Tänään ajattelin listata teille omat 27 elämänohjettani/neuvoa nuoremmalle minälleni, luukkuun nro 11. Lue lisää

Tänään, Suomi on satavuotias. Mutta meidän perheessämme juhlan lisäksi suru on kunniavieras. Lue lisää

Odotusaikana kuvittelin, että on paljon sellaista, mitä ilman ei vain pärjää. Nykyisin huomaan ajattelevani päinvastoin: yllättävän vähällä sitä pärjää. Yllättävän vähän vauva tarvitsee. Ja ne arjen pienet pelastajat, niillä on melko vähän tekemistä varsinaisten vauvatarvikkeiden kanssa.  Lue lisää

Ruususen puuroista koostettu postaus sai paljon kiitosta (http://so-up.fi/heikkonenkakspistenolla/puurokikkailuja ). Tekstiä kirjoittaessani… Lue lisää

Synnytyksestä on nyt kulunut reilu 9kk. Nyt, 9kk jälkeen, allekirjoitan edelleen kummankin palautumista käsittelevän postaukseni ydinajatuksen: on osattava olla armollinen itselleen. On oltava kärsivällinen ja annettava keholle aikaa toipua. Raskaus ja synnytys ovat naisen keholle melkoista muutoksen aikaa. Muutokset eivät tapahdu yhdessä yössä. Olisi hullua kuvitella tilanteen palaavan ennalleen sormia napsauttamalla. Lue lisää

Pistäytymisunikoulun aloituksesta on nyt kulunut muutama viikko. Näistä jokaisena iltana Ruususen nukahtamiseen kulunut aika on vaihdellut viidestä minuutista 45 minuuttiin. Jokaisena iltana hän on nukahtanut itsekseen, ilman vanhemman läsnäoloa. Näistä melkein jokaisena yönä on nukuttu heräämättä kertaakaan. HAAAAAAAAAAAAAAAAALLLLLEEEEEEEEEEEEEELUUUUUUUUUUUUUUUJA.  Lue lisää

Moni on udellut minulta, miten unikoulun kanssa kävi. En halunnut lähteä tuulettelemaan ennen kuin voisin olla varma siitä, että suunta on oikea. Nyt, nukuttuani 12 kokonaista yötä, uskallan varovasti päästää sen suustani: MEILLÄ NUKUTAAN. VIHDOINKIN. Minulla on tästä sana jos toinenkin sanottavaa, joten siksi jaan nyt postauksen kahteen osaan. Tässä postauksessa avaan vielä hieman päätöstä unikoulun taustalla ja pohdin unikoulua muutosjohtamisen näkökulmasta. Palaan soveltamaani pistäytymisunikouluun omassa postauksessa myöhemmin.  Lue lisää

Kulunut kuukausi eteen tulleine Someaiheineen on saanut minut ajattelemaan blogini visuaalisuutta sekä todellisuutta kriittisin silmin. Rakastan valokuvaamista ja kirjoittamisen ohella pyrin kehittymään myös siinä paremmaksi. Kaikkia blogini kuvia on käsitelty jälkikäteen, osaa lavastettukin. Ruokakuvat tulevat mieleen päällimmäisenä lavastettujen osalta. Pyrin kuitenkin toistuvasti arvioimaan ottamiani kuvia ja sitä, missä raja kauniin kuvan sekä liiallisen lavastamisen tai jälkikäsittelyn välissä kulkee. Ja kuten tässä postauksessa käsiteltyjen ajatusten kautta ehkä huomaatte, joskus sitä rajaa on erittäin vaikea hahmottaa. Joskus on vaikeaa muistaa, miksi ja mistä syistä blogiaan kirjoittaa. Lue lisää