perhe

Varovaisia askeleita

Eilen oli oikeastaan melko tavanomainen päivä. Paitsi, että Ruusunen heräsi 07 syömään ja kun jälleen kerran laskin hänet takaisin sänkyynsä salaa toivoen, että hän ottaisi "huilataan vielä hetki jooko, äiti jää tähän vierassänkyyn. Levätään vielä vähän eiksni" maanitteluistani kopin, hän toden totta nukahti kuin nukahtikin takaisin. Tai niin ainakin epäilen. Seuraavan kerran havahduin 09.30 siihen, että hän naureskeli omille vitseilleen sängyssään istuskellen. Katsoi minua huvittuneena kuin sanoakseen: "ai kato TERVE, mäkin oon JUST heränny"

Eilen oli oikeastaan melko tavanomainen päivä. Paitsi, että koska Ruusunen nukkui niin myöhään, hän meni päiväunilleen tavanomaista myöhemmin. Eikä siksi nukkunut enää toisia päiväunia ollenkaan. Eikä muuten nukkunut toissapäivänäkään. Liekö hakemassa uudenlaista rytmiä? 

Eilen oli oikeastaan melko tavanomainen päivä. Paitsi, että tyhjät muuttolaatikot ovat siirtyneet eteisestä jo olohuoneeseen. Taas pitäisi pakata elämä laatikoihin.

Eilen oli oikeastaan melko tavanomainen päivä. Paitsi, että Pipa oksensi Piisamirotan kokoisen ja sävyisen karvapallon eteisen maton sijasta WC:n lattialle. Kerrankin olin askeleen edellä. Edes sen askeleen, että ehdin siirtää kissan helpommin siivottavalle alueelle. 

Eilen oli oikeastaan melko tavanomainen päivä. Paitsi, että en edelleenkään ole saanut hyvin ruokailevaa lastani takaisin. Spedevauva hallitsee ruokailuhetkiämme hyvin vahvasti. Hän haluaa syödä pelkkiä omenalättyjä ja banaania. Vain iltapala sujui ongelmitta. Luoja anna minulle voimia. 

Eilen oli oikeastaan melko tavanomainen päivä. Paitsi, että Ruusunen otti ensimmäiset varovaiset askeleensa. Istuskelimme olohuoneessa, eläinkirjan ääninappuloita painellen. Sitten, hän ykskaks otti polvestani hieman tukea ja nousi seisomaan, pitämättä mistään kiinni, äärimmäisen keskittynyt ilme kasvoillaan. Hetken katsoimme toisiamme, pettäisikö tasapaino muutamien sekuntien kuluttua. Hiljaisuus ja jännitys oli käsinkosketeltava, mutta hän seisoi tukevasti omilla jaloillaan. Pidempään kuin vielä koskaan aikaisemmin. Hän katsoi minua riehakkaana, suun levitessä irvikissamaiseen virneeseen. "Onnistuin. Onnistuin", minä luin hänen silmistään. "VAAAAAAAAAAAAAU, miten kauan ilman tukea Ruusunen. HIENOSTI", minä sanoin hänelle rohkaisevasti ja ojensin käteni häntä kohti. Ja sitten, hän astui määrätietoisesti YKS KAKS KOLME suoraan syliini. "MITÄ SÄÄ TEIT. AI MITEN TAI-TA-VA. Miten taitavasti! Sää kävelit ihan ite, HUOMASIKS SÄÄ", minä sekosin päästäni tämän yllättävän riehakkuuden edessä. Ja melkein pillahdin samaan hengenvetoon itkuun tuntiessani, miten vauvakuplani alkoi halkeilla viimeisistä liitoksistaan. Napsnapsnapsnaps NAPS. Ei vielä. Ei ei ei ei sittenkään vielä, minä ajattelin, ylistäessäni sylissäni nauravaa tyttöä maasta taivaisiin. "SÄ OOT KAIKKEIN TAITAVIN". 

Eilen oli oikeastaan melko tavanomainen päivä. Kun yritin etsiä Ruususen vauvakirjaa sieltä, minne sen olin jättänyt, se ei ollutkaan siellä. Eräs näkymätön mies on siirtänyt sen kakkospleikkarinsa tieltä jonnekin tuntemattomaan lokaatioon. Kun avasin uudenkarhean kalenterini, merkitäkseni juuri tapahtuneet askeleet muistiin, tuijotin hetken päivämäärää mietteliäänä. Yhdeksäs ensimmäistä. Yhdeksäs ensimmäistä. Tarkistin päivän vielä puhelimestakin. Juu-u. Ja mieleeni kirkastui, missä meidän olisi pitänyt olla 9.1 kello 10.30. Mikä oli se asia, minkä jo aamusta asti tiesin unohtaneeni, mutta en vain saanut mieleeni, mitä se oli. Ei *lautastnanrpkl*vetti niijustiinsa *ttu. Niin. Eilen oli oikeastaan melko tavanomainen päivä. Paitsi, että unohdimme ensimmäisen kerran koko vauvavuoden aikana mennä neuvolaan. Onneksi kyse oli vain tehosterokotteen hakemisesta ja sain sumplittua uuden ajan jo huomiseksi. #mombielife4ever

Eilen olikin siis oikeastaan melko erityinen päivä. Paitsi, että Ruusunen ei tainnut itse vielä täysin hoksata sen merkityksellisyyttä. Loppuillan hän eteni tuttuun tyyliin kontaten tai erinäisiä tukia pitkin kävellen. Mutta pahaa pelkään, että on vain ajan kysymys, milloin hän palaa varovaisten askeltensa äärelle uudelleen. Ja uudelleen. Bye bye baby. Baby goodbye. Tervetuloa taapero. EMMÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.