Kuluneiden kuukausien aikana on ollut haasteellista hahmottaa, mistä jokin alkaa tai loppuu. Ja täältä minä vain katosin. Lähes jälkiä jättämättä. Olen siitä niin niin niin niin pahoillani. Mutta joku on kopeloinut aikakäsityksiäni. Vuorokausissani ei ehkä olekaan enää tunteja ja minuutteja, vain pikakelauksella kiitäviä sekunteja ja niiden sadasosia. Tai jos tunteja onkin, niin ne loppuvat kesken. Kerta toisensa jälkeen. Kesä vahtui syksyksi ja nyt syksy kääntyy kohti talvea. Mutta missä minä olen?  Lue lisää

Kiinteiden aloituksesta alkaa tulla näihin aikoihin kuluneeksi kokonainen vuosi. Kun ajatellaan, että Ruusunen ruokailee useimmiten viidesti päivässä, tuohon aikaan mahtuu melkoinen määrä erilaisia ruokailuja. Uskallan väittää, että melkein jokainen näistä ruokahetkistä on opettanut minulle jotakin. Jos ei mistään muusta, niin itsestäni. Lue lisää

Elämä voi toden totta muuttua. Etenkin, jos sen käsikirjoitukseen pyrkii olennaisesti vaikuttamaan itse. Sitä voi herätessään luulla, että torstai on aivan kuin mikä tahansa muu torstai. Mutta voikin käydä niin, että se, mikä kuukausia sitten jätettiin herran haltuun, on ratkennut omalla painollaan. Lue lisää

Nykyään päivän ruokailut menevätkin enimmäkseen poskelleen ja ruoka päätyy erinäisten räjäytysoperaatioiden saattelemana lattialle, kissojen vatsaan, sekä roskikseen. Toisinaan hän ei suostu koskemaankaan tarjolla olevaan ruokaan, vaan toteaa välittömästi: "ei ota. Kiitti". Riippumatta siitä, mitä on tarjolla. LUOJA ANNA MINULLE VOIMIA.  Lue lisää

Kulunut viikonloppu kaikkine kissanpentuineen ja valkoisine lakkeineen puhalsi minuun tervetullutta, puhdasta, energiaa. Se sai minut karistamaan epäluulot ja pelon harteiltani. Luottamaan siihen, että kaikki tulee menemään hyvin. Ja mietin, että ei koskaan, ikinä, milloinkaan kannata olla onneton. Kun kerran voi yhtä hyvin olla näinkin onnellinen.  Lue lisää

Torstaina tulen tekemään viimeisen työpäiväni nykyisessä työssäni. Päätös ei ollut helppo ja voin olla vain äärettömän kiitollinen siitä, että minulla on rinnallani mies, joka on rohkaissut minua tekemään jotain näin hullua. Sanoutumaan irti vakituisesta työstä. Kannustanut jättämään tutun ja turvallisen.  Lue lisää

Olemme kokeilleet, millaista on laskea liukumäestä ja miten mahtavaa on vain tepastella huojuvin askelin kaikkea silmät suurina katsellen ja osoitellen. "Ääääiiiiiiiiiiiti", hän sanoo ja osoittaa lyhtypylvästä ihmeissään. "Joo se on lyhtypylväs. Vähän niinku sellanen iso lamppu". "ammppu", hän toteaa ja jatkaa matkaansa. Olemme kuunnelleet, miten pikkulinnut visertävät puissa kevään vihdoin tulleen. Ja tunnen, miten herään läpi talven kestäneestä horroksestani. Ja voimaannun.  Lue lisää

Ruususen unikoulusta on nyt kulunut jokunen kuukausi. Arvelen, että osaa lukijoista ainakin saattaa kiinnostaa, miten meillä nukutaan nyt. Ki… Lue lisää