meilletuleevauva

THROWBACK, osa 8: Tämä sinusta tiedetään

HUOM! Teksti on kirjoitettu muutama kuukausi sitten. Se on osa THROWBACK-postaussarjaa, minkä edellisen osan pääset lukemaan tästä OSA 7 . Tällä hetkellä eletään seesteistä keskiraskautta ja sekä äidillä että vauvalla on tiedettävästi kaikki hyvin.


Olen np-ultran jälkeen oppinut sinusta paljon lisää. Kuuntelimme neuvolassa pientä sydäntäsi, joka sykki niin kovaa, että koko huone täyttyi pienistä laukkaäänistä. Mutta vain hetken. Sitten sinä kyllästyit ja livistit karkuun tuhatta ja sataa. Neuvolatäti kehui painon nousseen ”oikein kauniisti”. Noin kolme lisäkiloa olet jo minulle tuonut. Hemoglobiini erinomainen, samoin verenpaine. Meillä molemmilla kaikki hyvin. Iltaisin olen tuntenut pientä kuplintaa, kenties se olet sinä. Epäilen istukan sijanniksi etuseinää, sillä siskoasi odottaessa se oli takaseinässä ja tunsin jo kunnolla liikkeet näihin aikoihin. Erityisesti iltaisin tunnen sinun voimistelevan. 

Maanantaina herään aamulla jo ennen kellon soittoa. Ylimääräinen ultra jännittää ja pelottaa. Päätän tarttua doppleriin, jotta rauhoittuisin. Vain jotta tietäisin, että olen lähdössä katsomaan elävää lasta. Löydän sinut heti ja oloni helpottaa: lähdetään katsomaan, mitä sinulle kuuluu. Näkymätön mies on jälleen töissä, joten mummi saa toimittaa tukihenkilön tärkeää virkaa toistamiseen. Hän tulee osastolle suoraan töistä ja oloni helpottuu taas asteen verran. Kunpa oppisin olemaan samanlainen kallio sinulle. Suojakilpi, minkä vieressä ei tarvitse pelätä mitään. 

Meidät ottaa vastaan eri lääkäri kuin np-ultrassa. Aluksi se harmittaa, mutta pian huomaan, että hän on edellistä empaattisempi ja lempeämpi tapaus. Aloitamme ultran nopeasti, ettei minun tarvitsisi enää jännittää. Ja siinä sinä olet. Elossa, jo niin isoksi kasvaneena. Ero edelliseen kertaan on huikea. Lääkäri esittelee sinun käsiäsi ja toteaa, että sekä sormia että varpaita näyttäisi olevan oikea määrä. Sitten mummi huomaa, että sinulla on hikka. Katsomme kaikki sinua pienen hetken hiljaa, emmekä voi olla nauramatta. Voi toista. 

Sinua mittaillaan. Pään koko. Reisiluu. Vatsan ympärys. Kaikki vastaa viikkoja. Lapsivettä normaali määrä. Sydämessä neljä lokeroa ja hyvä syke. Liikut paljon. Epäilykseni istukan sijainnista saa vahvistuksensa, siellä se majailee etuseinämässä liikkeitäsi vaimentaen. Lääkäri toteaa, että kaikki näyttää siltä, miltä tässä vaiheessa pitääkin näyttää. Otamme sinusta muutaman kuvan ja sitten saat olla rauhassa. Pieni rakkauteni. Painat jo 170g ja liikut kuin elohopea. Ojentelet pientä nilkkaasi ja heiluttelet käsiäsi. Sukupuolesi on mysteeri, sillä lääkäri ei halunnut sanoa siitä vielä arvausta suuntaan tai toiseen. Meille sillä tosin ei ole mitään merkitystä. 



Illalla makaan sängyllä käsi vatsalla ja tunnen selkeästi pienet potkusi oikeassa alakulmassa. Siellä sinä olet, äidin rakas. Sinua ei paljon etuseinämäistukat kiinnosta: kyllä täältä poweria löytyy.
comments powered by Disqus