ajatuksia

THE SAIRAALALAUKKU


NONIIN toverit rakkaat. Legendaarinen, suorastaan eeppinen, sairaalakassilaukkuhärpäke on nyt pakattu. Myös viimeiset pakolliset pumpulipuikotvaipatrasvatvoiteetnenäfriidat on hankittu. Terveisiä sinne mahaan: nyt saat syntyä! Tosin luin juuri äskettäin, että Porissa on synnärillä hieman ruuhkaisaa, joten jos odoteltaisiin kuitenkin rauhassa sitä laskettua aikaa. Mikäs tässä on odotellessa, kun kaikki on valmiina. Ja sitä, mitä ei ole, ei joko tarvita tai näkymätön mies juoksee hakemaan. Ni

Vaikka olen näissä vauva-asioissa täysi noviisi, olen kuitenkin selvinnyt hengissä kaikista tarvikehankinnoista ja vaunuviidakosta ja ties mistä helvetin esikartanosta, liittyen vauvan tarpeellisiin ja tarpeettomiin tarvikkeisiin. Yks sairaalalaukku siinä sivussa tuntui jo ihan palalta kakkua. Kunnes vähän googlailin. Se on kyllä vihonviimeinen virhe aina se. Mä kun aina luulin, että sitten kun synnytys käynnistyy niin hurautellaan autolla sairaalaan, porsitaan ja that's it. Lähdetään nyytin kanssa himaan. NO EIHÄN SE NYT NIIN OLE HERRANENAIKA. Miten paljon onkaan selvinnyt asioita, mitä pitää ottaa huomioon. Blogeista, keskusteluista ja FBvauvaryhmistä löytyy paljon esimerkkejä siitä, mitä laukkuun kannattaa ja ei kannata ottaa mukaan. Mielestäni mitään yhtä oikeaa ratkaisua tähän ei kuitenkaan ole: olemmehan kaikki yksilöitä. Toinen haluaa pukeutua ja pukea vauvan alusta saakka omiin vaatteisiin ja toinen taas sairaalan kamoihin. Kumpikin on ihan fine. Siispä, millaisia vinkkejä antaisin itse laukun sisällön koostamiseen? 


Ohje nro 1: ota selvää oman synnytyssairaalasi käytänteistä ennen kuin pakkaat laukun. 
Mitä sairaalastasi saa valmiina?
Puetaanko vauva sairaalassa vai suositaanko siellä vauvan ihokontaktia? 
Ohje nro 2: less is more. 
Mitä vähemmän ylimääräistä ja turhaa kamaa, sen parempi. Let's face it: todellisen hädän tullessa tarvitset itsesi ja mahasi lisäksi NEUVOLAKORTIN +synnytystoivelistan. Kaikki välttämätön on sairaalassa valmiina ja puoliso/tukihenkilö saa kyllä loput tuotua perästä sitten, kun tilanne on tasaantunut. 

Uskon kuitenkin, että suurin osa meistä haluaa valmistautua jollakin tavalla. Ottaa jotain itselle tärkeää mukaan. Onhan synnytys kaiken kaikkiaan kokemus, mitä pystyt loppujen lopuksi kontrolloimaan yllättävän vähän. Itselleni ainakin luo turvallisuuden tuntua, kun on edes joitain osa-alueita, minkä langat ovat omissa käsissäni. Siksi laukun pakkaamisestakin muodostui jopa kaltaiselleni kyynikolle hyvin keskeinen osa raskautta ja koin sen yhtenä henkisenä etappina synnytykseen valmistautumisessa. Siis, mikäli sinulla on aikaa: brassaile ja pakkaa vaikka kymmeneen kertaan. Se on ihan kivaa puuhaa kuitenkin ja tekee asiasta todellisempaa. Ja vaikka äitisi naureskelisi sinulle, kun höpötät laukun pakkaamisen tärkeydestä, anna nauraa. Terveisiä vaan omalle äidille, joka vittuili  kettuili välittömästi jotain nasevaa, kun otin laukun pakkaamisen puheeksi. 

No, kurkataanpas sitten sinne Heikkosen sairaalalaukkuun. Painotan, että nämä asiat koin itselleni tärkeäksi. Jonkun mielestä tässä on puolet liikaa, toisen mielestä puolet liian vähän. Eniveis: 


Must haves: 
Neuvolakortti +synnytystoivelista
Puhelin +pankkikortti 
Kamera
Laturi puhelimelle +kameralle 
Nappikuulokkeet 
Vihko+kynä 
Vesipullo 

Varför: neuvolakortti ei kai tarvitse perusteluja. Synnytstoiveet siksi, että niihin on tullut lisäyksiä sen jälkeen, kun palautin alkuperäisen paperin sairaalaan joskus rv30 aikana. Vesipullo todellakin musthave. Minulle ei riitä mikään pieni kertismuki, tiedän sen jo nyt. 

Olen hyvin visuaalinen ihminen ja minulle on tärkeää ikuistaa elämäni tärkeät tilanteet reaaliajassa. Olen myös hyvin katkeroitunut siitä, että minusta itsestäni ei ole vastasyntyneenä ainuttakaan kuvaa (kiitos 90luku, jolloin filmin valottuminen pilasi muistot yhdessä silmänräpäyksessä). Siksi elektroniikka. Haluan ikuistaa kaiken heti. Samasta syystä vihko ja kynä. Saan usein ajatuksia/mietteitä päähäni yllättäen ja siksi minulla on usein muistiinpanovälineet mukana. Työstän tekstiä sitten myöhemmin talteen kirjattujen avainsanojen ja lauseiden kautta. Uskon, että ensimmäiset päivät vauvan kanssa ovat ainutlaatuisia ja muistiinpanovälineille tulee yön pimeinä hetkinä käyttöä. 

Ruoka: 
Proteiinipatukoita 
Valmissmoothieita 
TRIP-mehuja 
Lakuja 
Minisipsipussi

Varför? Restonomina ja hyvän ruoan ystävänä olen aina huolissani ruokapuolesta. Olen tottunut syömään säännöllisin väliajoin ja nälkäisenä minua ei katsele poliisikaan. Sairaalasta saa ruokaa kyllä, mutta synnytys tulee varmasti olemaan aikamoinen rupeama ja sen aikana tuskin tuhtia ruokaa on saatavilla, saatika että sitä edes kykenisi syömään. Voimakas kipu saa minut helposti voimaan pahoin. Tästä syystä halusin varata mukaan hehheh helposti oksennettavaa ravintoa: trippejä ja smoothieta. Pieni sokeri veden hörppimisen rinnalla varmasti kohentaa oloa, vaikka hetken päästä taas laatta lentäisikin. Lisäksi haluan palkita itseni mahdollisuuksien mukaan LAKUILLA ja suolaisella sitten, kun vauva on saatu turvallisesti maailmaan. Myös miehen jaksaminen koitoksen aikana huolettaa, joten tästäkin syystä halusin varata laukkuun hieman pientä purtavaa. Tosin hänet tuntien kaikki pysyy koskemattomana siihen asti, että joku ammattilainen kertoo hänelle, ettei meillä ole mitään hätää. 


Hygienia: 
Hammasharja +tahna 
Harja +ponnareita 
Shampoo+hoitoaine 
Kasvorasva 
Deodorantti 
Bio Oil 

Varför? Sairaalassa on varmasti tarjolla tärkeimmät hygieniatuotteet. Juujuu. Tässä kohtaa voidaan siis puhua puhtaasti omasta mukavuudenhaluisuudestani. Haluan omat shampoot, dödöt sekä pelit ja pensselit. Ei sen kummempia perusteluja tähän. 

Pukeutuminen ja imetys: 
2 imetysliivit, rintakumit +liivinsuojukset 
Voide nänneille 
3 toppia 
1 huppari 
3 sukat 
3 alushousut 
Tukivyö 
Crocsit 
Tyhjä muovipussi likapyykille 

Varför? En voi sietää sairaalavaatteita. Mikäli Varpun synnytyksessä jokin olisi naurattanut, olisin nauranut itselleni niissä vermeissä. Hukuin pienimpiinkin kokoihin. Sukat vain pyörivät jaloissa ja kengät olivat numeroa liian suuret. Tästä syystä haluan pukeutua mahdollisuuksien mukaan omiin vaatteisiin. Sairaalahousuja, takkia ja jopa niitä verkkoalushousuja aion käyttää tietenkin synnytyksen aikana ja heti sen jälkeen. Sairaalassa saattaa kuitenkin vierähtää päivä tai parikin. Siksi olen varannut mukaan myös yläosia ja alusvaatteita omasta takaa, jotta tuntisin oloni edes hieman kotoisaksi. Sairaalahousuja aion kyllä hyödyntää tehokkaasti, synnytyksen jälkeen kun saattaa esiintyä kaikenlaisia lieveilmiöitä housuosastoon liittyen. Tukivyön pakkasin mukaan siltä varalta, että selkä ja maha kaipaavat lisätukea synnytyksen jälkeen. Myös omat kengät haluan mukaan ehdottomasti. Crocsit ovat tähän tarkoitukseen mitä parhaimmat, sillä ne ovat helppo pitää puhtaana ja pysyvät napakasti jalassa kovemmassakin menossa. 

Näiden lisäksi mukaan sairaalaan lähtee myös vuokraamani TENS-laite. Tosin se on hyvin suurella todennäköisyydellä kiinni selässäni jo matkalla sairaalaan. Saattaa olla, että jotakin tulee lisättyä vielä laukkuun, mikäli odotus tässä venyy ja on aikaa hifistellä. Tärkeimmät on nyt kuitenkin kasassa. Turhakkeena pakkasin mukaan myös Riikka Pulkkisen uusimman romaanin, mikä minulla on kesken. Epäilen vahvasti, että kädet on täynnä muuta tekemistä, mutta otetaan nyt mukaan kuitenkin.Voin sitten kuvitella antavani itsestäni tosi intellektuellin kuvan kaikille. EHE HE HE HEHEHE. 

Monet pakkaavat sairaalalaukkuun myös vaatteita vauvalle, sekä kotiutumisvaatteet itselleen ja pienelle. Itse en tätä tehnyt, sillä Porissa noudatetaan syntymän jälkeistä 6h ihokontaktia, jolloin vauva pyritään pitämään joko äidin tai tukihenkilön rinnalla vaippasiltaan vähintään 6h ajan. On suositus, että ihokontaktia pidetään yllä mahdollisimman kauan, jopa koko sairaalassaoloajan. Tästä syystä en aio varata vauvalle vaatetta mukaan, sillä esimerkiksi imetyksen onnistumista silmällä pitäen haluan pyrkiä ylläpitämään tätä ihokontaktia ja "pesimistä" niin paljon kuin mahdollista. Emme myöskään voi täysin tietää ennalta, minkä kokoinen vauva on syntyessään. Joutuisin pakkaamaan useampaa kokoa mukaan, mikä tuntuu turhalta. Mikäli näyttää siltä, että vauva kaipaa vaatetta päälleen, sitä varmasti järjestyy ensihätään sairaalan toimesta. Näkymätön mies voi sitten tarvittaessa tuoda vauvalle sopivat vaatteet kotoa, jos näyttää siltä, että sairaalassaolo jostain syystä venyy. Tähän liittyen olen tietenkin jälleen askeleen edellä. Olenkin pakannut kotiin toisen laukun valmiiksi, mikä sisältää sekä minun että vauvan kotiutumisvaatteet. 


Vauvalle (hänen koostaan riippuen)
Body (50/52/56)
Housut (50/52/56)
Sukat (newborn)
Pipo (onesize, newborn)

Vauvan kotiutumisvaatteet valittaneen näistä, riippuen siitä, minkä kokoinen hän on syntyessään. Pääsääntöisesti neutraaleja sävyjä siitä syystä, että sukupuolesta ei kuitenkaan ole 100% varmuutta. Vaikka meille onkin prinsessaa povailtu, totuus selviää vasta vauvan synnyttyä. 

Ei sillä, ettenkö luottaisi näkymättömän miehen kykyyn tehdä oikeita päätöksiä. Kyse on pikemminkin hänelle luontaisesta muutosvastarinnasta ja kyvystä sopeutua epänormaaleihin tilanteisiin. Tiedän jo nyt, että vauvan syntymä tulee pistämään hänen mielensä melkoiseen myllerrykseen, niinhän se tulee tekemään minullekin. Ensimmäiset päivät yksin kotona tulevat varmasti olemaan hänelle aikamoista säätöä. Siksi mielestäni on hyvä, että tällaiset tietyt jutut on valmiiksi mietittynä ja pakattuna. 


Vauvalle kotimatkan ajaksi 
Villahaalari (koko noin 50-60?)
Junasukat 
Merinovillatumput 
Ulkokäsineet 
Pipo 
Toppahaalari (50/56)

Kelit ovat olleet täällä Satakunnassa nyt todella vaihtelevat. Yhtenä päivänä pakkanen on ollut -15 ja tuulen kanssa tuntunut hyvinkin purevalta. Toisena päivän on plussakeli ja sataa vettä. Päätä tässä nyt sitten vaatetusta pienelle. Kuvan kamat pakkasin nyt valmiiksi, mutta katsotaan tietenkin kotiutumispäivän sään mukaan, pitääkö tehdä muutoksia. Ajomatka Porista kotiin ei onneksi ole pitkä, joten ihan hirveästi pientä ei tarvitse toppailla. Matkakin taittuu lämpöisessä autossa, joten sen puolesta uskon, että näillä pärjätään oikein hyvin. 

Sellainen on Heikkosen sotasuunnitelma synnytykselle ja kotiutumiselle. Kaikki tarpeellinen ja tarpeetonkin. Hah. Kuten alussa totesin, varmasti pelkällä neuvolakortillakin pääsee jo pitkälle. Jos vauvan syntymää ei lasketa, toiseksi eniten odotan, että pääsen tuon lakupussin kimppuun. Täytyy myös toivoa, että lähtö tulee lähiaikoina, sillä näkymätön mies uhkasi käydä salaa laukulla napostelemassa. 


"Hehhhe. Voi olla, etton neidin laukusta herkut kadonnu jos due datee asti pitää odotella". 


Mitä sinä olet pakannut sairaalalaukkuun? 
Tuliko kaikelle käyttöä vai tekisitkö nyt jotain toisin? 

comments powered by Disqus