olo on tukala ja ajatukset pyörivät vain tulevan synnytyksen ympärillä: ei ehkä enää pal naurata, saati lohduta.



"Joko sä kohta lähdet synnyttää/Ootko jo lasareetissa/Mä aattelin et sä oot lähteny synnyttää ku et heti vastannu puhelimee". 

”Onko ollu tuntemuksia? No mut hei: ei sinne kukaan vielä jääny oo”. 

”Kyllä se vauva sitten tulee, kun se on siihen valmis”. 

”Kolme ässää hei: seksi,sauna ja siivoominen. Kyllä niillä lähtee vauva maailmaan”. 

”Odottavan aika on pitkä”.

”Nyt sitten vaa peitto heilumaan. Imuri heilumaan. Rappustreeniä hei”. 

”Onko laukku pakattuna”. 

”Älä nyt, vielä sä toivot, että se vauva olis edelleen vaan siellä mahassa”. 

”Nauti nyt vielä kun voit”. 

”Muista nukkua varastoon”. 

Rakkautta kaikille, ragemuija kuittaa (ja toivottavasti synnyttää pian). <3
comments powered by Disqus