perhe

Ruususen vaatekaapilla

Hurahdin merkkivaatteisiin jo melko varhaisessa vaiheessa vauvavuotta. Ruususen vaatekaapin sisältö onkin 74cm vaatteisiin siirtymisen jälkeen alkanut koostua yhä enimmissä määrin ekologisista merkkivaatteista. Mieluiten kotimaisista. Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin, muun muassa tässä postauksessa: 

http://so-up.fi/heikkonenkakspistenolla/merkillisia-vaatteita

Pystyn allekirjoittamaan edelleen tekstin ydinajatuksia siitä, miksi ostan mieluummin merkillisen kuin merkittömän. Tosin, muutaman vaateteollisuutta käsittelevän dokumentin katsottuani nostaisin nykyään vaatteiden eettisyyden ja ekologisuuden ykkössijalle merkkivaatteen ostamista käsittelevien perusteideni listalla. Haaveilen siitä, että tulevaisuudessa en pukisi itselleni, saati lapselle, arveluttavissa olosuhteissa tuotettuja vaatteita. Haaveilen, että vaatteet ostetaan tulevaisuudessa vain tarpeeseen ja ne käytetään loppuun tai pystytään jälleenmyymään/antamaan vielä seuraavalle. Matka sinne on vasta alussa, mutta uskon, että yhdelläkin paremmalla valinnalla on mahdollista vaikuttaa edes vähän. Maksan mielelläni vaatteesta hieman enemmän, jos tiedän, että se on tuotettu turvallisissa olosuhteissa ja työntekijä on saanut työstään sille kuuluvan korvauksen. 

Perheessämme minä olen pääsääntöisesti se, joka koostaa Ruususen vaatekaapin sisällön. Mies ei ole aiheesta kovinkaan kiinnostunut ja naureskelee edelleen kirppishömppäämiselleni ja alekyttäilylleni. Saattaa jopa toisinaan arvostellakin, kun jokin Ruususen vaate maksaa mansikoita. Olen todennut, että niin kauan, kun hankinnat eivät ole pois hänen pussistaan, pitäköön suunsa. Ja näin on ollut hyvä. Mies osallistuu pääsääntöisesti ulkovaatteiden ja muiden arvokkaimpien vaatteiden hankintaan, mutta enimmäkseen Ruususen vaatteet maksan minä. Miehen vastuulle jää yhdistellä hankkimiani pukineita mitä merkillisimmillä tavoilla, muahhhahahhah. 

Mutta ovatko merkkivaatteet sitten todella niin kalliita kuin väitetään? Niin. Tästä olin toki itsekin äärimmäisen kiinnostunut, koska olen ennen äidiksi tuloani pyöritellyt silmiäni, kun joku on ostanut lapselle kalliin merkkivaatteen. Nyt tiedän paremmin. Kyllä: se mahtuu vain hetken. Mutta niihin lyhyisiin hetkiin mahtuu yllättävän monta tahranpoistoa, pesua ja seikkailua. Ja sen lyhyen hetken jälkeen koittaa jälleenmyynnin aika. Odotukset ja vaatimukset lapsen vaatteelle ovatkin huomattavasti korkeammat kuin aikuisten pukineille. 

Rakastan Exceltaulukoita ja kyttään omaa rahankäyttöäni tarkkaan. Siirtyessämme merkkivaatteisiin aloin pitää myös vaateostoista kirjaa. Halusin selvittää

1. mikä merkkivaatteen todellinen hinta olisi sitten, kun jälleenmyynnin hetki koittaisi. Olisiko merkkivaateen lopullinen hinta edelleen kalliimpi kuin vastaavalla markettituotteella? Kävisikö niin kuin merkkivaatemutsit vannovat ja tuote maksaisi itsensä takaisin? 

2. miten suuri merkitys kirpputorihankinnoilla ja alemyynneillä olisi verrattuna siihen, että ostaisin vaatteen ovh:lla.

Nyt, kun valtaosa 74 ja osa 80cm vaatteista on myyty, olen saanut ensimmäisen kerran jonkinlaista dataa aikaiseksi. Lopputulos ei varsinaisesti yllättänyt. Ero merkillisten ja merkittömien vaatteiden hinnalla oli loppujen lopuksi vain 60 euroa. Merkillisiin lukeutui 22 vaatetta (ml välikausihaalari), merkittömiin 16 vaatetta. Kun otetaan huomioon, että merkillisten joukkoon lukeutui yksi ulkovaate, tuo 60 euron ero on todella pieni. Merkillisistä jälleenmyytiin kaikki, merkittömistä osa lensi käyttökelvottomana roskiin. Osa jatkoi matkaansa ilmaiseksi seuraavalle käyttäjälle. Voisin siis todeta, että isossa kuvassa merkillinen vaate ei tullut kalliimmaksi kuin merkitön. Toisinaan olen saanut merkillisestä enemmän kuin mitä siitä itse maksoin. Miten tämä on mahdollista? 

1. Hyödynnän alennukset ja kirpputorit. Ostan äärimmäisen harvoin ovh:lla. Laskin, että alemyyntien ja kirppislöytöjen ansiosta olen onnistunut pudottamaan merkkivaatteiden lopullista hintaa yhteensä melkein 300 eurolla. 

2. Merkillinen vaate on helpompi jälleenmyydä kuin merkitön. Tai ainakin näin olen kuukausien saatossa todennut. Hieman kulahtanut tai jopa rikkinäinen merkillinen vaate saattaa lähteä kirpputorilta kalliimmalla hinnalla kuin täysin priima, merkitön, vaate. Uskokaa pois! Näin se on. Merkillisestä pääset eroon 1-7 päivässä ja saatat saada omasi takaisin tai tehdä hiukan voittoakin. Merkitön pyörii ensin kuukausia netissä/livekirpulla ja päätyy lopulta ilmaiseksi/muutamalla sentillä kaverille tai hyväntekeväisyyteen, vaikka se olisi vain paristi pidetty. Näin se maailma ilmeisesti makaa. 

Ruususen kohdalla pyrin ostamaan vain sillä hetkellä käytössä olevan vaatekoon vaatteita. En hanki tulevan kauden vaatteita tai ylipäätään mitään jemmaan, ellei kohdalle osu jotain todella hyvää tarjousta tai pomminvarmasti istuvaa kokoa. En koe sen olevan tarpeen, kun nykyään lähes mihin tahasa vuodenaikaan on mahdollista ostaa alesta tai kirpulta priimaa kamaa. 

Pyrin minimalismiin sekä omassa että Ruususen pukeutumisessa. Kaikki Ruususen vaatteet on hankittu sillä ajatuksella, että ne ovat yhdistettävissä keskenään ainakin 2-5 eri tavalla. Vaatekaappi saattaa monen silmään näyttää ehkä tylsältä ja "liian aikuiselta", mutta neutraaleilla valinnoilla ja vain pienellä kuosimäärällä jokaiselle vaatekappaleelle tulee todella käyttöä. Toki kohdalle on osunut muutamia hutejakin esimerkiksi kuosin, koon tai mallin puolesta, mutta pääsääntöisesti Ruususen kaikki vaatteet pyörivät tehokkaasti pesukoneessa. Nyt siirtyessämme kokonaan 80/86 kokoon aion pyrkiä vieläkin minimalistisempaan vaatekaappiin. Yritän opettaa lapselleni, että vaatteista puhuttaessa less is more. Ennemmin 3 hyvää kuin 10 huonoa. Mieluummin aikaa kestäviä kuin yhden kevään hittejä. 

On yllättävää, miten paljon hyvää merkkivaatehurahdukseni on tuonut mukanaan. Olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota koko perheen vaatteiden eettisyyteen ja ekologisuuteen. Vaatteiden määrä on supistunut ja mietin ostopäätöksiä todella tarkkaan. Mietin ennalta, mihin kaikkiin jo olemassa oleviin vaatteisiin haluamani sopii ja missä kaikissa tilanteissa sitä voidaan käyttää. Onko vaatteelle todella tarvetta vai ei. Shoppailu onkin jäänyt todella vähäiseksi verrattuna entiseen. Huomaan yhä useammin ostavani netistä ja silloinkin pohdin, vertailen ja etsin alennuksia. Tällöin käy usein niin, että tulenkin lopulta toisiin ajatuksiin, enkä ostakaan mitään. Olen myös alkanut panostaa vaatteiden huoltamiseen niin, että niiden käyttöikä olisi mahdollisimman pitkä. Myös jälleenmyynnin maailmasta olen oppinut hirvittävän paljon. Minusta tuntuu myös hyvältä tietää, että valtaosa vaatteista jatkaa meiltä matkaansa edelleen seuraavalle ja ehkä vielä siitä seuraavalle käyttäjälle. Tai päätyy tilkkutäkkiin tai muuhun DIYprojektiin roskiksen sijaan. 

Merkkivaatemutsien ympärillä pyörii mitä ihmeellisimpiä uskomuksia ja väittämiä. Valtaosa niistä on varsin negatiivisia, mikä on todella surullista. Kahdeksan kuukautta näissä kirppisryhmissä pyörittyäni olen huomannut, että varsin harvan kohdalla nämä väittämät pitävät paikkaansa. Kuten ne eivät pidä minunkaan kohdallani 

1. en osta vaatteita velaksi. Saatan ostaa laskulle, mutta eräpäivä on aina muutaman viikon sisään tuotteen saapumisesta minulle. Jos minulla ei ole varaa, en osta. Olipa sitten kyse vaatteesta, autosta, telkkarista tai maitopurkista. En lataa kovinkaan suuria odotuksia vaatteen jälleenmyynnille tai mieti ostohetkellä, miten paljon siitä sitten myydessä voisi/pitäisi saada. 

2. vaatteet ovat vain vaatteita. Olivatpa ne merkkiä tai merkitöntä. Jokainen vaatekappale ostetaan käyttöön. En varjele merkkivaatteita ruoka- tai kurarapaloskamitänäitänytontahroilta. Kovinkaan montaa tahraa ei olekaan tullut eteen, mihin sappisaippua tai muu niksi ei auttaisi. Ja mitä sitten, jos vaatteeseen tulee muutama ikitahra? Ja mitä sitten, jos vaate hajoaa käytössä? Lapset ovat lapsia ja mielestäni rakastetusta vaatteesta pitää elämän hiukan näkyäkin. Yksi banaanitahra siellä, toinen täällä. Pieni reikä tai paikatut polvet. Mitä sitten? 

3. en kyttää, mitä muiden lapsilla on päällä. Enkä varsinkaan arvota ketään sen perusteella, mihin lapsi tai koko perhe on pukeutunut. Minulla on omat kulutus- ja ostopäätökseni, toisella omansa. Vaatteet ovat vain vaatteita. Minulle on tärkeintä, että lapset puetaan mukavasti, ikätasoisesti ja säänmukaisesti. 

On ollut kirjaimellisesti merkillistä huomata, miten oma ajatteluni on muuttunut ja muuttuu lapsen, äitiyden ja vanhemmuuden myötä. Vaatefilosfia ei toki ole ainoa prosessi, minkä Ruusunen on minussa käynnistänyt, mutta se on ehdottomasti ollut yksi keskeisimmistä. En tiedä, olisinko koskaan alkanut pohtia omaa pukeutumistani, shoppailuani tai vaatekaappini ekologisuutta ja eettisyyttä ilman Ruususta. 

Yksi huoli minulla kuitenkin on. Ihan pienen pieni vain.

Mitä sitten, kun lapsi haluaa verhota itsensä päästä varpaisiin Frozeniin tai muuhun pinnalla olevaan sankariin?

No eikkai siinä sitte. Mutta kieltämättä nautin nyt, kun VIELÄ saan päättää. Ja toivon, että muutaman vuoden päästä pinnalla on jotain muuta kuin Frozen tai Samppa ja Rolle. Ehehhhehheeee. Ja vaikka merkkivaatteet ovat selvästi valtaamassa vaatekaapin sisältöä, joukosta löytyy myös merkitöntä. Tieto kuitenkin lisää tuskaa ja saa pohtimaan kuluttamista, sekä sen vaikutuksia entistäkin enemmän. Siksi niin kauan, kun minulla on mahdollisuus vaikuttaa lapsen vaatekaapin sisältöön, haluan mahdollisuuksien mukaan koostaa sen käytetyistä, eettisistä ja ekologisista vaatteista. Tälläkin hetkellä odotan postista saapuvaksi kahta kirppislötyöä. Ja pyykkikopassa tekohengitystä odottaa päästä varpaisiin hiekkatahroissa kärvistelevä rodini. Ryhmä Hau, Ryhmä Hau, nyt on vauhti päällä!