perhe

Väsy, kun minä väsytän

23 01 03 04 05 0630-0800 

Tässä ei suinkaan esitellä uutta DaVinci-koodia, vaan kyseessä on Hulinamuijan juhannusreivien yöaikataulu. Meninkin mainitsemaan niistä hyvin sujuneista yöunista. Ei nimittäin suju enää. Ei niin millään. Viime viikolla se alkoi, eikä toistaiseksi loppua näy. Nopeet olot vain jatkuvat, eikä prinsessa malttaisi nukkua ollenkaan. Erityisesti iltaa kohden pieni käy niin ylikierroksilla, että rauhoittumiseen kuluu aikaa helposti parikin tuntia. Ja sitten herätään kesken unien vähän väliä, koska reenit, tiedättehän. 

Totesin ystävälleni, että vauva-arjessa raskasta ei ole jatkuva yöheräily. Vauva-arjessa raskasta on jatkuva nukuttaminen. Yöheräily on ehkä fyysisesti raskasta, mutta jatkuva nukuttaminen päivällä (ja nyt myös aamuyöllä) kuormittaa henkisellä puolella. Parhaimmillaan päivän aikana ei ehdi mitään muuta, koska 30min tai 1h onnistunutta päiväunisessiota edeltää aina vähintään yhtä pitkä, ellei pidempi, nukutusoperaatio. Tähän pakkaan kun lisätään imetykset ja muu vauvan hoito, ei päivässä enää juuri muuta tehdäkään. Pyykkivuori kasvaa ja lattialla pyörivistä kissankarvoista voisi huovuttaa karvalakin. Ja se kuuluisa oma aika? Hahhah, sen voi unohtaa. Nukutus jää myös niin pahasti päälle, että vauvan viimein nukahdettua ei hetkeen osaa tarttua mihinkään, koska mieli junnaa edelleen nukunukunukunukunurmilinnussa. 

Nostan hattua jokaiselle yksinhuoltajalle, joka kamppailee samanlaisten uniongelmien kanssa. Ilman näkymätöntä miestä olisin jo tullut varmasti hulluksi.Aamulla Ruususen herätessä mukavirkeilemään hän on ottanut kopin syötön jälkeen ja minä olen saanut nukkua vielä muutaman tunnin katkematonta unta. Tämä on ollut itselleni paras ratkaisu, sillä en edelleenkään saa päivällä unta, vaikka olisin miten koomassa tahansa. Univelkaa on myös kertynyt kuukausien saatossa sen verran, että iltaisin ei tahdo uni tulla millään, vaikka yrittäisin mennä ajoissa nukkumaan. Nopee olo on alkanut tarttua jo äitiinkin. 

Moni varmasti ajattelee, että ei voi olla vauvan nukuttaminen noin vaikeaa. "Ei kannata mennä liikaa vauvan ehdoilla, kyllä vauvan kuuluu välillä vähän itkeäkin". Looginen ajattelu ei ole koskaan ollut allekirjoittaneen vahvuus ja ehkä siitä syystä tämän huudattamisneuvon logiikka ei avaudu. Ehkä olen sitten vähän tyhmä, koska en anna vauvani itkeä pää punaisena väsymystä, vaan reagoin itkuun ja autan häntä rauhoittumaan, sekä löytämään uneen. Vaikka se sitten veisi sen kaksi tuntia tai enemmänkin. Vauvat ovat kuitenkin erilaisia. Toiset tarvitsevat apua rauhoittumiseen enemmän kuin toiset. Ruusunen ei todellakaan ole sellainen vauva, jonka voisi ensimmäisestä väsymyksen merkistä asettaa nätisti sänkyyn, unilelu kainalossa hyvien päiväunitoivotusten saattelemana ja hetken päästä kuuluisi tasaista tuhinaa. Ai mistäkö tiedän? -No olisinkohan ihan kokeillut, että mitä tapahtuu, jos vain jätän hänet omaan sänkyyn nukahtamaan. Not gonna happen.  Jaksan uskoa, että mikäli sitkeästi vastaan hänen tarpeisiinsa ja autan häntä rauhoittumaan, se kantaa pakosti hedelmää ennemmin tai myöhemmin. Olen sitä mieltä, että neljän ja puolen kuukauden ikäinen vauva ei manipuloi vanhempiaan, eikä kiukuttele ihan vain vittuillakseen äidille. 

Liikkumisharjoitusten lisäksi joka päivä opitaan jotain pientä uutta, kuten esimerkiksi hengittämään suun kautta. Btw, se vasta jännittävä taito sitten olikin! On vain ymmärrettävää, että pieni mieli käy jatkuvasti hieman ylikierroksilla, koska hänen maailmansa muuttuu niin äkkiä. Ja hän tietää, että yksikin äidille ja isälle suotu hymy tai naurunremakka auttaa taas jaksamaan kummasti. Vaikka nukutusoperaatiot saavat minut hetkittäin jaksamisen äärirajoille, yritän kuitenkin katsoa isoa kuvaa. Olen toiveikas sen suhteen, että tilanne helpottaa hetellisesti sitten, kun hän ratkaisee etenemisen salaisuuden. Sama tapahtui nimittäin kääntymisen kanssa. Ensin sitä reenattiin yötä päivää, mutta ratkaisun löydyttyä yöt nukuttiin pitkään yhden pysähdyksen taktiikalla ja päiväunet sujuivat jollain lailla mukavasti. Kunnes hän keksi, että hei olispa muuten kiva päästä etenee. Selvästi sinnikäs reenaaminen kohta palkitaan, sillä päivä päivältä alkaa näyttää siltä, että kohta mennään, eikä meinata. Todetaan nyt jälleen jo klassikoksi muodostunut lausahdus: se.on.vain.vaihe. Ja sitten on taas vaihe, ja vaiheen jälkeen seuraava vaihe. Mutta ehkä vielä äidin ja isän sitkeät yritykset palkitaan. Ehkä jonakin päivänä tulee se hetki, kun hän nukkuu, kun minä nukutan ja väsyy, kun minä väsytän. Kerrasta. 

comments powered by Disqus