perhe

Vaatefilosofiaa

Vaikka rakastan kirpputorilla käymistä, en voi sietää vanhoista vaatteista eroon hankkiutumista. Nyt, kun Ruusunen kasvaa hirvittävää vauhtia ja vaatteita jää jatkuvasti pieneksi, on ollut pakko orientoitua. Onneksi sattui käymään sellainen tuuri, että prinsessan kummitädille siunaantui muutamia viikkoja sitten tyttövauva. Jokinen saakin aina poimia parhaat päältä ja lopuista yritän päästä parhaani mukaan eroon Facebookin kautta. Ihan vain siitä syystä, että en jaksa nähdä vaivaa kirpputoripöydän vuokraamiseen, tuotteiden hinnoitteluun ja pöydän ylläpitoon muutamien kymppien takia. Vaikka Facebookmyynnissäkin on oma vaivansa, koen sen ehkä näistä kahdesta kuitenkin helpommaksi. Ensimmäisen satsin lykkäsinkin jo kertaalleen myyntiin, joskin melko huonolla menestyksellä. Muutamia yksittäiskappaleita lukuun ottamatta vaatteet pyörivät edelleen nurkissa. On käynyt enemmän kuin selväksi, että vain merkki myy. Olenkin ajatellut näiden "käteen jääneiden" vaatteiden kohdalla tehdä niin, että kuskaan ne suosiolla hyväntekeväisyyteen tai annan "kahvipaketilla" jollekin halukkaalle. Ei maksa vaivaa pyöritellä euron kauppaa. 

Valtaosa Ruususen vaatteista oli 62 kokoon asti lahjana saatuja. Ja sitä vaatetta oli ihan järkyttävä määrä. Ajan kuluessa olen huomannut, että prinsessalle tulee puettua niitä tiettyjä lemppareita ja suuresta vaatemäärästä ei ole kuin haittaa pitkässä juoksussa. Tällä hetkellä käytössä on 68 koko ja ensimmäistä kertaa olemme ostaneet lähes kaiken itse. Ja niitä ei nimittäin ole paljoa! Olen tullut siihen tulokseen, että less is todellakin more. Seuraavaan vaatekokoon siirtyessä aion pyrkiä vieläkin pienempään valikoimaan. Luin aikanaan jostain, että jokaista vaatekappaletta kannattaisi olla vauvalle varattuna kolme: 1 päällä, 1 koneessa, 1 kuivumassa. Ei lainkaan hassumpi neuvo. Sen verran minäkin olen kuitenkin höpsähtänyt lastenvaatteisiin, että ihan niin minimalistiseen valikoimaan en taida päästä. Mutta nyt olen jo onnistuntu vähentämään ainakin puoleen alkuvaiheen vaateröykkiöstä! I call it a success. 

Monet säästävät pieneksi jääneitä vaatteita "jos vielä tulee käyttöä" ajatuksella tai muistoksi lapselle myöhempiä aikoja varten. Minä kun olen tällainen laman lapsi, niin en ole osannut edes kaivata lapsuudenajan vaatemuistoja, eikä tällainen tullut edes mieleeni ennen kuin kuulin siitä muilta äiti-ihmisiltä. Valokuvat, vauvakirja, piirustukset ynnä muut äitini säilyttämät muistot ovat olleet minulle ykkösjuttu. On ollut jotenkin itsestäänselvää, että kaikki käyttötavara realisoidaan heti rahaksi tai laitetaan kiertoon sitten, kun itse ei enää tarvita. Siksi en aio säästää Ruususen vaatteita, muutamaa "erityistapausta" lukuun ottamatta. Ja mikäli sellainen tilanne joskus tulisi, että pieniä vaatteita taas tässä huushollissa tarvittaisiin, valitsisin varmasti aivan erilaisia vaatteita kuin nyt. Ehkä tässä myös tämä toisen lapsen syndrooma nostaa päätään, sillä olen aikoinaan kulkenut lähestulkoon poikkeuksetta muiden vanhoissa vaatteissa. Tästäkin syystä, vaikka kuosi olisi miten söpö tai ihana tahansa, niin kiertoon menee.

Aikaisemmin saatoin ostaa jonkin söpön vaatteen sen enempää miettimättä, minkä kanssa sen prinsessalle pukisin. Hetken päästä saatoin huomata, että minulla oli käsissäni monta keskenään yhteensopimatonta vaatekappaletta. Tai sitten ostin värejä, jotka miellyttivät omaa silmääni, mutta eivät vain yksinkertaisesti sopineet tytölle alkuunkaan. Ja nyt olen huomannut ostaneeni odotusaikana sellaisia vaatteita, jotka eivät vain mallin puolesta tule koskaan olemaan sopivia, koska Ruusunen on niin siro. Mitä tästä opimme? -Älä osta hirveästi ennakkoon. Mitä isommaksi prinsessa on kasvanut, sitä selkeämmäksi minulle on käynyt, minkälaiset vaatteet hänelle parhaiten sopivat. Koska pyrin jatkossa ostamaan prinsessalle vähemmän on enemmän periaatteella, aion jatkossa kiinnittää enemmän huomiota vaatteiden materiaaleihin, monikäyttöisyyteen sekä pitkäikäisyyteen. Niin omassa kuin prinsessankin pukeutumisessa menen aina mukavuus edellä. Vaate ei saa kiristää, eikä se saa haitata liikkumista. 

Olen myös havainnut mielessäni pienoista takinkääntymistä "merkkien" suhteen. Olen kyllä koko ajan tasapainotellut jossakin siinä välimaastossa, Ruususen vaatekaapin sisällön koostuessa sekä merkistä että merkittömästä. Useimmiten käy nimittäin niin, että rakastun vain johonkin kuosiin tai malliin ja tuote saattaa sijaita yhtä hyvin marketissa kuin merkkiliikkeessä. Oikeastaan tämä sai alkunsa koon 56 aikoihin, kun muutamat uutena käyttöön otetut Lindexin bodyt hajosivat käsiin vain muutaman käyttökerran jälkeen ja muutama H&M printtibody kulahti nopeasti oikeasta pesutavasta huolimatta. "Mähän sanoin: köyhän ei kannata ostaa halpaa", Pirkkomummu olisi sanonut. Myös kirpputorilta tehdyistä ostoista merkilliset ovat kestäneet uusiokäyttöä merkittömiä paremmin. Toki, tämä on vain minun kokemukseni. 

Olen jo nyt ostanut jonkin verran kotimaista Ruususelle, mutta jatkossa haluaisin panostaa tähänkin enemmän. Odottakaapa vain, kohta jo samistelen täällä prinsessan kanssa lettileggareissa, rusettipipot heiluen. Mutta vain siinä tapauksessa, että löydän niitä hyvään tarjoushintaan, I promise. Sillä vaikka kuosi tai materiaali olisi miten ihana tahansa, kyllä minua kirpaisee maksaa useampi kymppi vaatteesta, joka menee vain hetken. Katsokaas, kun mummu opetti aikaan myös, että nuuka on nätti sana. 

comments powered by Disqus