Kiinteiden aloituksesta alkaa tulla näihin aikoihin kuluneeksi kokonainen vuosi. Kun ajatellaan, että Ruusunen ruokailee useimmiten viidesti päivässä, tuohon aikaan mahtuu melkoinen määrä erilaisia ruokailuja. Uskallan väittää, että melkein jokainen näistä ruokahetkistä on opettanut minulle jotakin. Jos ei mistään muusta, niin itsestäni. Lue lisää

Haaveilen siitä, että tulevaisuudessa en pukisi itselleni, saati lapselle, arveluttavissa olosuhteissa tuotettuja vaatteita. Haaveilen, että vaatteet ostetaan tulevaisuudessa vain tarpeeseen ja ne käytetään loppuun tai pystytään jälleenmyymään/antamaan vielä seuraavalle. Matka sinne on vasta alussa, mutta uskon, että yhdelläkin paremmalla valinnalla on mahdollista vaikuttaa edes vähän. Lue lisää

Nykyään päivän ruokailut menevätkin enimmäkseen poskelleen ja ruoka päätyy erinäisten räjäytysoperaatioiden saattelemana lattialle, kissojen vatsaan, sekä roskikseen. Toisinaan hän ei suostu koskemaankaan tarjolla olevaan ruokaan, vaan toteaa välittömästi: "ei ota. Kiitti". Riippumatta siitä, mitä on tarjolla. LUOJA ANNA MINULLE VOIMIA.  Lue lisää

Toisinaan raivotar tuntuu olevan räjähdysalttiina aamusta iltaan. Etenkin silloin, jos olen tehnyt pitkää työpäivää tai arki on ollut muulla tapaa hektistä. Silloin myös omat hermot tuntuvat olevan riekaleina ja tilanteiden kohtaaminen tuntuu vaativan suunnattomia ponnisteluja. Illalla huomaan kuitenkin selvinneeni. Ja tunnen jonkinlaista mystistä mielihyvää. Mielihyvää siitä, että olemme onnistuneet luomaan lapseemme vahvan suhteen. Niin vahvan, että hän kokee kaikki tunteet sallituiksi. Hän kokee olevansa turvassa.  Lue lisää

Olen jostain syystä törmännyt elämässäni poikkeuksellisen paljon kohtaloihin, missä lapset ovat menettäneet jomman kumman tai molemmat vanhemmistaan. Pienenä, nuorena tai nuorena aikuisena. Aina näiden tarinoiden kuuleminen on saanut minut surulliseksi, mutta nyt ne tavoittavat minussa aivan uudenlaisia keloja. Lue lisää

Vähän väliä minulle kuiskuteltiin ihailevia sanoja miehen omatoimisuudesta, varmoista ja osaavista otteista. Kyvystä kantaa vastuuta. Minua se nauratti. Tietenkin hän osaa ja taitaa. Tietenkin hän ottaa kopin ja kantaa vastuun siinä missä minäkin. Hänhän on lapsensa isä.  Lue lisää

Olemme kokeilleet, millaista on laskea liukumäestä ja miten mahtavaa on vain tepastella huojuvin askelin kaikkea silmät suurina katsellen ja osoitellen. "Ääääiiiiiiiiiiiti", hän sanoo ja osoittaa lyhtypylvästä ihmeissään. "Joo se on lyhtypylväs. Vähän niinku sellanen iso lamppu". "ammppu", hän toteaa ja jatkaa matkaansa. Olemme kuunnelleet, miten pikkulinnut visertävät puissa kevään vihdoin tulleen. Ja tunnen, miten herään läpi talven kestäneestä horroksestani. Ja voimaannun.  Lue lisää

Hänen innostuksensa, hymynsä ja naurunsa tarttuvat minuunkin automaattisesti. Samalla huomaan kuitenkin miettiväni, miksi en osaa enää innostua spontaanisti yhtä pienistä asioista kuin hän? Minne tuo taito on kadonnut? Koska hukkasin sen? Milloin puhdas maailmani löysi harmaan sävyt? Voisinko saada sen puhtaaksi uudelleen? -Hänen avullaan, kenties. Lue lisää