ajatuksia

Tavoitteet vuodelle 2018

Joko kaikki ovat selvinneet uuden vuoden juhlinnasta takaisin elävien kirjoihin? Tuliko tehtyä surullisen kuuluisia uuden vuoden lupauksia? Joko jääkaappi on tyhjennetty herkuista? Salijäsenyys hankittu ja mindfullness kurssit buukattu? Ja nyt hiukan ahdistaa? Mitäpä, jos tänä vuonna ei luvattaisikaan yhtään mitään? Miltäs se kuulostaisi? 

Vuosi 2017 taisi olla ensimmäinen vuosi pitkiin aikoihin, kun en tehnyt minkäänlaisia lupauksia tulevalle vuodelle. Ja miten vapauttavaa se olikaan! Vaikka aikaisemmin tekemäni lupaukset ovat olleet sellaisia puoliksi läpällä heitettyjä uhkailuja terveellisemmästä elämästä ja ties mistä, olen yleensä suhtautunut niihin loppujen lopuksi yllättävän vakavasti. Ja kokenut huonoa omaatuntoa tai epäonnistumisen fiiliksiä, jos en olekaan onnistunut pitämään lupaustani. Sillä minut on kasvatettu niin, että lupaukset täytyy aina pitää. Jos ei muille, niin edes itselleen. 

Viime vuoden aikana aloin miettiä koko asiaa uudesta näkökulmasta. Kaikki sai alkunsa imetyksestä. En ollut suunnitellut sitä etukäteen mitenkään. En tiennyt siitä etukäteen juuri mitään. Ja sitten, kun se meinasi tyssätä heti alkutekijöihinsä ja se tuntuikin niin kovin tärkeältä, halusin panostaa siihen täysillä. Koska aihe oli minulle kovin herkkä, en halunnut luvata itselleni mitään. En luvannut itselleni täysimettää neljää tai kuutta kuukautta. Puhumattakaan vuodesta. Huonona häviäjänä pelkäsin, mitä tapahtuisi, jos en pystyisikään pitämään lupaustani. Lupausten sijaan päätin tavoitella. Ensin viikkoja, sitten kuukausia. Sitten puoli vuotta. Ja se onnistumisen tunne, mikä on pyyhkäissyt ylitseni jokaisen saavuttamani tavoitteen jälkeen on ollut päätä huimaava. Kyse on ollut lopulta melko pienestä asiasta, mutta onnistumisella on ollut minulle hyvin suuri merkitys. Lähinnä henkisen kasvun osalta. (Tähän kohtaan lyhyesti, että tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä mieltä olen yleisellä tasolla imettämisestä tai imettämättömyydestä. Kaikki imetys on tärkeää, kestipä sitä sitten kaksi minuuttia, kaksi tuntia, kaksi kuukautta tai kaksi vuotta. Siihen tulisi aina kannustaa ja tukea, mutta se ei kuitenkaan ole yksioikoisesti yhtä kuin hyvä äitiys. Ketään ei tulisi syyllistää tai kyseenalaistaa imetyksestä tai sen lopettamisesta.)

Tämän imetyskeissin pohjalta olen alkanut miettiä uudelleen tapaani koutsata itseäni elämän tiellä. Usein nämä pohdinnat ovat kulminoituneet loppuvuoteen, jolloin minulla on tapana tehdä tiliä itseni kanssa siitä, kuka olen, mistä tulen ja minne olen menossa. Missä asioissa olen onnistunut, missä haluaisin kehittyä paremmaksi. Ja sitten niitä lupauksia on alkanut kertyä. Mutta mitäpä jos tänä vuonna keskittyisin pieniin asioihin sen sijaan, että lähtisin vauhtisokeana tavoittelemaan kuuta taivaalta? Mitäpä jos tänä vuonna erilaisten lupausten sijaan asettaisinkin itselleni pelkkiä tavoitteita? Sillä katsokaapas, jutun juju tulee tässä: lupaukset on pakko pitää, mutta tavoitteita ei ole välttämättä pakko saavuttaa! Lupaus on lupaus, mutta tavoite voi muuttua matkan varrella. Vai mitä mieltä olet? Kummasta lauseesta pidät enemmän: 

  1. tulevana vuonna 2018 LUPAAN harrastaa liikuntaa vähintään 2 viikossa VAI 
  2. tulevana vuonna 2018 asetan itselleni TAVOITTEEKSI harrastaa liikuntaa 2 viikossa? 

Minä pidän jälkimmäisestä. On eri asia tavoitella kuin luvata itselleen ja muille pystyvänsä johonkin, mistä ei ole vielä itsekään aivan varma. Olen viime vuoden aikana oppinut, että lupauksen rikkomisesta aiheutuva mielipaha itselle tai muille on huomattavasti inhottavampaa kuin se, että ei ehkä pääsekään asetettuun tavoitteeseen. 

Olen myös aikaisemmin ollut hyvin suurpiirteinen tekemissäni lupauksissa. Olen saattanut luvata jotain, minkä toteutumisen olen jo lupaushetkellä aavistellut täysin mahdottomaksi. Puhuimme aiheesta joulupäivänä mummilassa ja päätimme porukalla asettaa tulevalle vuodelle realistisia ja saavutettavia TAVOITTEITA. Yksi päätti joko oppia soittamaan pianoa tai puhumaan sujuvaa ruotsia. Toinen päätti tavoitella valmistumista, kolmas taas opiskelujen jatkamista. En tuolloin asettanut itse vielä mitään tavoitetta, mutta ajatus jäi kytemään mieleeni. Ja nyt asiaa pureskeltuani, olen valmis asettamaan omat tavoitteeni tulevalle vuodelle. Vuonna 2018 asetan itselleni tavoitteeksi 

  1. vähentää turhaa Somen käyttöä  
  2. valittaa vähemmän, keskittyä positiiviseen enemmän
  3. säästää ja tehdä järkeviä ostopäätöksiä
  4. pitää blogin aktiivisena töihinpaluusta huolimatta
  5. kehittyä valokuvaamisessa ja kirjoittamisessa 

Näiden lisäksi on toki paljon muita asioita, missä haluaisin muuttua tai kehittyä paremmaksi. Haluaisin syödä paremmin, lukea enemmän, liikkua enemmän ja menestyä työelämässä ja ihmissuhteissani. Tuleva vuosi tulee kuitenkin olemaan laatuaan ensimmäinen, jonka vietän pienen taaperon kanssa. Siksi en halua asettaa itselleni edellä mainittujen asioiden suhteen liian kunnianhimoisia tavoitteita. Sen sijaan ajattelin jälleen vain hypätä virtaan ja katsoa, minne se tällä kertaa vie. Sillä vaikka oma hyvinvointi on keskeinen ja tärkeä asia, pieni tyttöni tulee menemään listallani aina ykköseksi. Enkä viime vuoden perusteella pidä sitä lainkaan hassumpana asiana. 

Näiden ajatusten pohjalta haluan haastaa teidätkin pohtimaan tulevaa vuotta TAVOITTEIDEN pohjalta. Mikä olisi sellainen asia arjessasi, ihmissuhteissasi tai työelämässä, missä haluaisit saada aikaan muutosta tai kehitystä? Miksi haluat tavoitella kyseistä asiaa? Onko se mahdollista saavuttaa vuodessa? Onko sen saavuttaminen vaivan arvoista? Mitä se edellyttää tai vaatii? Millaisia väliaikatavoitteita sen pohjalta voisi muodostaa? Ja viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä: lähteekö muutoshalu itsestäsi vai ulkopuolelta? Sillä kaikissa muutoksissa ja pyrkimyksissä tärkeintä on, että haluaa muutosta itsensä, ei muiden takia. Se jos joku, on nimittäin avain onnistumiseen. 

"Hey ho, Silver, away"! -Ja näillä fiiliksillä tähän vuoteen! Näkymättömän miehen tavoite ensi vuodelle voisi olla voittaa allekirjoittanut Monopolyssa edes kerran. Uuden vuoden aaton, sekä eilisen illan perusteella ei hyvältä näytä. 2-0, Heikkosen hyväksi. Le victory! Olisipa kymppitonnien kerryttäminen oikeassakin elämässä yhtä helppoa! 

comments powered by Disqus