So-Up -blogiyhteisö suljetaan 31.1.2020. Kiitos kaikille bloggaajillemme ja lukijoillemme yhteisistä vuosista!

Mutta sitten toisinaan sain itseni kiinni merkillisistä ajatuksista. Katselin omasta mielestään jo niin suurta taaperoani ja huomasin tuntevani haikeutta ymmärtäessäni, että hän ei tulisi enää koskaan olemaan yhtä pieni. Että tästä lähtien hän tulisi lipumaan koko ajan enemmän ja enemmän pois minun vaikutuspiiristäni. Kohti omaa seikkailuaan. Ja siinä hetkessä, minun sylini alkoikin tuntua jälleen merkillisen tyhjältä. Ja kevään ensimmäisten leskenlehtien pilkistäessä esiin, minunkin mieleni kääntyi. Lue lisää

Kierrän käteni pienen taaperon ympärille ja toinen käsi kokeilee vaistomaisesti jo pyöristynyttä vatsaa. Eikä aikaakaan, kun sieltä tulee vastauksena vielä niin kevyenä tuntuva töytäisy. Kaikki ennallaan. Minua itkettää. Miten kaikki voikin olla tässä vaan, 160cm leveydellä, mutta silti yksi tulee puuttumaan aina. Lue lisää

Supervoimat saavat minut käymään läpi jo olemassa olevia tarvikkeita ja miettimään mitä tarvitaan. Ostamaan pienen pieniä vaatteita kirppikseltä ja pohtimaan uusien rattaiden ostoa. Suunnittelemaan äitiyslomaa ja jännittämään sitä, miten Ruusunen tulee uuden perheenjäseneen suhtautumaan. Supervoimilla minäkin saan hetkellisesti kiinni siitä, millaista odotus voisi olla. Jos ei aina pelkäisi. Lue lisää

Miksi Varpun odotusaika kaikkine kokemuksineen, tunteineen ja muistoineen palasi tässä odotuksessa niin kristallin kirkkaana mieleeni? Paljon voimakkaampana kuin kertaakaan Ruususen odotuksen aikana. Miten vain yksi peruuntunut lääkärikäynti sai viikkoja luottavaisena pysyneen mieleni järkkymään, päästäen Pelon holtittomana valloilleen? Ja miksi nyt, en enää päässytkään tasapainoon, vaan putosin kokonaan. Miksi en osannutkaan käsitellä niitä tunteita ja pelkotiloja samalla vahvuudella kuin aikaisemmin? Lue lisää

Kiinteiden aloituksesta alkaa tulla näihin aikoihin kuluneeksi kokonainen vuosi. Kun ajatellaan, että Ruusunen ruokailee useimmiten viidesti päivässä, tuohon aikaan mahtuu melkoinen määrä erilaisia ruokailuja. Uskallan väittää, että melkein jokainen näistä ruokahetkistä on opettanut minulle jotakin. Jos ei mistään muusta, niin itsestäni. Lue lisää

Elämä voi toden totta muuttua. Etenkin, jos sen käsikirjoitukseen pyrkii olennaisesti vaikuttamaan itse. Sitä voi herätessään luulla, että torstai on aivan kuin mikä tahansa muu torstai. Mutta voikin käydä niin, että se, mikä kuukausia sitten jätettiin herran haltuun, on ratkennut omalla painollaan. Lue lisää

Nykyään päivän ruokailut menevätkin enimmäkseen poskelleen ja ruoka päätyy erinäisten räjäytysoperaatioiden saattelemana lattialle, kissojen vatsaan, sekä roskikseen. Toisinaan hän ei suostu koskemaankaan tarjolla olevaan ruokaan, vaan toteaa välittömästi: "ei ota. Kiitti". Riippumatta siitä, mitä on tarjolla. LUOJA ANNA MINULLE VOIMIA.  Lue lisää

Kulunut viikonloppu kaikkine kissanpentuineen ja valkoisine lakkeineen puhalsi minuun tervetullutta, puhdasta, energiaa. Se sai minut karistamaan epäluulot ja pelon harteiltani. Luottamaan siihen, että kaikki tulee menemään hyvin. Ja mietin, että ei koskaan, ikinä, milloinkaan kannata olla onneton. Kun kerran voi yhtä hyvin olla näinkin onnellinen.  Lue lisää