meilletuleevauva

VAUNUVIIDAKOSSA


Vaunupaketit/Jollyroom
Yhdistelmävaunut/Stokke
Yhdistelmävaunut/Emmaljunga
Yhdistelmävaunut/Cybex

Kuten pari päivää sitten kerroin, olen suhannut vaunuviidakossa jo pitkään. Aivan liian pitkään, tekemättä minkäänlaisia päätöksiä suuntaan tai toiseen. Ostin kesän alussa auton ja luulin, että sen ostaminen on hankalaa, mutta ei saatana. Lastenvaunujen hankkiminen, se jos joku vasta perseestä kamalaa onkin. Jotenkin nämä asiat nimittäin muistuttavat todella paljon toisiaan. Vaihtoehtoja on aivan liikaa. Malleja, merkkejä, ominaisuuksia, renkaita, lisävarusteita jadajadajadajada. Nettikauppoja, yksityisiä myyjiä ja liikkeitä. Olipa kyseessä sitten uusi tai käytetty kulkupeli, JOKAISELLA läheiselläsi ja tuttavallasi on siitä mielipide. Voit olla varma, että he kertovat sen sinulle, vaikka et sitä kysyisi. Ainoa varma asia on, että ostitpa kulkupelin käytettynä tai uutena, saat jatkossa hakata rahaa siihen lisää ja lisää. Piditpä sitä kuin kukkaa kämmenellä tai et, et tule koskaan saamaan omiasi takaisin sitten, kun jälleenmyymisen aika koittaa. Aivan kuin auton osto, myös vaunujen hankkiminen on alusta saakka herättänyt minussa hirvittävää vastarintaa. Onhan kyseessä investointi, joka maksaa joka tapauksessa paljon, eikä varsinaisesti tuota mitään. Silti ne ovat vähän niin kuin pakko hankkia.

Tutkin jo ensimmäisen kolmanneksen aikana paljon keskustelupalstoja, mutta en oikein tullut niistä hullua hurskaammaksi. Kokemuksia ja mielipiteitä oli niin paljon, että en oikein ottanut niistä tolkkua. Mammamaailmassa nämä konkarit myös puhuvat niin ihmeellistä kieltä (sitä samaa, mitä nettikirppareilla puhutaan), että puolet meni ohi. En ymmärrä. Ahdistuin myös kokemuksista, missä kerrottiin, että kalliilla ostetut uudet vaunut eivät lopulta vastanneetkaan perheen tarpeita ja piti ostaa toiset. Tämä tuntui nimittäin olevan verrattain yleistä. Tai kertomukset, missä vaunut jäivät lähes vaille käyttöä, lapsen viihtyessä paremmin kantoliinassa tai repussa. Toiset kokemukset liputtivat vain käytettyjen puolesta, toiset taas eivät missään nimessä suositelleet käytettyä edes vaihtoehtona. Alkoi vaikuttaa siltä, että päädyinpä mihin tahansa ratkaisuun, emme tulisi pääsemään tässä asiassa halvalla. Käytetty tai uusi, hyvän vaunun hinta tulisi olemaan useita satasia. ”Köyhän ei kannata ostaa halpaa”, olisi Pirkkomummu eläessään tähän todennut. Noh, kerran se vain kirpaisee. Oli aika aloittaa vaunujen metsästys. Sukelsin viidakkoon ja toivoin parasta.

Nettikauppoja selatessani tuntui, että pää räjähtää. Pelkästään yhdeltä valmistajalta saattoi löytyä useampi eri malli. 


MITÄ EROA NÄILLÄ KAIKILLA MUKA ON? 
Mikä on heittoaisa? Mitä väliä sillä on, onko vaunukoppa kova vai pehmeä? 
Pumpattavat renkaat vai ei? Kääntyviä ja lukkiutuvia pyöriä?!?! Siis pitääkö rattaissakin olla talvirenkaat? 
Mikä saatanan kaukaloadapteri? Sadesuoja, siis eiks ne kestä vettä ilman sellasta vai??!?!?! 
AI, siis vaunut ja rattaat ovat ERI asia? Miksei voi vaan mennä kauppaan ja ostaa vaunuja, hä?! 



ONKO IHME, että lykkäsin tämän asian ratkaisua mahdollisimman pitkään. Ei vaan kykene. Muutamia viikkoja sitten kävin Porissa, Muksumassissa, katselemassa vain. Myyjä paukkasi heti luokseni, kysymään klassisen tarvitsetko apua -kysymyksen. Iski hirveä paniikki ja totesin ykskantaan: EN ja painelin paniikissa ovesta pihalle. Ei kykene. Toisen kerran kävimme Muksumassissa näkymättömän miehen kanssa, silloin myyjä vaani meitä haukan tavoin kauppojen toivossa, mutta tyydyimme vain katselemaan. Ei kyennyt. Näkymätön mies varsinkaan. Hän puhalteli jo tuolloin rattaiden ja turvakaukaloiden hinnoille. En tiedä, mitä hän luuli niiden maksavan. Parikymppiä ilmeisesti. Eiks sitä vois työntää vaikka kottikärryissä, hän kysyi. Urvelo

Sängynhakureissulla pakotin sitten miehen kanssani uudelleen vaunuliikkeeseen. Tällä kertaa menimme Lielahden Baby Styleen, onneksi. Hetken aikaa saimme kierrellä itsenäisesti eri vaihtoehtoja katsellen, kunnes myyjä tuli tarjoamaan apua. Asiakaspalvelu oli todella ammattitaitoista ja mukavaa, eikä minulle tullut sellainen olo, että ostopäätös on pakko tehdä tässä ja nyt. Myyjä kyseli ensin hieman, että minkälaisia olemme ajatelleet ja minkälaiseen käyttöön vaunut ovat tulossa ja millaista budjettia ajattelimme. Sitten kävimme läpi lähes koko valikoiman ja minullekin alkoi pikkuhiljaa aueta, että mistä tässä on kysymys. Näkymätön mies tyytyi seuraamaan hiljaa sivusta. Muutaman kerran myyjä yritti ottaa häneen kontaktia, kunnes ymmärsi, ettei miehestä saa juttukaveria. Hän oli aivan liian järkyttynyt kyetäkseen minkäänlaiseen keskusteluun. Naama kalpeana hän katseli, kun myyjän kanssa koeajoimme eri vaihtoehtoja ja pohdiskelimme meille parasta ratkaisua. Pelkäsi varmaan joka kerta kalliimpia vaunuja kokeillessani, että päästäisin suustani rakas, mä haluan nämä -lauseen. 

Kävimme myös liikkeen turvakaukalovalikoimaa läpi ja tässä kohtaa olin jo varma, että näkymätön mies pyörtyy kohta. Itse olin jo koeajojen perusteella valinnan tehnyt: merkki ja malli oli päätetty. Kaikki haluamani ominaisuudet kilpailukykyiseen hintaan. Halusin kuitenkin tutkia vielä nettiä ja kartoittaa, löytäisinkö vastaavaa tuotetta paremmassa tarjouksessa muualta tai mitä näistä pyydettäisiin käytettyinä. Poistuimme siis tyhjin käsin. Kiitin erinomaisesta palvelusta ja lupasin palata asiaan myöhemmin uudelleen. Sen verran pääsin jyvälle, että liikkeen kampanjatarjous haluamistani vaunuista oli erittäin kilpailukykyinen. Olen myös loppujen lopuksi nopeiden päätösten tekijä. Jos vaihtoehtoja on useita, mutta koen jo löytäneeni hyvän, en lähde enää katsomaan muita. Myös asiantunteva ja mukava asiakaspalvelu sai minut kallistumaan tekemään kaupat juuri Lielahdessa. Kotimatka sujui kiivaasti keskustellessa, mutta peli oli näkymättömän miehen osalta menetetty. Hänen asemaansa ei juuri parantanut se, että hän osti itselleen viime viikolla uuden pelikonsolin, mitä hän ei varsinaisesti tarvitse ja minkä hinnalla saisi jo kaikenlaista vauvatarviketta. Sanoin tuolloin jo hänelle, että sitten on turha mussuttaa, kun isojen vauvahankintojen osto koittaisi. Myönnän, että piti olla hiukan marttyyri. Vaadittiin klassiset tää on tietääkseni sunki lapsi- ja mä oon ostanu jo sitä tätä ja tota ja sää et mitää -lauseet +kiristystä ja kiukuttelua ennen kuin sain tahtoni läpi. 

Kotona tutkin netin ihmeellistä maailmaa ja vertailin käytettyjen rattaiden hintoja uusiin. Alkoi käydä selväksi, että mikäli haluaisin juuri nämä vaunut, en tulisi löytämään muualta yhtä hyvää tarjousta kuin Lielahdesta. Kampanja päättyisi lauantaina, enkä mitenkään enää ehtisi Tampereelle ennen sitä. Onneksi on ystävä, joka jeesasi toveria pulassa. Jokinen lupautui hakemaan vaunut heille säilytykseen. Eilen sain viestin, että kaupat on tehty, mutta haluamaani väriä ei ollut sillä hetkellä saatavissa vaunukopan osalta. Kuriirini oli kuitenkin saanut vaunut siitä huolimatta kampanjahintaan, mutta ne haettaisiin vasta vaunukopan saavuttua. Mikäli en itse pääse hakemaan vaunuja tuolloin, Jokinen lupasi hakea ne siinä tapauksessa. She’s a keeper! Onneksi tässä ei ole kiirettä, sillä itse käyttäjä maijailee kuitenkin (toivottavasti) vielä muutamat viikot masuni uumenissa. Ja mihinkäs merkkiin ja malliin sitten päädyin päädyttiin? Saanko esitellä, Britax Go -yhdistelmävaunut, värisävynä Steel Gray:




Yhdistelmävaunut/Britax Go

Miksi sitten päädyin päädyimme tähän merkkiin ja malliin? Noh, olin jo ensimmäisten tunnustelujen aikana tullut siihen tulokseen, että mikäli ostaisimme vaunut uutena, Britax vastaisi tarpeisiimme parhaiten ilman, että hinta kipuaisi liian korkeaksi. Muita merkkivaihtoehtojakin oli, mutta uutena niiden hinta oli väistämättä omaan kipukynnykseeni nähden korkea. En olisi edes uskaltanut ehdottaa näkymättömälle miehelle kalliimpia merkkejä uutena. Hänen ilmeensä on piirtynyt ikuisesti verkkokalvolleni, kun myyjä esitteli erästä vaunua ja totesi: ”hinta tässä on sitten sellainen tuhat viiva tuhatneljäsataa euroa, onko ok”? No ei vittu ole OK, totesi näkymätön mies mielessään ja mulkoili minua sillä tavalla, että tyydyin vain kohteliaasti toteamaan myyjälle, joskos jatkettaisiin vain kierrosta. 


Ennen Baby Stylen käyntiä puntaroin pitkään tätä käytetty vai uusi -asetelmaa ja kumpi tulisi meille järkevämmäksi. Olisiko järkevää maksaa käytetyistä Emmaljungista samaa hintaa, millä saisin uudet Britaxit liikkeestä? Kun sitten pääsin Baby Stylessa kokeilemaan Britaxin eri vaihtoehtoja tositoimissa, ihastuin niiden kevyeen tuntumaan. Vaunut olivat kuin tehty minun käteeni. Siinä vaiheessa, kun myyjä esitteli, miten turvakaukalo laitetaan rattaisiin
nipsnapstuostanoinvaan kiinni, kuinka vaunut kasataan vain muutamalla napsautuksella ja miten helppoa vaunukopan ja ratasosan käsittely on, tiesin, että olen tekemässä meille oikeaa valintaa: simppelit käyttää, ei mitään ylimääräisiä härpäkkeitä. Kotona googlaamisen kautta varmuus lisääntyi, sillä vaunuista oli paljon hyviä käyttökokemuksia tarjolla. Jälleenmyyntiarvo näytti olevan myös ihan hyvällä tasolla. Myös lastenvaunuhullu ystäväni kehui mallia hyväksi. Vaunut ovat juuri sopivan kokoiset ja menevät tarvittaessa todella pieneen tilaan, mikä on tärkeää, sillä eteinen on hieman haasteellinen malliltaan. Myös rappukäytävä on pienehkö ja joudumme kilpailemaan tilasta naapurin mummujen rollaattorien kanssa. Siksi vaunut eivät saa olla liian raskastekoiset. Kevyt ja helppo liikuteltavuus oli itselleni tärkeää. Halusin myös, että turvakaukalo on mahdollista kiinnittää vaunuihin. Britax Go -malliin sopivat Britaxin turvakaukalot ilman adapteria ja yleisimmät turvakaukalomerkit menisivät siihen taas adapterin avulla. Tämä oli ehdoton plussa. Renkaita ei tässä mallissa myöskään tarvitsisi pumppailla, mikä oli tervetullut uutinen.

Niin, kaiken tämän tuskan ja kipuilun jälkeen yksi hankalimmista hankinnoista on nyt takana: vauvalla on yhdistelmävaunut. HUHHUH JA HALLELUJA. Kylläpä helpotti. Ja näkymätönkin mies näyttää yhä olevan hengissä, kaikesta tästä kärsimyksestä huolimatta. Enää ei tarvita kuin se madafaking turvakaukalo ja telakka. Asiaa helpottaa toki se, että merkki taitaa senkin osalta olla selvillä. Lisäksi Baby Stylen asiantuntevan ohjauksen ansiosta tiedän nyt, millainen on meidän perheellemme paras vaihtoehto. Enää odottelen sopivaa tarjousta, kunnon alennushaukka kuin olen. Sitten vain rukoillaan, että tekemäni päätökset osoittautuvat oikeiksi, ettei tarvitsisi hetken päästä olla taas kurkkua myöden vaunuviidakossa. Minusta ei tämän prosessin aikana todellakaan kuoriutunut lastenvaunuhullua. Over my dead body.



Postaus sisältää kaupallisia linkkejä!
comments powered by Disqus