perhe

Väsy väsy västäräkki

Tällä viikolla suustani on kuultu kaikkiin vuorokauden aikoihin

"RAKAS. Katsos kun sä olet vielä aika pieni vauva ja pienet vauvat nukkuu välillä. Ei ihan koko ajan tarvii harjoitella". 

Myös tämä alkaa olla jo aika kulunut sananparsi: 

"RAKAS. Kun nyt on YÖ. Ja YÖLLÄ NUKUTAAN. Nyt silmät kiinni. Hyvää yötä". 

Kuten blogin hiljaisuudestakin ehkä huomaatte, reilun viikon Da Ruusunen ei nuku -koodi on ollut yöllä osapuilleen tällainen: 22,00,02,04-06,08. Ja entäpä ne päiväunet? -Hän ajatteli, että ei nuku. Ja jos nukkuu, sitä edellyttää vähintään tunnin känkkäily, koska hän ei halua. Varsinainen prinsessa Ruusunen tosiaan. Taisi nukkua sen sata vuotta varastoon siellä sairaalassa HEH. Silmänaluset ovat niin tummat, että mikäli TaoTao Pandakarhun seikkailuista tehdään uudelleenfilmatisointi lähiaikoina, olisin aika kovaa valuuttaa pääroolin esittäjäksi. "Kiinteiden aloitus vaikuttaa usein vauvan yöuniin pidentävällä tavalla" in my ass. Urbaanilegenda. Tässä talossa maisteluiden aloitus yhdistettynä ahkeriin jumppaharjoituksiin on ollut erittäin kohtalokas. Ei nukuta. Ei yöllä, ei päivällä.

Mummi poikkesi eilen ohi ajaessaan kylään. Ruusunen oli siihen mennessä ollut rapiat kolme tuntia hereillä. Toisin sanoen siis ihan normisettii näin viikon sisään. Mummi kokeili sitten nohevana nukuttaa silmät ristissä jumppaavaa neitiä unille. Puolen tunnin kuluttua hän tuli olohuoneeseen tyttö sylissään, neuvoton ilme kasvoillaan

Koita ny tällästä nukuttaa ku jumppaa ja naureskelee vaan koko ajan. 

NIINPÄ. Kokeilepa sitä nukutusta repaleisen yön päälle, kun kaikki päiväunet ovat samanlaista rimpuilua. Tähän asti olen jaksanut näitä erilaisia yöheräilyjä ja muita VAIHEITA kohtalaisen hyvin. Nyt kuitenkin huomaan rakkaiden imetyshormonien pettäneen, sillä enää niiden voimilla ei porskutellakaan virkeänä pitkin päivää. Väsyneenä kynnys ulkoiluun ja muuhun liikkumiseen on korkea ja oreosuklaata menee enemmän kuin laki sallii. Lisäksi iltaisin on vaikea saada unenpäästä kiinni. Vaikka Ruusunen nukahtaisikin 20 yöunille, minä saatan kukkua hereillä vielä 00, koska uni ei vain tule. Olen ratkaissut tämän ongelman niinkin fiksusti kuin katsomalla Skamia yle Areenasta. En edelleenkään saa päivisin nukuttua. Lisäksi Ruususen päiväunet ovat sellaista silppua ja rimpuilua, että en edes ehtisi niiden aikana kunnolla nukkuakaan. Sen sijaan, että käyttäisin oman aikani järkevästi esimerkiksi siivoamalla tai kirjoittelemalla blogia, olen enimmäkseen koomaillut sohvalla erilaisia snapchat naamafilttereitä sovitellen ja niille naureskellen (niin tosiaan, allekirjoittanut löytyy nykyisin myös sieltä heikkone -käyttäjätunnuksella). Pää on aivan jäässä, enkä todellakaan pysy mukana esimerkiksi viikonpäivistä, saati mistään muustakaan tärkeästä. Pahimmat yöt osuivat jälleen näkymättömän miehen työkierron kanssa yksiin, mutta onneksi nyt hänen vapaidensa alettua olen saanut taas aamuisin nukkua hiukan pidempään, kun hän on ottanut mukavirkeen hoitaakseen.

 Se on vain vaihe. Se on vain vaihe. Se on vain vaihe. Epäilen, että prinsessa hakee myös jonkinlaista uutta rytmiä. Ennen päiväunia nukuttiin kolmesti päivässä, mutta nyt on pitkään skipattu joko aamun tai illan päiväunia. Uskonkin, että lähipäivinä päiväunet kutistuvat kahteen. Onneksi Ruusunen on valvomisesta huolimatta iloinen, eikä Raivotarta pahemmin näy. Hän vain haluaa jumpata ja höpsöttää. Myös maistelut sujuvat oikein hienosti. Vaikka aluksi tuskastelin sormiruokailusta aiheutuvaa sotkua, olen pääsääntöisesti antanut neidin ruokailla itse, koska hän nauttii siitä niin paljon. Hän alkaa myös selvästi päästä jyvälle ja tyhmät kädetkin alkavat jo hieman totella. Maistelututit ovat päivittäisessä käytössä ja uskon, että niiden kautta masuun asti on jopa päätynyt jotain. Toistaiseksi hän on ollut kaikkiruokainen, joskin päärynä ei jostain syystä ole niin suuri hitti. Tällä hetkellä suurinta omnomnomnom herkkua on aprikoosi. Allergiaoireita ei ole esiintynyt, eikä ilmavaivoja lukuun ottamatta pahempia vatsaoireitakaan ole tullut. 

Yöunille prinsessa nukahtaa tällä hetkellä helpoiten. Meillä on toistuva iltarutiini ja uskon sen olevankin syynä tähän ainoaan kohtalaisen kivuttomaan nukahtamiseen. Usein tämäkin nukahtaminen vie 30min tuntiin, sillä ensin on hepuloitava ja höpöteltävä kaikki päivän aikana tapahtuneet jutut äidille. Ja katseltava omaa huonetta, ettei se varmasti katoa tai muutu joksikin muuksi sillä aikaa, kun nukkuu. Myös sormet ja varpaat on hyvä tarkistaa. On kokeiltava kääntymistä, ettei taito vain unohdu. Ensin rauhoittuvat jalat. Sitten kädet. Sitten pää kääntyilee hetken, unta hakien. Välillä katsotaan äitiä. Silmät menevät sirrilleen ja suu venyy ilkikuriseen virneeseen. Hän kikattelee, naureskelee ja murisee. Kokeilee erilaisia ääniä. Sitten yrittää kääntyä vatsalleen, mutta ei pääse. Eikä jaksa. "Hyssssssssssss, anna vaan unen tulla. Nuku nuku nurmilintu. Väsy väsy västäräkki. NUKU, kun minä NUKUTAN. VÄSY, kun minä VÄSYTÄN". Ja sitten, ihan hitaasti, silmät painuvat kiinni. Hetken hän hakee unta, kunnes jää paikoilleen. Pieni rintakehä kohoilee ja pian hän vaipuu sikeään uneen. Katselen häntä hetken. Silitän poskesta ja unissaan hän vähän säpsähtää ja käpertyy peittonsa alla pieneen kippuraan. Niin kaunis on hiljaisuus. 

comments powered by Disqus