ajatuksia

Tuntematon sotilas

Kansikuva: http://www.ts.fi/static/content/pic_5_3590464_k2257518_1200.jpg

Minä: "Tänään isukki vahtii Ruususta, kun mä ja Pauliina mennään Poriin kattoo uusin Tuntematon sotilas". 

Mamma:"Aijaa. Mää en pysty menee kattoo sitä. Mää oon jo niin vanha et mää en enää kestä nähdä sotaa". 

KIITOS Aku Louhimies, sekä kaikki Tuntemattoman elokuvaprojektissa mukana olleet, tästä elokuvasta. Uskon ja ennen kaikkea toivon, että Tuntematon pääsee putsaamaan tulevan Jussipöydän huolella. Kiitos, että päivitit(te) tämän kotimaisen, eeppisenkin, klassikon 2000-luvulle. Vieläpä alkuperäistä tarinaa kauniisti kunnioittaen. Väinö Linnan ikuisena fanina sekä kyseisen romaanin puhki kuluttaneena oli ilo katsella, miten se näyttelijöiden upeiden roolisuoritusten kautta nousi valkokankaalle jälleen kerran, tuoden uudenlaisia ja aikaisemmin taustalle jääneitä näkökulmia näkyviin. Uskon, että juuri tuollaisina kirjailija itsekin olisi halunnut henkilöhamojensa tulleen kuvatuiksi. En aio spoilata tässä postauksessa elokuvaa liikaa, sillä haluan, että jokainen lukijani marssii ensitöikseen lähimpään elokuvaa esittävään teatteriin ja pistää perseen penkkiin kolmeksi tunniksi. Takaan ja alleviivaan, että se kannattaa. Mutta jos ihan muutama nosto kuitenkin. 

Kuva: https://im.mtv.fi/image/5847880/landscape16_9/1024/576/624cd7cda0248080d597c1f1009feabe/fI/tuntematon-sotilas-2017-jussi-vatanen-joonas-saartamo-eero-aho-aku-hirviniemi-juho-milonoff.jpg

"Ihan sairaan hyvä ratkaisu, että toi Hirviniemi toi tohon hahmoon myös sen herkkyyden, mikä siin henkilöhahmos sen huumorin lisäks on. Ja ehkä just siks se on pätevää, ku hänki on aina aikasemmin ollu vaa se hauska jätkä. Ehkä tän jälkeen kaikki uskoo, et se osaa tehdä muutaki ku sketsihahmoja. Eikä se kyl oo ainoo. Melkein kaikki noi näyttelijät on tehny noi roolit ihan uudesta näkökulmasta. Just tollasina mäki oon ne ajatellu ku oon lukenu sitä romaania". 

"Aika pätevää, et on jätetty ne tietyt ja ehkä odotetut kohtaukset kokonaan pois ja tuotu iha uusii kulmia tähä, mitkä on jääny aikasemmin vaa sinne romaaniin tai kokonaan rivien välii. Nää koti-rintama ja parisuhdejutut. En kestä". 

"Kotimaisen sotaelokuvan ongelma on kyl aina ollu se vaikea seurattavuus niis taistelukohtauksis. Mä tykkään ku tässä nää rauhoitetaan tällee, et joo räiskitään ja kuvataan realistisesti, mut katsoja pysyy koko ajan kärryillä siit et mitä tapahtuu sen sijaan et PÄRÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄ ja sit kaikki kuoli". 

"Siis toi Eero Aho ja Rokka. Voi morjesta pöytään. JUST TOLLANEN sen pitää olla. Jos tästä ei tuu Jussia ni ei mistään". 

"Nyt on kyl nii paljo sibulea silmässä et mää en kestä". 

"Siis ei oo kyllä yksikää roolitus menny pieleen tässä elokuvassa".  

Elokuva on nerokas ja puhutteleva. Se avaa romaanin punaista lankaa uudella ja tuoreella tavalla. Erityisesti näyttelijöiden roolisuoritukset sekä heidän tekemänsä tulkinnat henkilöhahmoista, ohjaus sekä leikkaus ovat erittäin onnistuneita. Koko elokuvasali mykistyi, kohahti, jännitti, itki ja nauroi elokuvan mukana.  

Kuvahaun tulos haulle tuntematon sotilas 2017 kuvatKuva: https://im.mtv.fi/image/6510916/landscape16_9/1024/576/4dd58fcfb8fd5166211e197bdb87987c/qG/tuntematon-sotilas-5.jpg

Ennen elokuvan katsomista seurasin siihen liittyvää kirjoittelua Somessa ja katsoin Enbuske, Veitola & Salmisesta Paula Vesalan sekä Aku Louhimiehen haastattelut. Olen tismalleen samaa mieltä siitä, että Paula Vesalan roolisuorituksesta olisi ollut relevanttia arvioida jotain muuta alastonkohtauksen sekä antavan ensi-iltamekon sijaan. Hänen näyttelijäntyönsä Rokan vaimona on mielettömän herkkä ja upea. Se, sekä muutamat muut kohtaukset elokuvassa, tuovat hienosti esiin sen, mikä romaanissa ja aikaisemmissa elokuvasovituksissa jää taustalle tai jätetään kokonaan lukijan/katsojan tulkinnan varaan. Olen samaa mieltä siitä, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo työmarkkinoilla sekä naisten kokema seksuaalinen ahdistelu tulisi nostaa useammin keskusteluun. Elokuvan näkökulmasta katsottuna kotimaisessa elokuvassa naisille pitäisi pystyä tarjoamaan 2000-luvulla nykyistä monipuolisempia sekä tasa-arvoisempia rooleja suhteessa miehiin. Harvassa ovat ne kotimaiset elokuvat, missä nainen näyttelee pääosaa, saati on roolihahmoltaan yhtä mielenkiintoinen kuin mieshahmot. Tähän viitattiin Enbuske, Veitola & Salmisessa myös. Kyllä, kyllä, kyllä. Mutta siltikin: 

Kohta 1. Jos tuntee yhtään Louhimiehen tuotantoa (ja allekirjoittanut todellakin tuntee) niin tietää, että hänen elokuvissaan naisilla on usein monipuolisia sekä todella puhuttelevia rooleja. Huom, kaikenikäisille naisille. Ja niitä pimppejä ja pippeleitä vilisee kyllä melkoisen tasapainoisessa suhteessa elokuvasta toiseen. 

Kohta 2.  Jos verrataan uutta elokuvaa edeltäjiinsä, niin onhan Louhimiehen tapa kuvata naisia sekä kotirintamaa sota-aikana täysin erilainen sekä edistyksellinen. Hän on nostanut romaanissakin hieman varjoon jääviä naisrooleja osaksi elokuvaa siinä määrin kuin se alkuperäisen tarinan sekä kolmituntisen elokuvan puitteissa on järkevää. Erityisesti Paula Vesala Rokan vaimona on vahva ja tärkeä kuvaus sota-ajan naisesta kotrintamalla, eikä muistakaan naissivuosista löydy moittimisen sanaa. 

Kohta 3. Ottaen huomioon, että ELOKUVA PERUSTUU KONEKIVÄÄRIKOMPPANIAN VAIHEITA KUVAAVAAN ROMAANIIN, kolmituntiseen elokuvaan on onnistuttu avaamaan hienosti uudenlaista ikkunaa kotirintaman tapahtumiin, samalla kuitenkin alkuperäisteosta kunnioittaen. Toki voitaisiin ajatella, että päivittyäkseen tähän päivään, Tuntemattoman (mies)pääosiin olisi tullut valita myös naisia, seksuaalivähemmistöjen edustajia sekä maahanmuuttajia, pelkkien valkoisten heteromiesten sijaan. Väinö Linnan vannoutuneena fanina olen lähtökohtaisesti kuitenkin sitä mieltä, että on kunnianosoitus tarinan alkuperäistä luojaa kohtaan, että sitä ei käpälöidä liikaa. Silloin kysymys ei olisi enää Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta. Ja uskon, että tämä on ollut Aku Louhimiehen visio, kun hän on Tuntemattomaan tarttunut. Väinö Linnan romaanin pohjalta -lause on tuskin leikinpäiten valittu osaksi mainoskampanjaa. Näkisin Tuntemattomasta mieluusti myös radikaaleja tulkintoja sekä uudelleensovituksia, mutta tällaiselle "perinteiselle" uudelleensovitukselle oli myös tilauksensa. Toki se on vain minun mielipiteeni. Ja tähän liittyen pari epäsuosittua mielipidettä. Jos olet sitä mieltä, että naisia pitäisi nähdä enemmän johtavissa rooleissa valkokankaalla tai sota-aikoja pitäisi kuvata enemmän naisten näkökulmasta: ole hyvä ja ota kynä kauniiseen käteen. Kirjoittakaa enemmän rooleja naisille. Kirjoittakaa enemmän naisista sodassa. Materiaali tuskin loppuu kesken. Ja mikäli et ole saanut koskaan aikaiseksi edes lukea alkuperäisteosta, ei kannata lähteä ylipäätään arvostelemaan sitä, millainen siihen perustuvan elokuvan tulisi olla. 

Kohta 4. Vielä yksi epäsuosittu mielipide. Enbuske, Veitola & Salminen. En voi olla nostamatta esiin keskustelua tästä "saunakohtauksesta". Pyörittelin silmiäni sille jo ennen kuin oli nähnyt koko kohtausta. Enimmäkseen sille, miten kukaan kehtaa pekkapokkana todeta ohjaajalle naureskellen, paenneensa hetkittäin älypuhelimensa pariin kesken elokuvan. Ja sitten tämä: "miksi Eero Aho kuvataan tossa lauteilla kyyryssä ja Paula Vesala siinä tissit ja hyvä ettei pimppi näkyvillä vihtoo menemään. Tasa-arvo jadajadajadajadajadajada". Loistavaa, että Louhimies totesi, kuinka hän ei näyttele näyttelijöidensä puolesta, vaan heillä on vapaus vaikuttaa kohtauksen läpiviemiseen ja tulkintaan itse. Nyt kohtauksen nähneenä, ihan pari näkökulmaa tähän. Ehkä se oli juuri se hetki, kun Maria Veitola koki tarpeelliseksi paeta älypuhelimen pariin sen sijaan, että olisi keskittynyt elokuvaan sekä sen kohtausten todelliseen sanomaan. Ehkä hänen olisi ollut parempi laittaa älypuhelin äänettömälle ja taskuun. Ehkä silloin, hän olisi rekisteröinyt muutakin kuin Paula Vesalan tissit ja asennon, suhteessa Eero Ahon asentoon. Hän olisi ehkä ymmärtänyt kohtauksen tarkoituksen kuvata ristiriitaa, joka syntyy kotiin lomille saapuvan sotilaan sekä kotona odottavien välille. Miten jännite lähtee hiljalleen purkautumaan, kun ollaan vihdoin kaksin. Miten yksi kohtaus, onnistuikin vangitsemaan täydellisesti eron kotirintamalla olevan tunteisiin suhteessa rintamalta lomille palanneen tunteisiin. Miten yksi kohtaus onnistuikin vangitsemaan täydellisesti Rokan vaimon rohkeuden sekä vahvuuden. Miten hän työntää omat murheensa syrjään, saadakseen toisen avautumaan nyt, kun tässä ollaan vaan ja hetken sotaa ei ole. Toki tällainen voi sujahtaa huomaamatta ohi, jos keskittyy mieluummin älypuhelimeen ja pyrkii analysoimaan koko elokuvan vain siitä näkökulmasta, miten konekiväärikomppanian vaiheita kuvaavassa elokuvassa naisten ja miesten välinen tasa-arvo, seksuaalivähemmistöjen asema sekä maahanmuuttopoltiikka eivät nyt edelleenkään toteudu riittävästi. Toki ymmärrän, että tarkoitus oli varmasti myös provosoida ja herättää aiheesta keskustelua, mutta CAMOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOON olihan kohtaus dialogeineen aivan mielettömän herkkä ja kaunis. Ja näyttelijöiden asennot olivat hyvin keskeinen tekijä sen viemisessä maaliin asti. Siitäkin huolimatta, että Paula Vesalan tissit. Ja miksipä niitä ei näyttäisi. Hänen sanojaan lainaten: naisella pitää olla oikeus ja vapaus nauttia omasta kehostaan. Joten kyllä, tässä kohtaa aion olla feministien kanssa eri mieltä. Ehkä jopa hieman ärsyttää, että näin hieno kohtaus piti pilata tällaisella tasa-arvo ja naisen asema -analyysillä ennen kuin valtaosa katsojista on edes nähnyt koko kohtausta. Jos kiinnittää tässä kohtauksessa huomiota siihen, kumpi on mies ja kumpi nainen tai kenellä näkyy tissit ja kenellä ei, kiinnittää huomiota vääriin asioihin. 

Kuvahaun tulos haulle tuntematon 2017Kuva täältä: http://tuntematonsotilas2017.fi/wp-content/uploads/2016/04/TS_Aamunkoi_FB_1200x628.jpg

Luin ensimmäisen kerran Tuntemattoman sotilaan yläasteella, tehdessäni Väinö Linnasta tutkielmaa. Ja sille tielle jäin. Luen säännöllisesti sekä Tuntemattoman että Täällä pohjantähden alla -trilogian uudelleen. Jälkimmäistä tälläkin hetkellä. Ja aina löydän niistä jonkin uuden kulman. Linnan tarinankerronta henkilöhahmoineen on jotain niin uskomatonta, että pitää olla melkoinen velho pistääkseen paremmaksi. Puhumattakaan siitä, että tiivistäisi kaiken kolmeen tuntiin niin, että lopputulos miellyttäisi kaikkia tahoja tasapuolisesti. Teokset kuvaavat mennyttä aikaa sekä maamme historiaa riipivän realistisesti ja vetävät kerta kerran jälkeen sanattomaksi. Lukeminen, erityisesti nuorten lukeminen, on kuitenkin tällä hetkellä laskussa. Yhä harvempi tarttuu historialliseen romaanin. Yhä harvempi (nuori) on perillä siitä, millaista elämä sota-aikaan oli. Ja tämä on äärimmäisen surullista.  Siksikin, kiitos, Aku Louhimies. Kiitos, että päivitit Tuntemattoman jälleen kerran, nimenomaan alkuperäistä teosta kunnioittaen. Onnistuit(te) hienosti, siitäkin huolimatta, että valkoisen heteromiehen valta ei ehkä vapissut riittävästi tällä kertaa (tai katsoja pakenee älypuhelimen pariin heti, kun alkaa liikaa ahdistaa). Ehkä hekin, jotka eivät syystä tai toisesta tule tarttuneeksi romaaniin ja pitävät vanhoja Tuntemattomia "miks näitä pitää näyttää vuodesta toiseen" pakkopullana, löytäisivät elokuvasi pariin. On tärkeää, että maamme historian vaiheita kuvataan uudelleen ja uudelleen. On tärkeää, että saamme tietää, missä kuljimme kerran. Sillä loppujen lopuksi, onko siitä kuitenkaan vielä niin kovin pitkä aika? 

"Miksi esimerkiksi Satakunnan alueelta löytyy niin paljon nen-loppuisia sukuja, tiedättekös miksi. Te evakkojen jälkeläiset", totesi yksi historian opettajani kerran, ja luetteli kaikki evakot nimilistalta ääneen. HeikkoNEN, (HyväriNEN). Olemme saaneet pitkään elää rauhan aikaa. Ja siksi historia meinaa joskus haalistua. Tuomas Enbuskea lainaten, erityisesti silloin, kun latteen ei saakaan kauramaitoa.

Mamma muistaa vielä, millaista oli olla nuori tyttö silloin, kun varmuutta huomisesta ei ollut. Hän muistaa, miten jotkut lähtivät, eivätkä koskaan palanneet. Miten toiset palasivat arkuissa ja toiset palasina. Sieluiltaan ja/tai ruumiiltaan. Hän muistaa, miten pieni Harjavalta täyttyi evakoista ja kuinka maalaismaisemaan ilmestyi tehtaita sodan jaloista. Millaista oli, kun kaikesta oli pulaa.  Kun talot rakennettiin hartiapankilla ja velkaa lyhennettin parisuhteen sekä perheen kustannuksella. Miten sota oli edelleen läsnä arjessa, vaikka oli rauha. Miten rakennettiin elämä palasista uudelleen. Hän on jo omien sanojensa mukaan niin vanha, että ei kestä enää nähdä sotaa. Toivon sydämeni pohjasta, ettei hänen enää koskaan tarvitsekaan. Hänen ei tarvitse nähdä uutta Tuntematonta muistaakseen. Hänelle, sekä hänen vanhemmilleen, se kaikki oli kerran totta. Mutta meidän jotka emme enää muista tai edes tiedä, tulee se katsoa. Jotta voisimme ymmärtää, millaista silloin kerran oli. Mikä oli vapauden hinta. Mistä suomalainen sisu ja periksiantamattomuus kumpuaa. On hetkittäin tärkeää palata niihin aikoihin tarinoiden kautta. Että emme koskaan unohtaisi, miten silloin kerran sota tuli meidänkin kotiovellemme. Emme voi, emmekä varmasti halua, elää niitä aikoja uudelleen. Mutta ehkä palaamalla niihin elokuvien ja romaanien kautta, muistaisimme pysyä kiitollisena siitä, mitä meillä tänään on. Ehkä oppisimme ymmärtämään omia juuriamme, sekä omien isovanhempiemme suhtautumista tämänhetkiseen maailmanmenoon. Ja tärkeimpänä, ehkä oppisimme ymmärtämään heitä, jotka hakevat sodan jaloista turvaa meistä. Sillä sellaiseksi ovat tämän maailman panneet, että ikinä ei tiedä, saapuuko sota kenties vielä kotiovellemme uudelleen. Those who forget the lessons of history are doomed to repeat it, olen kuullut kerran. Jos toisenkin. Tästä näkökulmasta katsottuna Louhimiehen visio sekä toteutus Linnan Tuntemattomasta sotilaasta onnistuu monellakin tavalla. Jussigaalaa odotellessa. 

Tiivistelmä: katso uusin Tuntematon sotilas. 

Transleissön: money well spend. 

comments powered by Disqus