hyvinvointi

VINKUINTIAANI

Tuntuuko joskus siltä, että on pakko nostaa jalat ylös? Oireet saattavat johtua tilapäisestä raskaudesta. 

Meillä on lähipiirissä tapana kutsua turhasta kitisijöitä vinkuintiaaneiksi. Olen niin kovasti mainostanut, miten vähällä olen päässyt tässä raskauden aikana, että nyt on aika hieman vikistä ja valittaa. Olen nimittäin saanut tämän viimeisen kolmanneksen aikana uusia ystäviä. Saanko esitellä: vihoitteleva ja veemäinen selkä sekä yölliset toveri suonenvedot! Selkäkipu tuntuu erityisesti takalantiossa ja säteilee varpaisiin saakka. Tukivyö on ollut työssä suuri pelastus, eikä selkä onneksi pahemmin vaivaa työpäivän aikana. Työpäivän jälkeen kipu usein iskee kotiin päästessä, kun pitkän päivän jälkeen istun yhtäkkiä reippaaksi puolituntiseksi auton rattiin. Välillä myös sängystä nouseminen on aikamoista akrobatiaa ja pahimmillaan pelkään jalan lähtevän alta.

Suonenvedot taas ovat vaivana erityisesti pitkien työrupeamien jälkeen. Nykyisin näitä ”kuolen tähän paikkaan” lihaskramppeja on ollut sen verran monta perätysten, että huomaan havahtuvani yöllä juuri ennen kuin suonenveto alkaa. Jos nyt liikautan itseäni millimetrin verran, se on menoa. Joskus onnistun rentouttamaan itseni niin, ettei kramppia tule, mutta useimmiten tätä sekunnin Ahaa-elämystä seuraa muutaman minuutin kipukohtaus, minkä aikana huudan kuin hyeena ja näkymätön mies saa hepulin herätessään tähän kaaokseen. 



”Mitä tääl tapahtuu oikee”?!

”Vetää suontaaaaaaaaaaaaaaaaaajalastaaaaaaaaaaa aisssssssaaaaaaaaaaatanan vituneprkeleevittu älä vaan koskesiihen aijjjumalauattaaauuauauauuuuu”.


”o___________________o”. 

Toisinaan kramppi on niin raju, että koko pohje on jumissa seuraavana aamuna. Ratkaisukeskeisenä ihmisenä en kuitenkaan ole antanut näiden uusien ystävien lannistaa minua. Olen tutkinut ja kokeillut, millä keinoilla oireita voisi lievittää. Kanssakärsijöille haluankin nyt jakaa hyväksi kokemani vinkit näiden ongelmien selättämiseksi tai edes oireiden helpottamiseksi!


Selkäkipu, mikä avuksi, tohtori Heikkonen? 

1. Venyttely (paitsi, jos kyse on tulehduksesta) 

2. Liikunta. Toisin kuin luullaan, usein pelkkä lepo ei auta. Joskus lepo saattaa jopa hidastaa selän paranemista. 

3. Tukivyö 

4. Työn keventäminen mahdollisuuksien mukaan 

Selkäkanava tarjoaa todella monipuolisesti tietoa selän erilaisista ongelmista, sekä ratkaisuja selän omatoimiseen hoitamiseen kotona. Tässä muutama suoralinkki ennaltaehkäisyyn ja jo olemassa olevien selkäongelmien hoitoon:





Itse olen tehnyt, etenkin työpäivän jälkeen, raskaana oleville suunniteltuja venytysliikkeitä. Koen, että niistä on ollut apua kipuun. Jumppaa olen tehnyt jaksamisen mukaan, mutta täytyy myöntää, että viime aikoina liikunta on kyllä jäänyt naurettavan vähälle, koska väsymys on töiden jälkeen niin voimakasta. 




Lihaskrampit aka suonenvedot, mikä avuksi, tohtori Heikkonen? 

1. Tarkista magnesiumin, kalsiumin ja natriumin saantisi. Saatko syömästäsi ruoasta riittävästi kaikkia edellä mainittuja? Suosittelen lämpimästi lisäämään ainakin magnesiumin saantia, esimerkiksi lisäravinteena. Itse otan aina iltaisin nukkumaan mennessä. Lihaskramppien pahetessa olen aina nostanut määrää kahteen kapseliin ja koen, että se on lievittänyt ”kohtausten” määrää ja voimakkuutta. Olen myös harkinnut magnesiumsuihkeen kokeilua, mutta toistaiseksi en ole vielä toimertunut hakemaan sitä.

2. Juo riittävästi vettä päivän aikana, vähintään 2-3 litraa. Pidä kuitenkin samalla huoli, että suolatasapaino säilyy kehossa hyvällä tasolla! 


3. Venyttele, venyttele ja venyttele. Erityisesti ennen nukkumaanmenoa. Hiero varpaita ja pohkeita iltaisin. 

4. Nuku villasukat jalassa. Lämpö kuulemma tehostaa verenkiertoa. Tiedä siitä, mutta toimii! Suonenvedot vähenivät heti merkittävästi, kun aloin nukkua villasukkien kanssa! It’s magic! 

5. Tukisukat seisomatyössä. Itselläni nämä ovat jääneet edelleen hankkimatta, mutta olen kuullut, että niistä on paljon apua seisomatyötä tekeville! 

Itselläni oireet ovat lievittäneet huomattavasti, kun olen alkanut kiinnittää huomiota ruokavalioon ja omaan tekemiseen työssä ja vapaa-ajalla. Erityisesti silloin, kun vauva ja maha ovat ottaneet kasvupyrähdyksiä, oireet ovat myös olleet voimakkaimmillaan. Sitten se taas helpottaa, kun kroppa tottuu muuttuneeseen tilanteeseen. Myös työssä tietoinen himmaaminen on auttanut oireiden lieventämisessä. Ei vain yksinkertaisesti enää kykene juoksemaan ympäri puljua kuin sähköjänis ja se on ihan OK.


Juuri yhtenä päivänä oli kai joku kasvuspurtti meneillään: en nimittäin voinut istua ollenkaan. Tuntui, että tila loppuu kylkiluista ja hengittäminen on työlästä. Koko mahaa puristi ja kiristi ja ahdisti. Pyörin pitkin olohuoneen lattiaa näkymättömän miehen katsellessa minua silmät pyöreinä. Nauratti ja itketti samaan aikaan. Olo oli kertakaikkisen epätoivoinen ja mahdoton. 

MITEN SE MUKA MAHTUU TONNE, JOS SE VIELÄ KASVAA PARIKIN KILOA!?!?!?!?!? 

Seuraavana päivänä olo oli kuitenkin normalisoitunut, joskin masu tosiaan näytti jälleen aavistuksen isommalta kuin ennen. Ainakaan talvitakki ei enää mene kiinni, vaikka se juuri muutama päivä sitten oli ihan fine. Sisälläni tapahtuu ihmeellisiä asioita! Ei silti edelleenkään oikeasti ole varaa valittaa. Niin helpolla koen päässeeni loppujen lopuksi, vaikka tämä postaus nyt onkin hieman tällainen valitusvirsi. 
comments powered by Disqus