perhe

Vauvan kustannuksella

Pienen ihmistaimen seikkailuja on mielettömän ihanaa seurailla vierestä. Tutkimusmatkoja ja kokeiluja. Ihmetyksen aiheita ja löytöjä. Käsi ylös, kuinka moni tulee ehkä toisinaan hieman naurahtaneeksikin, kun toinen löytää sinulle jo jotain niin kovin arkista tai tekee jotakin niin hölmöä, että sydämesi meinaa pakahtua? Suu leviää korvasta korvaan ja naurahdat väkisinkin hyväntahtoisesti ääneen, koska toinen on niin syötävän suloinen ja hassu. Myönnän. Joskus minulla (sekä näkymättömällä miehellä) ainakin on hauskaa vauvan kustannuksella. Pienet kasvot mutristuvat merkilliseen myttyyn, prinsessan miettiessä, mikä hänen tekemisissään nyt niin kovasti naurattaa. Minä hymyilen hänelle ja sanon: 

"sä olet hassu. Äiti nauraa sulle rakas, kun sä olet niin hassu". 

Yritän aina viimeiseen asti pitää pokkaa, kun toinen on niin kovin tosissaan. Mutta joskus nauru pääsee livahtamaan suustani väkisinkin. Näin saattaa tapahtua silloin, kun hän

  • nappaa pinsettiotteeseen ruokapalan ja lähtee itsevarmasti kuljettamaan sitä kohti suuta, mutta viimehetkellä se livahtaa sormista. "Oohhhoooo, ohi meni. Ei haittaa, yritä uudestaan". 
  • on oppinut haukkaamaan ja pureskelemaan ruokansa. Ja esittelee hyvin ylpeänä tätä taitoa jokaisen suupalan kohdalla. "No aaaaaaaaaaaaaai miten TAITAVASTI". 
  • saakin syystä tai toisesta vettä tuttipullosta, pillipullon sijaan, eikä hän hoksaakaan eroa ja yrittää imeä vettä tuttipullosta pillin tapaan. "Ei se toimi samalla tavalla kuule. Täytyy kallistaa sitä pulloa samalla, kun juo". 
  • yrittää opetella heittämään pehmoista palloa, joka on vielä hänelle hieman liian suuri yhdellä kädellä tartuttavaksi. Ja sitten, kun heitto tapahtuu, pallo lentää joko suoraan ylöspäin tai korkeintaan 2cm. " oi oi oi TAITAVA. Heitä uudestaan, heitä. Ota kahella kädellä kiinni, kato tällee, äiti näyttää". 
  • rakastaa kaikkia pehmoleluja sydämensä kyllyydestä. Mitä karvaisempi ja suurempi, sen parempi. 
  • onnistuu avamaan ison säilytyslaatikon kannen itse. Ja löytää sieltä sisältä kameran objektiivin säilytyslaatikon. Ja saa hillittömän kiukkukohtauksen, kun se ei aukeakaan samalla tavalla. Mutta leikkii sillä siitä huolimatta, samaan aikaan laatikolle kiukutellen. "Voi rakas, mutta kun maailmassa on paljon erilaisia laatikoita. Ei ne kaikki aukea samalla tavalla. Miks sää leikit sillä, jos se niin kovasti harmittaa. Täällä on paljon muitakin tavaroita, mitä me voidaan katsella". 
  • ajaa taaperokärryllään päin seinää, enkä ole heti kääntämässä. Hän putoaa dramaattisesti polvilleen kärryn eteen ja huiskii käsillään ympäriinsä "MMÄÄMM MÄMMM MÄMMM ÄMMMM MÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ" huutaen. "No voi voi sentään, eikö se typerä kärry tottele sua. Eikä äitikää ollu heti kääntämässä". 
  • hoksaa, että peilistä takaisin katsova minityyppi tekee kaikki asiat tismalleen samalla tavalla ja samaan aikaan kuin hän. "Voi rakas, kun se olet sinä itse siellä peilissä", minä naurahdan hänelle. Sitten hän hoksaa minunkin peilikuvani ja kääntyy hämmästyen tarkistamaan, miten voin olla samaan aikaan sekä peilissä että hänen takanaan. Pokkani pitää pimpelipom.  
  • löysi ensimmäisen kerran yölampun katkaisijan. Hänen ilmeensä, kun valo sammui. Ja sitten, kun valo meni takaisin päälle. "SAMMUIKO VALO, voi miten JÄNNITTÄVÄÄ. JA NYT SE MENI PÄÄLLE! HUIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIi. Tällaista me ei ollakaan vielä löydetty". 
  • komppaa hoitolaukkua ja yhtäkkiä tulee hiljaista. Hän on löytänyt sieltä smoothien ja yrittää kaikessa hiljaisuudessa saada sen auki. "Mitä sää löysit", minä kysyn häneltä nauraen. "Y-äääääää", hän katsoo minua silmät loistaen ja ojentaa pussia minua kohti. "Ai HYVÄÄ löysit. Ai ai ai ai ai mitä herkkua. Nyt sitä hyvää pitäis sitten varmaan saada vai"? 
  • spottaa iltapalapöydässä pöydän alle hiipineet kissat ennen minua. Kulmat painuvat kurttuun ja hän komentaa kissoja kovaan ääneen. Molemmat juoksevat matkoihinsa hippulat vinkuen. Ruusunen katsoo perään ja toteaa hiljaa tuhahtaen: "daa-da-na". Katsomme näkymättömän miehen kanssa merkitsevästi toisiamme ja yritämme pitää pokkaa. Sovimme, että enää sanontaa "saatanan kissat" ei viljellä Ruususen kuullen. Olen epäonnistunut jo ainakin viidesti. Daadana.

Useimmiten prinsessasta on hauskaa, kun hänen jutuilleen nauretaan. Jos hän tietää jonkin kujeen erityisen hauskaksi, hän tekee sen yhä uudelleen ja uudelleen, että saisi näkijät nauramaan. Mutta voit olla varma, että pyynnöstä hän ei tee mitään. Joskus silti huomaan hänen menevän hämilleen naurahduksestani, vaikka se olisi miten hyväntahtoinen tahansa. Hän vakavoituu ja katsoo minua kysyvästi silmiin. Silloin kehun häntä ja selitän, miksi nauroin hänelle. Saatan toistaa itse hänen tekemänsä asian ja nauraa omalle toiminnalleni. "Kato ny ku äitikin on ihan yhtä hassu". Haluan viestittää hänelle, että kaikkea ei pidä ottaa niin vakavasti. Että on hyvä oppia nauramaan itselleen, sekä omille toilailuilleen. Ei itseään ole hyvä ottaa liian vakavasti. Ja hänen epäilyksensä vaihtuu hymyyn sekä rehvakkaaseen riehakkuuteen. Pieni, kujeileva, apina. Se hän on. 

Katselimme eilen illalla näkymättömän miehen kanssa puhelimista "vanhoja" videoita ja kuvia Ruususesta. Synnäriltä tähän päivään. Meillä on tapana tehdä näin melko usein. Aina kuvia katsellessani ajattelen, miten nopeasti hän kasvaa. Miten äkkiä vauvavuosi valuu sormien läpi kuin hienon hieno hiekka. Jotenkin tällä kertaa kuvia katsellessani minulle konkretisoitui ensimmäisen kerran, mitä kaikkea hän onkaan oppinut ihan muutamassa kuukaudessa. Miten se pieni ja avuton ihmistaimi onkin ihan huomamaatta kasvanut senttien lisäksi monessa muussakin suhteessa. Miten paljon hän jo osaa ja ymmärtää. Hän pyrkii jatkuvaan vuorovaikutukseen. Näkee ja kuulee kaiken. Tapailee sanoja ja peilaa kaiken kokemansa, näkemänsä ja kuulemansa muiden kautta. Nyt jos koskaan, on aika terästäytyä miettimään, miltä kaikki hänen silmissään näyttää.

"Minne menee Ruususrukka, iskän perään Ruuususrukka. Minne menee Ruususrukka, iskän peräääääääään. Ja he molemmat tahtovat hetkeksi pois tästä tyhmästä Harjiksesta. Ja he molemmat tahtovat hetkeksi pois, tahtovat hetkeksi pooooooiiiiis. Kun iskä laulaa raittarallaaaaaa Ruuususen ei o paha olo ollenkaan. Tyttö nauraa onnessaaaaaaaan, iskän mieli on taivaissa", minä laulan hänelle. Ja hän katsoo minua pilke silmäkulmassaan samalla, kun konttaa kovaan ääneen höpöttäen isänsä perässä keittiöön. Minun pienisuuri vauvani.

comments powered by Disqus