perhe

XMAS throwback

Tuntuuko siltä, että joulu tuli ja vihelsi mennessään? No niin minustakin! Jotenkin on tuntunut myös siltä, että koko kulunut viikko on edennyt ihan hirvittävää vauhtia. Olemme tutustuneet joulupukin tuomiin lahjoihin, käyneet ensimmäistä kertaa pulkkamäessä ja etsineet kuumeisesti asuntoa. Toistaiseksi tuloksetta. Eipä tässä vielä kiire olekaan jälkimmäisen suhteen, heh. Olen kuitenkin toiveikas, että ensi viikon aikana voisin alkaa suunnitella muuttopuuhia. 

Joulu sujui meidän perheemme osalta oikein mukavasti, aikatauluista huolimatta. Hyvin suunniteltu on nähkääs puoliksi tehty. Ruusunen sai availla lahjoja tasaisessa tahdissa jouluaattoaamusta joulupäiväiltaan ja kiertää sylistä toiseen paijattavana. Ihan kauheasti tämä pakettihomma ei jaksanut häntä vielä kiinnostaa, mutta onneksi isimies toimitti innokasta apurin virkaa. Paketeista paljastui hyvin pitkälti kaikkea sitä, mitä oli toivottu joulupukilta aikaisemmin: 

  • vaatteita, saunatakki, talvikengät ja kypärämyssy
  • sponsoritukea turvaistuimen ostoon 
  • kirjoja ja nuppipalapeli 
  • muutamia leluja ja rakennuspalikoita 
  • työnnettävä Minni Hiiri -mopedi 
  • vauvapulkka 

Prinsessa ja vanhemmat olivat oikein tyytyväisiä joulupukkiin tänä vuonna! Lahjat olivat kaikki ajatuksella valittuja, oikean kokoisia ja tarpeellisia. Muutaman päivän perusteella Ruususen omiksi suosikeiksi ovat selvästi valikoituneet juttelevalaulavaopettava Masu-pehmokoira, nuppipalapeli ja Brion magneettiset blockspalikat. Jälkimmäisillä hän jaksaa leikkiä yllättävänkin pitkiä aikoja! Isimies taas oli entien innoissaan äänikirjasta, johon pystyy nauhoittamaan omaakin puhetta. Hän taitaa leikkiä sillä toistaiseksi enemmän kuin Ruusunen. 

Laittelin kameran kuvat koneelle vasta tänään ja minut valtasi heti perinteinen juhlan jälkeinen haikeus. Kuvien kautta pääsee aina hetkeksi takaisin vallitsevaan tunnelmaan. Löytää ehkä jonkin uuden kulman, mikä siinä hetkessä meinasi jäädä huomaamatta. Ajattelin jakaa muutaman näistä teidänkin kanssanne. Toivottavasti kuvista välittyy, miten aikatauluista huolimatta joulu voi siltikin olla kiireetön ja onnistunut <3. 

 Arvailuni tonttulakin menestyksen suhteen osui oikeaan. Se pysyi päässä juuri sen kaksi sekuntia. 

Joulupöydästä omat suosikkini ovat ehdottomasti kalaruoat, lihapullat, kinkku, salaatit, peruna- ja porkkanalaatikot sekä jälkkärinä tietenkin mamman tekemä riisipuuro luumukiisselillä. Puuro olikin tänä vuonna tehty Ruususelle sopivaksi, mikä ei menoa haitannut. Yhtä hyvin maistui niin vauvalle kuin aikuisillekin!

Emme hankkineet kotiimme joulukuusta, koska arvelin siitä olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Jouluaattona Ruusunen kuitenkin todisti toisin, kun mummun joulukuusi sai olla rauhassa. Vain sylistä hän suostui katselemaan kuusta koristeineen lähempää. Taisi joulukorttikuvauksesta jäädä mieleen nuo epäilyttävät koristenauhat. Hän totesi, että niistä on parempi pysytellä kaukana, kun ei voi olla varma, mihin ne vielä ryhtyvät! 

Jouluaatto oli niin toiminnantäyteinen, että illalla Ruusunen sammui iltasadun jälkeen sänkyynsä kuin saunalyhty. Vanhemmat jatkoivat iltaa vielä hetken, mutta pian oli annettava periksi ja mentävä "vattan viereen maate". Mikähän siinä onkin, ettei sitä ikinä vain opi syömään sopivasti? #jouluähky#kesäksikuntoon

Jouluaaton ruokaähkystä hieman viisastuneina joulupäivän alkuosa vierähti pappan luona kahvitellen. Sieltä matka jatkui kohti Mummin museota, siis Kojonperää ja mummin ruokapatoja. Ja miten ihmeellinen kuusi siellä olikaan, kun se varisteli lattialle ja tuoksui kummalta! Sitä piti katsella pitkään ja hartaasti.  

"Kato, kato, kato, kato. MIKÄ, MIKÄ KUMMA"! 

Kojonperässä ilta jatkui saunan merkeissä ja iltapuuron kautta Ruusunen nukahti yöunilleen jo kotimatkalla. Hetkeksi hän havahtui, kun auto vaihtuikin omaan sänkyyn, mutta ei hän sitä sen kummemmin jaksanut ihmetellä. Uni vei voiton. Eikä ihme, olihan takana kaksi hyvin merkillistä ja jännittävää päivää vaihtuvine kuvioineen, joulukuusineen sekä lahjoineen. The joulupukkia Ruusunen ei tänä vuonna tavannut, mutta kuka tietää, ehkä ensi vuonna?  

Summa summarum: hyvä ruoka, paras seura ja mieluisat lahjat. I call it a success. 

Oli kuitenkin eräs, kenen mielestä on vain hyvä, että joulu on vain kerran vuodessa.... 

"Typerät hoomanit. Ensin humputellaan ovet paukkuen menemään ja sitten tullaan iltamyöhällä kotiin kasa ryönää mukana, eikä edes lihepulleje tai kinkkeä anneta. Ja missä kissen paketit? Missä juhlakastike? EI MISSÄÄN. Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Hou hou saatane ja merri faking äxmas". 

comments powered by Disqus