arki

Vappuhulinat

Vappuna Näkymätön mies painaa duunissa ja luontoäiti pitää huolen siitä, että ulos ei tarvitse nokkaansa pistää. Siis lunta: seriously?!?!?!?!?!  Vaille vapun hulinoita ei tässä talossa suinkaan jäädä, siitä Ruusunen pitää huolen. Muistatteko, kuinka hän spedeili jo kerran aikaisemmin:

http://so-up.fi/heikkonenkakspistenolla/spedeilya-prinsessa-ruusunen

No, minä kerkesin jo unohtaa. Niin ihana prinsessa täällä on lähiaikoina ollut. Hyvin nukuttuja öitä, hymyjä ja naurua. Kujeilua ja uusien taitojen opettelua. Arki on ollut lähes liian sujuvaa ollakseen totta. Loppuviikosta laskeuduin pilvilinnoista rytinällä alas, sillä jo aiemmin tutuksi tullut Hulinamuija rantautui taloon. Minusta alkaa pahasti tuntua siltä,että tällä kertaa hän on päättänyt viipyä pidemmän aikaa.

Ruusunen on syntymästään lähtien nukkunut tiheitä imuja lukuun ottamatta lähes aina kolmen tunnin päiväunet, johonkin aikaan päivästä. Useimmiten aamupäivästä. No, eipä nuku enää. Voi voi sentään, miten kirpaisee luopua saavutetuista eduista. Koko viikko on mennyt päiväunien osalta hyvin pitkälti vihkoon. Tunti on ihan maksimi, minkä neiti jaksaa höyhensaarilla viettää. Mieluiten hän ottaa kuitenki tehokkaita 15-30 minuutin hörvähdyksiä, joita on edeltänyt vähintään yhtä pitkä, ellei pidempi nukutusoperaatio. Mörköjä on kaikkialla, sillä juuri syvään uneen vaipumisen hetkellä hän säpsähtää hereille, silmät sepposen selällään ja alkaa lohduton itku. Ja nukuttaminen alkaa alusta. 

Taianomainen uusi sänky on kai mennyt epäkuntoon, sillä alkuun niin lupaavasti alkaneet yöt pinniksessä ovat muuttuneet yhdeksi farssiksi. Mitä huonommin päivällä on nukuttu, sitä enemmän reisille iltaunille käyminen menee. Myös allekirjoittanut on eräinä iltoina ollut totaalisen surkeaa seuraa, sillä vain isin syli tai isin nukutustoimenpiteet ovat saavuttaneet tulosta, kun taas äiti tisseineen saisi ilmeisesti Ruususen mielestä lähteä pikkuoravien raketilla kuuhun.

Prinsessan yöt ovat olleet todella risaisia, sillä kaikki opitut taidot sekä päivän tapahtumat tulevat hänen uniinsa. Hän saattaa kesken unien herätä höpöttelemään itsekseen tai tutkimaan käsiään. Tai sitten hän huitoo ja potkii unissaan niin kovasti, että herää omaan säätämiseensä. Jos kukaan ei keskellä yötä ala jutulle hänen kanssaan, alkaa hirvittävä hepuli. Usein olen ottanut hänet hetkeksi rinnalle, mihin hän rauhoittuu ja malttaa taas nukahtaa omaan sänkyyn hetken päästä takaisin. Toisinaan olen vain laskenut käteni hänen rintakehänsä päälle ja hän on rauhoittunut siihen. Joskus näiden kahden yhdistelmä on paras vaihtoehto. Yhden yön heräilimme tunnin välein näihin spedeilyihin, kunnes aamulla luovutin ja otin tytön viereen nukkumaan, missä hän malttoi nukkua heti levollisesti. 

Eilen Prinsessa ilmoitti aamutuimaan: "rakkaat alamaiset: ajattelin, että tänään en nuku päiväunia. Lainkaan". Koko päivän unisaldo koostui risaisista pätkistä, yhteensä prinsessa nukkui alle kaksi tuntia. Kauppareissulla hän päätti kokeilla, tunnistaako äiti hänen itkunsa hyllyjen välistä. Kyllä tunnistaa, voin kertoa. Voitte vain kuvitella, minkälainen meno täällä oli illalla, kun ylisävynyt prinsessa taisteli yöunia vastaan. Aloin lukea hänelle ääneen Täällä Pohjantähden alla -trilogiaa siinä toivossa, että tarina olisi hänelle vielä hieman liian korkealentoista. Koskelan torppa nousi hiljalleen ja hevostakin lähdettiin ostamaan. Silmät suurina prinsessa kuunteli tarinaa. 

"Montaks sivua siin on", näkymätön mies kysyi. 

"Monta. Tosin mä luulen, että kaikki Koskelat ehtii päästä hengestään ennen ku tää lapsi nukkuu".

Noh, hevoskauppoja ei vielä syntyntyt, sillä Ruusunen päätti, että nyt riittää tätä lajia. No, sitten kokeiltiin tissitainnutusta, puronsolinaa ja keinutusta. Syliteltiin ja siliteltiin. Välillä ei kelvannut kuin äiti, välillä vain isä. Kun kaikki kortit oli käytetty, näkymätön mies luovutti. Hänellä kun oli aikainen herätys aamulla. 

"Mä meen sohvalle ni ota hänet vieree nukkumaan, jos hän sit suostus nukkuu paremmin". 

Ja niin hän suostuikin. Hetkessä yliväsynyt prinsessa simahti yöunilleen. Äiti ja iskä voittivat jälleen!

Olen kuluttanut tämän postauksen kirjoittamiseen älyttömän kauan, sillä ajatukseni katkeaa taukoamatta. Väsymys painaa kieltämättä silmänurkissa.  Olen kuullut huhuja, että tällaiset yöhulinat, nukahtamisvaikeudet sekä tissiraivarit kuuluvat tähän ikävaiheeseen. On jopa huhuttu niiden kestävän viikkoja tai kuukausia, riippuen vauvasta. Jään mielenkiinnolla odottamaan, minkälaisia kujeita prinsessani vielä järjestää tulevien viikkojen aikana. "Nelikuisen hulinat: bring it on bitch. Mama is ready". Väittävät, että uni luo unta. Nojaa, ei ainakaan tässä huushollissa. Tänään Ruusunen totesi herättyään:

"Vi ska dricka hela vappen och ingen vatten och glada vappen! Oli muuten aika hyvät yöunet, vai mitä äiti? Ajattelin, että sen kunniaksi en nuku tänäänkään". 

Kello on kohta puoli viisi ja prinsessa on suvainnut lepuuttaa silmiään jälleen yhteensä noin kaksi tuntia. Pätkissä tietenkin, kuinkas muutenkaan. Mörköjä, tiedättehän. Aavistelin tätä jo eilen, mutta tänään olen siitä varma:

"Tiheästä imusta hyvää päivää, olisiko teillä hetki aikaa keskustella maitotilauksesta"?

Mutta silloin, kun masu on täynnä, eikä uni paina silmäkulmaa, hän on mitä parhainta seuraa. Hymytyttö ja naurattaja, joka kujeilee taukoamatta. Mutta juuri nyt: hän nukkuu. Joten shhhhh, ollaan ihan hiljaa, ettei hän herää. 

Hulinantäyteistä ja lumista vappua! 

Palaillaan beijbet! 

Tuokaa munkkeja STOP ennustan, että olen tulevat pari päivää sohvan vankina STOP 

comments powered by Disqus