juhlat

THE KASTEJUHLA

Postaus sisältää kaupallisia linkkejä, yhteistyössä M.Y.Cake's


Eilen vietettiin prinsessa Ruususen kastejuhlaa. Oman asuntomme keittiö on hyvin pieni, siksi juhlapaikaksi valittiin Harjavallan seurakuntatalo. Mukavuudenhaluinen kuin olen, halusin kaiken sujuvan mahdollisimman helposti. Ajatus tavaroiden ja vauvan roudaamisesta eessuntaas aiheutti harmaita hiuksia jo valmiiksi, siksi kirkko jätettiin tällä kertaa välistä. Kastetoimitus ja kahvitus tapahtui samassa tilassa, seurakunnan pienessä salissa. 

Mummi oli hankkinut perinteitä kunnioittaen kukka-asetelman, kastepöytään laitettavaksi. Maljakkokin oli perintökalleus ja toisin kuin kastemalja, se ei tiettävästi ole joutunut vuosien saatossa kaltoinkohdelluksi. Mummi on luvannut myös kaiverruttaa tuohon kukka-asetelman maljakkoon tytön nimen, sinne kummitädin ja äidin nimien viereen. NIISKIS. 


Juhlamekko Dorothy Perkins/Zalando
Juhlamekko Carter's/Zalando

Juhlavaatteet sekä itselleni että Ruususelle löytyivät kuin löytyivätkin Zalandosta. Rakastuin tähän mekkoon täysin, vaikka imetys ei sen kanssa nyt sitten onnistunutkaan kovin helposti. Onneksi pakkasessa on muun muassa tällaisia erikoistapauksia varten maidot valmiina ja kuten eilen jo kerroin, Ruusunen ruokaili juhlien ajan pullosta. Kunnon maitoöverit siinä tulikin vedettyä, että prinsessa Ruusunen saatiin houkuteltua Raivottaren paikalle. 

Neiti sai kasteensa lähes 60 vuotta vanhassa kastemekossa. Mekosta minulla ei tällä erää ole vielä kuvaa, sillä odottelen tätini miehen ottamia kuvia vielä kuumeisesti. Omaan kameraani kun ei pahemmin kuvasaldoa kertynyt, kas kummaa! Vaikka en niin kovin materian perään ole, mielestäni oli todella hienoa, että tyttäreni sai kasteen mekossa, missä kaikki "Heikkoset" ovat omat kasteensa saaneet. Kastemekko vaihdettiin kuitenkin virallisen osuuden jälkeen tähän Zalandon vaaleanpunaiseen mekkoon. Joskin tuli kyllä todettua, että näin pienelle mekosta tuntuu olevan vain haittaa. Se kun tahtoi sylissä nousta korviin vähän väliä. Tosin, prinsessasta oli ihanaa hypistellä oman mekon helmaa. Mekossa on vielä hieman kasvuvaraa jäljellä, joten täytyy toivoa, että vielä jotkut pienet kemut ehdittäisiin sen kanssa juhlia. Myöskään ostamani pitsinen pääpanta ruusukkeella ei ollut prinsessan mieleen. Raivarien saattelemana se päätettiin jättää pois asukokonaisuudesta. "Typerä päähärpäke äiti, en tykkää", hän sanoi. 

Omaan mekkooni olin enemmän kuin tyytyväinen. Se istui todella kauniisti ja jätti sopivasti vielä hieman pehmoiset ruumiinosat piiloon (HAH). Epäilin aluksi näin sähkönsinistä mekkoa, mutta aikas passelisti se sopikin allekirjoittaneelle, EIKÖS VAAN! Oman kampauksen suhteen menin aikalailla mutkat suoriksi, koska yllättäen tälläytymiseen(kään) ei enää ole aikaa samalla tavalla kuin ennen. Kevyt tupeeraus, hollantilaiset letit ja pieni suoristus raudalla. TADAA, aikaa kului alle 10 minuuttia!


Olenkin kertonut jo teille, että en juuri perusta leipomisesta. Myös oman mielenterveyteni säilyttämiseksi päätin ulkoistaa leipomishommat tällä kertaa täysin. Pyysin vinkkejä kakkujen suhteen tammikuisten FBryhmästä ja sitä kautta päädyin Maria Ylikitin täytekakkujen pariin. Kävin tutustumassa M.Y.Cake's kuvagalleriaan ja ihastuin välittömästi. Erittäin kauniiden kakkujen lisäksi vaikutuin siitä, että Maria käyttää kakuissaan vain aitoja raaka-aineita (kerma, voi, täytemousset) ja kaikki tehdään alusta alkaen itse. Erityisesti huomioni kiinnitti se, että tuotteet olisivat suurilta osin gluteenittomia ja laktoosittomia, vieläpä samaan hintaan. Tarvittaessa myös maidottomat tuotteet onnistuisivat. Nykyisin moni joutuu syystä tai toisesta karsimaan ruokavaliotaan ja toisinaan tämä aiheuttaa kyseisille vieraille harmitusta. Aina pitää varmistaa, mitä tarjottavista voi syödä. Mielestäni kuulosti suorastaan erinomaiselta, että saisin pöydän antimet sellaisina, että ne sopisivat kaikille vieraillemme. Otin Mariaan yhteyttä sähköpostin kautta ja lähettämieni ideakuvien, sekä muiden toiveideni perusteella suunnittelimme yhteistyössä makean kakun. Tämän lisäksi kysyin Marialta suolaisesta valikoimasta ja sain ilokseni kuulla, että häneltä saisin myös kätevästi joko voileipäkakun tai suolaisia piirakoita. Pienen pohdinnan jälkeen päädyin valitsemaan kaksi suolaista piirakkaa täytekakun rinnalle. Ilokseni sain kuulla, että saisin myös piirakat gluteenittomina ja laktoosittomina. M.Y.Cake's toimii vuokralla Nakkilassa, Biker's House Oy:n kahvilan (Hard Cake Caf'e) keittiötiloissa. Paikka sijaitsee kakkostien varrella, joten näin ollen itselleni oli erittäin helppoa ja nopeaa hurauttaa Harjavallasta hakemaan tuotteet itse. Tarvittaessa olisin saanut ne myös suoraan juhlapaikalle, mutta totesin, että yhtä hyvin voin hakea ne itse, kun muutenkin kävin asioilla Porin suunnalla. 


Vadelma+Vadelmasuklaamousse täytekakku/M.Y.Cake's*
Lohipiirakka/M.Y.Cake's
Parsakaali-fetapiirakka/M.Y.Cake's

Vaikka Harjavallassa ei ole lunta enää nimeksikään, halusin silti kakun koristelun "talviteeman" pohjalta. Syntyihän tyttömme helmikuussa, joten lumihiutaleita oli saatava! Koska en ymmärrä täytekakuista tuon taivaallista, valitsin täytteen Marian valmiista makumaailmasta. Täytteeseen valikoitui sekä vadelma- että vadelmasuklaamousse. 


Saavuttuamme seurakuntatalolle Ruusunen veteli sikeitä. Hirveällä sykkeellä aloimme järjestellä kahvipöytää, joskin tehokkuudesta huolimatta aika meinasi loppua kesken ja viimeiset silaukset tein juuri ennen kastejuhlan alkua. Ulkoistin neidin pukemisen näkymättömälle miehelle sekä mummille. Ja kuinkas ollakaan, nämä kaksi sankaria onnistuivat houkuttelemaan Raivottaren esiin. 

"Äiti oli valinnut liian tiukan bodyn. Ihan meinas isimiehellä hiki nousta, kun sitä yritettiin saada päälle", väitti mummi. Hyvä se on äitiä syyttää. Noh, neiti saatiin kuin saatiinkin puettua kastemekkoonsa ja hän sai vatsaansa hieman maitoa. Kuin ihmeen kaupalla pääsimme aloittamaan seremonian aikataulussa. Alkuvirren aikana prinsessa majaili vielä äidin sylissä ja rauhoittui kuuntelemaan virttä silmät suurina. 


"Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen. Minne käynkin maailmassa, Sinä olet hoitamassa". 

Hieman meni äidillä roskia silmään alkuvirren aikana, mutta hienosti keräsin itseni ennen kuin lähti lapasesta. Koska Raivotar ilahdutti alkuseremoniassa seurakuntaa läsnäolollaan, päädyimme näkymättömän miehen kanssa vuorottelemaan viihdyttäjän roolia. Syy Raivottaren läsnäoloon oli varmasti siinä hitsinvitsin kastemekossa, sillä se päällä sylissä oli todella kuuma majailla. Kuumahan siinä tuli isimiehellekin. Tarvittiin hieman lisää maitoa sekä hytkynhytkynhytkyttelyjä, että prinsessa saatiin hiljalleen ottamaan paikka Raivottaren tilalla. Hetkittäin hän tyyntyi kuuntelemaan, mitä kaikkea ihmeellistä se pappi oikein puhui. Kastehetkellä hän rauhoittui kummitädin syliin ja hämmensi papinkin melkein sanattomaksi katsomalla häntä tuimasti kirkkaan sinisillä silmillään. Jälleen loppuvirren aikana hän kuunteli tarkkaan. Pappi kysyikin, että lauletaanko meillä kotona paljon, kun hän noin selkeästi rauhoittui musiikista. "Hän on selkeästi hyvin musiikillinen lapsi". Hehhhh, mites ne äidin työmatkarallattelut koko raskauden ajan ja isimiehen hömppälaulut. "Kyllä juu jonku verran on tullut lauleskeltua". 

"Herra kädelläsi, asua mä saan. Turvallisin käsi päällä maan". 

Virallisen osuuden jälkeen vaihdettiin vapaalle ja käytiin kahvipöydän antimien kimppuun. Joskin Raivotar oli jälleen sitä mieltä, että sinähän et äiti mitään kaffetta kittaa. Tällä kertaa kuitenkin äiti veti taas pidemmän korren, sillä mummi nappasi tytön lennossa ja keinutti hänet onnistuneesti maitoöverin siivittämään uneen. Sitä unta neiti vetelikin tyytyväisenä, hameensa helmaa hypistellen, lähes koko juhlien ajan. 

Täytekakusta tuli kahvipöydän ehdoton showstopper. "Ei, se ei ole koriste ja kyllä, kakkua saa ja pitääkin maistaa". Rohkea rokan söi ja yhteistuumin siskoni sekä pappi kävivät rohkeina kakun kimppuun. Sen jälkeen sen pariin uskaltautuivat muutkin. Niin kakku kuin suolaiset piirakat tekivät kauppansa hyvin ja saivat osakseen paljon kiitosta. Itseasiassa kävi jopa niin, että lohipiirakka pääsi loppumaan hieman kesken. Niin hyvää se oli!

Restonomin ja ruokahifistelijän näkökulmasta tuotteet tekivät erinomaisen maun lisäksi vaikutuksen gluteenittomuuden näkökulmasta. Työn ja opiskelun puolesta olen ollut gluteenittomien tuotteiden parissa melko pitkään, vaikka en itse gluteenitonta ruokavaliota noudatakaan. Harmillisen usein gluteenittomissa tuotteissa on aina jokin asia pielessä: useimmiten maku tai rakenne ei mene ihan nappiin. Toisin oli näiden tuotteiden kanssa. Jos en olisi ennakkoon tiennyt, en olisi parhaalla tahdollakaan osannut sanoa, että syön gluteenitonta tuotetta. Tottuneesti yksi vieraistamme tuli varmistamaan minulta, että mitä tarjottavista hän voisi syödä. Voi sitä iloista pilkettä hänen silmissään, kun sain ylpeänä kertoa, että hän voisi syödä turvallisesti sekä kakkua että suolaisia piirakoita. Ja näin sen pitääkin olla! Ruoasta saa ja pitää nauttia, vaikka elämää ohjaisikin erityisruokavalio. 


Ihanuudestaan huolimatta päivä oli haasteellinen ja uuvuttavakin. Raivottaren läsnäollessa keskittymiseni oli täysin hänessä ja siksi minulta pääsi ajoittain menemään asioita hieman ohi. Onneksi olen kouluttanut lähipiirini ilmeisen hyvin. Täysin omatoimisesti isosisko otti homman haltuun. Hän huolehti siitä, että kesken loppunut kahvi (itsehän en siis edes tajunnut, että se loppui kesken) laitettiin nopeasti tippumaan uudelleen ja yhteistyössä mummin kanssa he aivan huomaamatta siivosivat kahvipöydän pois, jättäen minulle ja isimiehelle sauman nauttia vieraiden kanssa seurustelusta. Vaikka siskoni ei vauvahömpötyksestä paljon perusta, hän on kyllä aina muija paikallaan silloin, kun pikkusiskolta meinaa korttitalo lahota. 

Ruusunen heräsi parahiksi kotiin lähtiessämme. Typerä mekko piti saada pois päältä HETI ja seuraavaksi piti jo äidin salamana alasti, että päästiin mahdollisimman nopeasti tärkeimmän äärelle. Mekko kintuissa maitobaari aukesi jälleen. "Johan tässä tuli siitä typerästä pullosta syötyäkin". Vatsan täyttyessä Raivotar vetäytyi piiloon ja loppuillan uupuneita vanhempia viihdytti naureskeleva prinsessa. Ja nyt, hänellä oli ihan ikioma nimikin. 

Kuten eilen jo totesin, ihana ja ikimuistoinen päivä. Kuitenkin olen onnellinen, ettei toista samanlaista tarvitse ihan heti olla järjestämässä. Juhlien järjestäminen ensimmäistä kertaa vauvan ehdoilla oli kyllä jälleen yhtä suurta opetustuokiota vanhemmille. Vaan näin siitä selvittiin! Vieläpä oikein mallikkaasti. Näin jälkiviisaana voisin kuitenkin todeta, note to self: älä järjestä kastejuhlaa vauvan hulinaviikolle. 

Emme olleet pyytäneet lahjaksi mitään erityistä. Meille riitti, että läheisemme saapuisivat paikalle. Suurin osa vieraista tapasi tämän juhlan puitteissa toisensa ensi kertaa. Mielestämme oli ihanaa, että tavallaan tyttäremme saattoi kaksi sukua yhteen. Ainahan niitä lahjoja kuitenkin siunautuu, yhden niistä näittekin jo eilisessä sniikkipiikkipostauksessa. Pienen pesämunan lisäksi Ruusunen sai satumaisia lahjoja, joiden pariin palaan vielä myöhemmi uudelleen, koska tämä postaus on jo yhtä pitkä kuin nälkävuosi. Nostan hattua, jos yksikään teistä pääsi tänne asti! 


Ps. Vaikka oli mukavaa pitkästä aikaa laittautua, mekot ei edelleenkään o mun juttu. Virttyneet verkkarit, ah. Onks mukavampaa vaatetta keksittykään? 

*Täytekakku saatu bloginäkyvyyttä vastaan
comments powered by Disqus