arki

Vinkki vitoset

Pienen vauvan syntymä herättää voimakasta hoivaviettiä. Ei pelkästään tuoreissa vanhemmissa, vaan myös lähipiirissä. Alkuvaiheessa vinkki vitosia sateli ehkä liiankin kanssa ja jouduin keräämään kaikki hermojeni rippeet, että osasin suhtautua niihin oikealla tavalla sen sijaan, että olisin päästänyt kilarimuijan valloilleen. Pakko myöntää, että ihan aina en onnistunut ja hernepelto meni nenään silloin, kun hormonimyrsky oli pahimmillaan. Minusta tuntui, että minua pidettiin ihan idioottina ja että "ne varmaan ajattelee, että tältä vauvalta lähtee henki sil siunaamalla ku ne ei oo kyttäämäs et miten mä sitä hoidan". Olen nimittäin todella voimakkaasti minä itte ja ei tartte auttaa -tyyppi. Koin jatkuvan muille raportoimisen, sekä lähipiirin neuvomisen ja vinkkien jakelemisen, ahdistavana.  Muutamaan kertaan kävi niin, että olin saattanut koko edellisen illan/yön etsiä ratkaisua johonkin ongelmaan, kaikenlaista kokeillen ja sitten seuraavana päivänä sain vastailla tuhannenviisisataa kertaa, että "juu kyllä, tiedän ja on kokeiltu, monta kertaa. Ei toimi meillä". Muutaman asian kohdalla jouduin toden teolla hokemaan itselleni: he tarkoittavat vain hyvää. He tarkoittavat vain hyvää. He tarkoittavat vain hyvää. 

Muutama saamani vinkki on ollut sellainen, minkä kohdalla olen todennut suoraan mielessäni: ei jatkoon. Ehkä toimivat jossain perheessä, mutta eivät tässä huushollissa. Eniten olen joutunut perustelemaan tekemiäni valintoja imetyksen suhteen, mikä on mielestäni todella erikoista. Onhan kyseessä kuitenkin yksi maailman luonnollisimmista asioista. Kysellään maidon riittävyydestä ja siitä, koska ne kuuluisat kiinteät aloitetaan. Ja onhan se ensimmäinen kiinteä sitten varmasti peruna? -Voi peruna sentään. 

Sitten on myös niitä korvaamattomia vinkkejä, mitä ilman hakkaisin edelleen päätä seinään. Jatkoon:

  1. Vauva jaksaa olla hereillä maksimissaan 1,5-2h. Sen jälkeen kannattaa tarkkailla väsymyksen merkkejä, esimerkiksi silmien hieromista. Sitten heti ruokaa, puhdas vaippa ja nukkumaan. Joskus suoraan nukkumaan, jos hän vaikuittaa kaikin puolin tyytyväiseltä.
  2. On ihan ok olla väsynyt. Silloin kannattaa oikaista mahdollisimman paljon. Jätä siivoilut toiseen kertaan ja syö noutoruokaa. Ei maailma siihen kaadu. 
  3. Lähde vähintään muutaman kerran  viikossa ulkoilemaan tai tapaa muita aikuisia. Sekoat päästäsi jos olet neljän seinän sisällä 24/7. Ja mitä pidempään olet siellä, sitä vaikeampaa sieltä on lähteä. Ei hätää: voit ottaa vauvan mukaan. 
  4. Anna puolison osallistua ja osallista puolisoa. Hän on ihan yhtä hyvä hoitamaan vauvaa kuin sinäkin. 
  5. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja niistä saa sekä pitää puhua ääneen. 
  6. Jos vauva itkeskelee paljon, vauvan itkujen pituutta kannattaa välillä kellottaa. Joskus itkukohtaus tuntuu ikuisuudelta, mutta sitten huomaatkin sen kestäneen todellisuudessa vain viisi tai kymmenen minuuttia. 
  7. Jos meinaat menettää malttisi, anna vauva hetkeksi puolisolle tai jos olet yksin, laske hänet turvalliseen paikkaan ja poistu hetkeksi huoneesta. Hengittele syvään ja laske kymmeneen ja palaa sitten takaisin. Mitään peruuttamantonta ei ehdi tapahtua niin pienessä ajassa ja pieni jäähy äidille tekee vain hyvää. Muista, että vauva ei itke turhaan tai ärsyttääkseen. Itku on hänen äärimmäisin keinonsa kommunikoida ja tulla huomatuksi. 
  8. On ihan ok laittaa korvatulpat korviin tai kuunnella musiikkia, jos vauva on todella itkuinen. Kukaan ei saa kirkasta kruunua siitä, miten pitkään jaksaa kuunnella vauvan huutoa, tärykalvot riekaleina. Kunhan reagoit vauvan hätään, sillä ei ole mitään väliä, jos korvissasi pauhaa Spotify samaan aikaan. 
  9. Vauva ei mene pilalle, vaikka häntä pitäisi sylissä jatkuvasti. Et voi helliä vauvaasi liikaa. 
  10. Liity vertaistukiryhmiin, ihan vaikka vain sivustaseuraajaksi. 
  11. Masuvaivoihin auttaa parhaiten masujumppa+maitohappobakteerit+äidin ruokavalio (jos imetyksellä)+pystyasennot ja kantaminen liinassa.
  12. Jos tavoitteena on imettää/täysimetys, kannattaa tutustua Imetyksen tuki ry:n toimintaan sekä internetissä että lähialueellasi. Ensimmäiset 2kk ovat haasteellsimpia aikoja, sitten helpottaa.

Ja tärkeimpänä: 

"Sä olet sun lapselle paras mahdollinen äiti. Oot oman lapses asiantuntija. Kyllä sä tiedät, mikä hänelle on parhaaksi ja opit koko ajan tulkitsemaan häntä enemmän ja enemmän. Luotat vaan ittees ja vaistoihis ni hyvin se menee". 

Vaikka alussa otin saamani vinkit todella henkilökohtaisesti, pääsääntöisesti niistä on ollut korvaamaton apu. Vinkki vitosissa ei siis tosiaankaan ole mitään pahaa. Olen kova jakelemaan niitä itsekin, usein jopa kysymättä. Yritän kuitenkin pitää mielessä entisen esimieheni antaman kehitysehdotuksen: älä tarjoa aina heti ratkaisua. Vaikka joku avautuisi ongelmastaan, hän ei välttämättä halua saada siihen ratkaisua juuri sinulta. Joskus on hyvä vain kuunnella ja olla olkapäänä. Toivottaa tsemppiä ja jaksamista ja valaa uskoa siihen, että ongelma varmasti ratkeaa. Jos jotain olen tässä lyhyehkön vanhemmuuteni aikana oppinut niin se, mikä toimii yhdessä perheessä ja yhdellä lapsella, ei välttämättä toimi toisella. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla vanhempi. Aivan kuin työelämässä, niin monta on tapaa kuin on tekijääkin. Kunhan lopputulos on sama, ei ole mitään merkitystä, millä tavalla matka maaliin kuljetaan. Ja hyvin suuri painoarvo on sillä, miten asiansa esittää. Hyväkin vinkki saattaa mennä toiselta ohi korvien, jos se tuodaan esiin omaa kruunua ja erinomaisuutta kiillottaen, samalla toisen tekemistä kovaäänisesti arvostellen. Jokainen äiti on yksilö. Jokainen vauva on yksilö. Yhdessä he ovat tiimi. Eivätkä kaikki tiimit toimi yksioikoisesti samalla tavalla. Ja jokainen perhe tavoittelee varmasti samaa päämäärää: tasapainoista ja toimivaa arkea, missä jokaisen perheenjäsenen on hyvä olla.

"Täs on sulle äiti yks vinkki vitone: josset osaa sanoo mitää miellyttävää, ni älä sano mitää. Mind your own fucking business, hooman. Ja anna sitä kastiketta". 

Kohta on takana kolme kuukautta vauva-arkea. Oma tapa toimia ja olla Ruususen kanssa on alkanut muotoutua, enkä ole enää yhtä herkillä kuin ensimmäisinä viikkoina. En enää ota saamiani neuvoja automaattisesti hyökkäyksenä omaa vanhemmuuttani kohtaan, vaan pyrin aina miettimään, onko saamani vinkki aiheellinen tai kannattaako minun soveltaa sitä omaan arkeeni. Sinänsä harmi, että juuri kun olen avartamassa mieltäni vinkkien suhteen, niiden automaattinen tipahtelu korvaani on hiipumassa. Kävikö tässä juuri niin kuin äitini ennusti:

"Älä huoli, sitten kun kolme kuukautta tulee täyteen, kukaan ei o enää kiinnostunu susta ja sun vauvasta, eikä jakele vinkkejä tai kysele kuulumisia. Sit se on jo ihan vanha juttu ja saat hoitaa sitä iha just sillai ku tykkäät ja joudut pyytää jengiä kylään, ku muuten kukaa ei käy".

No perhana, just ku musta alko tulla ihan kiva. Tulkaa ny kaffeel vaa, en mä enää kiukuttele <3 

comments powered by Disqus