Näkymätön mies väitti Ruususen kontanneen jo alkuviikosta, minun nukkuessani. "En oo nähny, joten ei oo tapahtunu", minä sanoin. Päivät ovat täyttyneet jumppatuokioista, kun Ruusunen on kesken tutkimusmatkojensa pysähtynyt vähän väliä heijailemaan itseään konttausasentoon. Eilen illalla kävimme pikavisiitillä naapurissa ja sielläpä sitten Ruusunen muina naisina konttasi pekkapokkana maton päästä päähän. Tosta noin vaa! Oli päästävä nopeasti imurin luokse. Niin äimistynyt olin, että en edes tajunnut kuvata tapahtumaa videolle. Lue lisää

Ruusunen nukahtaa yöunilleen niin kovin aikaisin, usein jo klo 20, että iltaan on auennut oikein mukava rako omalle ajalle. Etenkin silloin, kun näkymätön mieskin on yövuorossa, kissat makaavat iltapalakoomassaan hiljaa ja asunnossa on aavemaisen hiljaista. Silloin minä riisun äitiyden viitan hetkeksi harteiltani ja ajattelen, että niin paljon kuin rakastankin perhettäni ja kaikkea tätä, niin onhan tää pieni oma hetki aika saatanan kommee. Kun saa olla hetken ihan yksin, eikä kukaan tarvitse mitään. Lue lisää

Oli jotenkin itsestäänselvää, että valmistaisin Ruususen ruoat mahdollisuuksien mukaan itse. Enkä koe, että siitä olisi jotain erityistä vaivaa verrattuna kaupan valmissoseiden syöttämiseen. Katsokaas, minä pidän ruoanlaitosta. Olen tottunut työssäni tekemään miljoona asiaa samanaikaisesti, mielessäni toista miljoonaa asiaa samalla prosessoiden. Kun on tottunut tekemään sapuskaa sarjatyönä, kiireetön kotikokkailu ja kikkailu reseptiikalla ei kuormita millään tavalla. Lue lisää

Pitkään reenailtuaan hän alkoi päästä kiinni ryömimisen ideasta. Ensin hän spedeili sängyssä, edeten itsensä mittaisia matkoja. Sitten jo lat… Lue lisää

Äitiaivot herättävät läheisissä sekä ärtymyksen että huvittuneisuuden tunteita. Saatan nykyään käyttäytyä tavalla, joka ei ole aikaisemmin ollut minulle ollenkaan ominaista. Jaksan kuitenkin uskoa, että tämä on vain tilapäistä ja palaan ehkä edes jossain määrin ennalleni sitten, kun taas jonakin päivänä kirkkaana saan nukkua pidempään kuin 2-4h kerrallaan. Siihen asti ei voi kuin pahoitella kanssaeläjille omaa käytöstä. En minä tahallani. Katoku ei vaa aina muista.  Lue lisää

Kävimme alkuviikosta puolivuotisneuvolassa ja kaikki oli jälleen oikein mallikkaasti, joskin sehän tässä jo tiedettiinkin. Ruusunen kasvaa ta… Lue lisää

Eilinen todisti jälleen, että näitä extemporekahvitteluja pitäisi harrastaa enemmänkin. Liian harvoin tulee kasattua porukka saman katon alle. Vaikka olemmekin umpihulluja kaikki tyynni, en yhtäkään vaihtaisi. Ja kummasti tällaiset yllätyskahvittelut piristävät arkea. Sittenkin, vaikka kakkua syötäisiin vain siksi, että voitaisiin nähdä, kenen naama vääntyy hassuimpaan irvistykseen. Ja hauskinta on aina huijata nirsoja sukulaisia syömään raaka-aineita, mistä he eivät muka pidä. Tällä kertaa jekutettiin tätini Sari syömään sipulia. Se oli piilotettu piirakkaan, mutta sitähän ei hänelle kerrottu. Lue lisää

MINÄ PIDÄN SIITÄ, KUN MINUA HOIDETAAN  niin, että saan samalla hypistellä jotain. Jos minulle ei anneta jotakin käteen, otan hoitopöydän kori… Lue lisää