Kulunut viikonloppu kaikkine kissanpentuineen ja valkoisine lakkeineen puhalsi minuun tervetullutta, puhdasta, energiaa. Se sai minut karistamaan epäluulot ja pelon harteiltani. Luottamaan siihen, että kaikki tulee menemään hyvin. Ja mietin, että ei koskaan, ikinä, milloinkaan kannata olla onneton. Kun kerran voi yhtä hyvin olla näinkin onnellinen.  Lue lisää

Vähän väliä minulle kuiskuteltiin ihailevia sanoja miehen omatoimisuudesta, varmoista ja osaavista otteista. Kyvystä kantaa vastuuta. Minua se nauratti. Tietenkin hän osaa ja taitaa. Tietenkin hän ottaa kopin ja kantaa vastuun siinä missä minäkin. Hänhän on lapsensa isä.  Lue lisää

Palattaisiinko tänään takaisin viime sunnuntain tunnelmiin ja Ruususen yksivuotispaardeihin? Tämän töihinpaluuhäsläämisen ja järjestyksessä kolmannen vuoden sisällä rikkoutuneen älypuhelinsäädön keskellä se tuntuu oikein ihanalta ajatukselta. Sääli, ettei tuota kakkua ole enää jäljellä. Nyt kyllä macaronleivos maistuisi.  Lue lisää

Pieni takaisinheitto joulun tunnelmiin Lue lisää

Odottaessani Ruususta vannoin, että en hänen ensimmäisenä joulunaan enää lähtisi tähän paikasta toiseen juoksemiseen. Vaan tässäpä sitä taas ollaan. Entistä tarkemman aikataulun kanssa.  Lue lisää

Aina juhlien jälkeisinä päivinä on jotenkin takki aivan tyhjä. Voisin katsella illan aikana otettuja kuvia loputtomiin ja käydä juhlien kulkua sekä käytyjä keskusteluja läpi yhä uudelleen ja uudelleen. Ja aina mietin, että miksi porukkaa ei tule kasattua yhteen useammin. Pitäisi nähdä useammin, juhlia enemmän. Koska niin hauskaa se on. Yhdessäolo. Lue lisää

Kaksikymmentä seitsemän ja puoli vuotta sitten susta tuli mun sisko. Voisi kuvitella, että esikoiselle ja siihen asti etenkin äidin puolen su… Lue lisää

Eilinen todisti jälleen, että näitä extemporekahvitteluja pitäisi harrastaa enemmänkin. Liian harvoin tulee kasattua porukka saman katon alle. Vaikka olemmekin umpihulluja kaikki tyynni, en yhtäkään vaihtaisi. Ja kummasti tällaiset yllätyskahvittelut piristävät arkea. Sittenkin, vaikka kakkua syötäisiin vain siksi, että voitaisiin nähdä, kenen naama vääntyy hassuimpaan irvistykseen. Ja hauskinta on aina huijata nirsoja sukulaisia syömään raaka-aineita, mistä he eivät muka pidä. Tällä kertaa jekutettiin tätini Sari syömään sipulia. Se oli piilotettu piirakkaan, mutta sitähän ei hänelle kerrottu. Lue lisää