vauva

Uusi kantovälinerakkaus

Kerroinkin jo teille, että viime viikko oli tiheine imuineen HIEMAN haasteellinen. Jälleen ennen niin ihana kantoliina olikin yht'äkkiä aivan hirvittävä kapistus. Tästä huolimatta olisi mieluiten pitänyt saada nukkua päiväunet äidin sylissä. Sitkeästi yritin kantoliinan kanssa, mutta loppuviikkoa kohden aloin olla totaalisen kypsä. Prinsessa viihtyi liinassa maksimissaan kymmenisen minuuttia, kauppareissua lukuun ottamatta. Imetystä oli turha kuvitellakaan suoritettavaksi tässä saatanallisessa viritelmässä. Vaikka kauppareissu liinaillen oli varsin onnistunut, aloin sen pohjalta haaveilla helpommasta ja nopeammasta kantovälineestä. Hermot paloivat liinan jatkuvaan säätämiseen päälle ja pois. Tässä kohtaa vannoutuneet liinailijat mutisevat, että ei reppu ole yhtään sen nopeampi. Ehkä ei, mutta itselläni sekä prinsessalla tuntui vain palavan käämit ennen kuin neiti oli liinasta ulkona. Todennäköisesti vika lienee käyttäjässä. Tein kuitenkin jo odotusaikana päätöksen, että mikäli liinailu sujuisi, reppu hankittaisiin rinnalle ennemmin tai myöhemmin. Kartoitin vaihtoehtoja jo odotusaikana ja olin hyvin pitkälti jos silloin tehnyt päätöksen repunkin osalta. Viime viikon loppupuolella kävin tutustumassa jälleen netin tarjontaan. Pitäydyin edelleen päätöksessäni merkin osalta ja ostoskoriin valikoitui Tula. 

Ihastuin jo odotusaikana Tulan helppokäyttöisyyteen sekä ihaniin kuosivaihtoehtoihin. Myös muutamat seuraamani perhebloggaajat vannoivat Tulan nimeen, ainaisen Manducaylistyksen sijaan. Ei siinä, Manduca on varmasti hyvä, sitä en epäile, mutta allekirjoittaneen turhamaista silmää se ei vain miellytä. Ainoa asia, mikä harmitti, oli Tulassa tarvittava vauvatuki. Ruusunen alkaa nimittäin olla jo niin iso tyttö, että vauvatuelle tulisi hyvin vähän käyttöä enää tässä vaiheessa. No: problem solved. Mennessäni Ipanaisen sivuille kävi ilmi, että Tulasta oltiin juuri julkaisemassa uutta mallia, mikä oli mahdollista ennakkotilata. Thänkggggaaaad en tilannut reppua jo odotusaikana. Tämä uusi Free to Grow Carrier menisi vastasyntyneestä taaperoikään, ilman erillistä vauvatukea. SOLD. 

Free To Grow:n kuosivaihtoehdot eivät ehkä olleet yhtä monipuoliset kuin perinteisessä Tulassa, mutta onneksi löysin valikoimasta heti itselleni mieluisen. Rakastan laivastonsinistä ja noh, Ruususelle ruusuja tietenkin, sehän nyt oli sanomattakin selvää. Alkuviikosta Postimies Pate tiputti paketin perille. Näkymätön mies ei jostain kumman syystä ilahtunut tekemästäni kuosivalinnasta. Kumma juttu. En ymmärrä?

"No voi morjes minkä näköne. Varmaa mä ny kehtaa tollast käyttää". 

"EIKU JUST HIENO, se o kuule kehdattava ny vaa. Kyl ny prinsessal kukkia pitää ol.  Vai olisko jotai typeriä tähtiä pitäny valita". 

"............". 

Ja mitä mieltä prinsessa itse oli tästä äidin tekemästä hankinnasta? Note to self: vaikka lapsi viihtyisi kantoliinassa, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että hän viihtyy kantorepussa. Raivotar saapui parahiksi paikalle, arvostelemaan tätä uusinta hankintaa. Ihanasti nostin tytön kyytiin. Silmät suurina hän katsoi reppua ja totesi: "joo elikä EN TYKKÄÄ. Ei jatkoon". Kymmenisen minuuttia kokeiltiin tätä, niin isän kuin äidin kantamana. "EN TYKKÄÄ. KERRONKO MINNE VOIT TÄN HÄRPÄKKEEN TUNKEA". Olin vaipua epätoivoon. Pitäisikö reppu palauttaa? 

"Älä viitti rakas, kato miten hienon repun äiti on sulle ostanu. Tää on ihan sama asia kuin kantoliina. SÄ TYKKÄÄT SIITÄ". 

En tiedä, mitä yön aikana tapahtui, sillä aamulla teimme normaalit aamutoimet ja prinsessan ollessa paikalla päätin kuitenkin ottaa uusintakierroksen. Aloin asetella hänen korkeutensa nähden reppua. Hän katseli kukkasia naureskellen. So far so good. Nostin hänet kyytiin ja laitoin samalla puhelimesta Fröbelin palikat huutamaan. 

"Meidän laivassa, meidän laivassa, siinä on iso reikä pohjassa. Ja sä tykkäät ollaaaa tässääää repussaaaa tosi paljooooon ihanaaa reppuuuuuuuuuu". 

Hetken hän protestoi, mutta hiljalleen muutosvastarinta alkoi haihtua äidin keinutellessa ympäri asuntoa palikoiden tahtiin. Sutsisatsisatsaaaan kohdalla hän nukahti ja nukkui repussa liki toista tuntia. Kunnes nälkä yllätti. Päätin samaan konkurssiin kokeilla imetystä repussa, ystävä jumppapallon päällä samalla pomputellen. Pieni protesti, kunnes prinsessa tajusi, mistä tässä hommassa on kyse. Muutosvastarinta oli murrettuSatumainen kukkareppu: täällähän saa ruokaakin. MITEN IHANA REPPU. 

Tähän mennessä olemme käyneet repun kanssa R-kiskalla, kaupassa ja mammalla kylässä. Prinsessa viihtyy hienosti ja usein joko katselee piilostaan maisemia tai nukahtaa nopeasti. Vain mammalla nousi tänään pieni mellakka, mutta sekin johtui siitä, että oli kuuma ja mamma hössötti 

"ei kai hän vaan puttoo sieltä. Voi voi voi siellä tuulee laita huppu kunnolla. Voi voi sentäs eikai noi vaan paina hänen jalkoja liikaa. Älä älä vaa enää kauppaa lähde hänen kanssaan". 

Prinsessa kuitenkin nukahti ja mamman vakuutettuamme repun turvallisuudesta, matka jatkui jälleen.

Kantoliina on siis saanut todellisen haastajan. Satumainen reppu. Sinä joka pohdit repun ja kantoliinan välillä: miksi valita, kun voi hankkia molemmat? Uskon, että omalla kohdalla nämä kaksi välinettä todellakin maksavat itsensä takaisin vauvavuoden ja taaperoiän aikana. Viikon rinnakkainkäytön jälkeen voin sen todeta: puolensa ja puolensa, kummassakin. Aivan kuin jo odotusaikana aavistelin, kantaminen on meidän juttu. Nautin siitä paljon enemmän kuin vaunuilusta. Erityisesti nyt, kun löytyi väline, joka mahdollistaa imetyksen ja helpon ulkoilun, sekä kaupassa asioinnin. Aika näyttää, "kehtaaks" näkymätön mies kokeilla kantamista muuallakin kuin neljän seinän sisällä. Minun mielestäni tummapiirteinen ja ehkä hieman tuimankin näköinen mies oli hellyyttävä ilmestys ruusurepussa. Kyllä minä saan hänen päänsä vielä käännettyä. KAMOON, onhan toi ny aivan ihana kuosi!

Transleissön: Tula Free to Grow Carrier -we love you verimats. 

comments powered by Disqus