perhe

Viimeaikoina olen

siivonnut vähintään miljoonat kissan oksennukset. Saatanan kissaveljekset karvanajoineen.

meinannut edellämainitusta syystä tehdä kissoista lapaset osapuilleen tuhat kertaa. Erityisesti silloin, kun aamukiukuissani kävelen vessaan ja astun matkalla kissan oksennukseen. 

siivonnut ylipäätään. Siis miten täällä on muka aina nykyään sotkuista? Vai enkö mä ennen vaan kiinnittänyt huomiota siihen? 

edellämainitusta syystä löysännyt pipoa siisteyden suhteen. Ei se oo niin justiinsa, jos väsyttää. Pistän silmät kiinni ja tadaa: ei kissan karvoja näkyvissä. 

kyninyt Piisamirotan Fiskarseilla kevyempään karvamalliin toivoen, että Pipa jättäisi veljen pesemisen ja täten karvapallo-oksut vähemmälle. 

kirjoittanut vähemmän, lukenut ja ajatellut enemmän. 

tehnyt takuulla jumppapallolla pomputtelun maailmanennätyksen. 

tehnyt onnistuneita kauppoja FBkirppiksillä sekä myyjän että ostajan roolissa. 

tehnyt vähemmän onnistuneita kauppoja paikallisella kirpputorilla. Eilen hain "miljoonat" talteen ja kärräsin jäljelle jääneistä enimmät keräykseen. Älkää käsittäkö väärin: kirpputori on mitä mahtavin. Kauppa ei vain oikein ota käydäkseen. Tehkää enemmän vauvoja, harjislaiset. Eiku. 

lukenut Carloz Ruiz Zafonin uusimman romaanin ja miettinyt, miksi en osaa itse kirjoittaa yhtä lennokkaasti. Joskin kyseisen opuksen loppuratkaisussa olisi ollut petraamisen varaa. Tai ehkä olen lukenut (sekä katsonut) liikaa GOTta ja kaikki muu tuntuu ennalta-arvattavalta sen rinnalla. 

katsellut Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa ekaa kertaa ja miettinyt, miks osa pareista on halunnut osallistua ko. formaattiin. Tai siis, että kuvitteliko tyypit ihan oikeesti, että sieltä vaan astelee rinnalle sellainen täydellinen postimyyntimies tai -vaimo. Ihan saatana ihme kiukuttelua ja jeesustelua, kun toisen naama ei miellytäkään. Omassa navassa ei ole mitään vikaa ja toisen pitäisi muuttua sellaiseksi kuin toinen haluaa. Tässä maailmassa vissiin kaikki pitää saada nykyään valmiina. Parisuhteetkin. Jos ei ole valmis pitämään kenestäkään muusta kuin itsestään, niin kannattaisi ehkä siinä tapauksessa mennä naimisiin itsensä kanssa. Tai jos on niin kauhean kovat standardit sille, minkälainen toisen pitää olla, niin ei ehkä siinä tapauksessa kannattaisi antaa Tony Dunderfeldin ja kumppaneiden kokeilla, joskos tämmöne mätsi ois kiva. Just saying. 

kokeillut vauvan kantamista selkäpuolella. Yksin vauvan saaminen kyytiin on melkoinen operaatio, mutta muuten ei valittamista. Joskin jokin minussa silti haraa vastaan. Minunko vauvani muka jo nii iso, että hänet voisi laittaa reppuselkään. EI EI EI EI EI en suostu. 

kokenut ristiriitaisia tunteita imetyksen jatkumisen suhteen. Miten se voikin olla samaan aikaan niin äärettömän tärkeää ja kuitenkin ajoittain melko raskasta puremisineen ja muine säätöineen. 

havainnut, että sitä pärjää yllättävän pitkään vain muutaman tunnin yöunilla. Silti olisin valmis maksamaan sievoisen summan siitä, että saisin nukkua esimerkiksi kahdeksan tuntia putkeen. 

kärsinyt unettomuudesta ja nukahtamisvaikeuksista silloin, kun todellakin olisi viisainta pistää pää tyynyyn. 

lainannut mammakamulta Unihiekkaa etsimässä -opuksen. Joskos sieltä löytyisi ratkaisu repaleisiin öihin. 

ihmetellyt, miten näkymätön mies voi saada prinsessan nukahtamaan paljon nopeammin, vaikka hän tekisi kaiken tismalleen samoin kuin minä. Saa mokoma hoitaa homman tästä lähtien, kun kerran osaa. Heh. 

haaveillut liikaa, saanut aikaan liian vähän. 

menettänyt hermoni Ruususen ruokalakkoilun sekä muun spedeilyn johdosta vähintään tuhat kertaa. 

leppynyt Ruususelle heti, kun hän on väläyttänyt minulle älä viitti äiti, kato ku mä oon söpö -hymynsä. "Äiti älä oo tommone mökönmökönmököttäjä: oo tämmöne". 

syönyt liikaa herkkuja, liikkunut liian vähän. Samalla vakuuttaen itselleni, että Oreoriippuvuus vaihtuu terveellisiin elämäntapoihin heti, kun imetys päättyy ja saan taas nukkua vähän enemmän kuin tällä hetkellä. 

myynyt lähes koko vaatekaappini sisällön kirpputorilla. Toiveenani on imetyksen päätyttyä ottaa ensin kroppa hallintaan ja sen jälkeen uusia hiljalleen koko vaatekaapin sisältö kohti järkevämpää sekä minimalistisempaa kokonaisuutta. Aion myös marssia johonkin helvetin kalliiseen liiviliikkeeseen ja pyytää myyjätärtä etsimään muutamat täydelliset rintaliivit, maksoi mitä maksoi. Kohta 9kk imetysliivejä alkaa jo tuntua hivenen tylsältä. 

hajottanut puhelimeni TAAS ja pyytänyt näkymätöntä miestä sponsoroimaan uuden. Vain huomatakseni muutaman päivän päästä, että puhelin ei hajonnutkaan. Pitikö olla hoppu? 

kironnut sitä, että keittiöstämme ei löydy astianpesukonetta. Ja valaisimesta paloi lamppu. 

kironnut päätöstä leikkauttaa otsatukka. Nyt, kun se on kasvanut ylipitkäksi, siitä ei ole kuin haittaa. Kestää tuhat vuotta kasvattaa se pois mallistaan.

kironnut hiuksia ylipäätään. Aina on bad hair day. Ehkä pitäisi leikata siili. 

haaveillut jälleen pitkästä aikaa silmien laserleikkauksesta. Vaikka silmälasit ovat osa minua, vauvan kanssa niistä ei ole kuin haittaa. Jatkuvasti tiellä/likaisena/jossain muualla kuin päässäni. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen pohdiskellut säästöjeni käyttämistä tähän operaatioon. Mutta ehkä maltan vielä kuitenkin. 

odottanut malttamattomana, mitä loppuvuosi tuo tullessaan. Ainakin yhden Vain elämää konsertin, mutta kenties muitakin uusia tuulia sekä kokemuksia. Terävöitettäköön nyt tässä kohtaa kuitenkin, että en ole raskaana. Korviini kantautui taannoin, että rivien välistä on tällaistakin tulkittu. Vaikka asiahan ei nyt varsinaisesti kenellekään kuulu, niin todettakoon ykskantaan: ei pullaa uunissa.

pysähtynyt välillä vain tuijottelemaan Ruususta puuhissaan. Miten pieni suu supistuu suppuun ja kulmat painuvat keskittyneeseen kurttuun, kun hän löytää jotakin oikein mielenkiintoista tai yrittää kurkottaa kiellettyä esinettä kohti. 

heittäytynyt lapsen maailmaan. Rakentanut duploista tornin yhä uudelleen ja uudelleen vain nähdäkseni, miten toinen tuhoaa sen sekunnin sadasosassa ilkikurisesti räkättäen. Olen leikkinyt kukkuuleikkiä ja kontannut Ruususen kanssa kilpaa niin, että polveni ovat menneet mustelmille. Olen kannustanut toista ottamaan askelia lelukärryyn tai sohvaan tukeutuen. Kehoittanut välillä rauhoittumaan ja istumaan lelujen äärelle. 

ollut äärimmäisen kiitollinen siitä, että vaikka lapseni ei pahemmin välitä nukkumisesta, meillä on kuitenkin kaikki todella hyvin. Hän kasvaa ja kehittyy hienosti ja olemme pysyneet koko porukka pientä nuhailua lukuun ottamatta terveinä. Vaikka ärräpäät lentelevät välillä enemmän kuin olisi tarvis, päiviin sisältyy silti enemmän hymyä ja naurua. Pienen tytön riemunkiljahduksia ja onnistumisen kokemuksia, kun hän kuskaa kärryllä lelujaan huoneesta toiseen tai kun vanhemmat saavat hänet yöunilleen ilman pienintäkään vastarintaa. Vaikka välillä tuntuu, että väsymys vie kaikki voimat, en ole vielä koskaan ollut näin onnellinen. Katselen ylpeänä pientä tytärtäni ja mietin: miten ihmeessä olemme osanneet tehdä jotain niin kaunista ja ihanaa. 

Lapsen maailma on kaunis ja sen laajenemisen seuraaminen vierestä mitä mahtavin matka.

comments powered by Disqus