hyvinvointi

Hyväksyminen

Olen kohdannut elämässäni monia vaikeita asioita, niin kuin varmasti moni muukin. Nämä tilanteet ovat johtaneet siihen että olen yrittänyt oppia hallitsemaan tunteita. Kirjoitin joskus bloginkin tästä kunnianhimoisesta yrityksestä. Nyt monta zen kirjaa myöhemmin, olen oivaltanut asian mahdottomuuden. Tämä oivalluksen hetki syntyi Joensuun Mailan psyykkisen valmennuksen luennolla. Oivalsin ettei tunteita voi hallita vaan niiden kanssa on opittava elämään. Kiitos siis luennosta, Sanna Turakka.

Sen jälkeen tulee tärkein vaihe, omistautuminen. On sitouduttava tekojen tasolla valintoihin jotka vievät kohti itselle merkityksellisiä asioita.

Kun jokin asia suututti, kävin itseni kanssa keskustelua siitä että kaikki on hyvin, eikä asia vaivaakaan minua. Yritin huijata itseäni kääntämään asiat positiiviseen suuntaan ja sysäsin tunteeni syrjään, käsittelemättä sitä mitenkään. Toki monen monta kertaa tämä temppu onnistuikin, mutta... Eihän tuntemus jotain asiaa kohtaan häviä vaan pulpahtaa pintaan sopivan tai yleensä sopimattoman paikan tullen. Niinpä tajusin ettei tunteita voi eikä tarvitsekaan osata hallita. Kyse onkin siitä, että oppisi elämään niiden kanssa.

Jokaisella meistä on varmasti joukko ikäviä muistoja jotka aiheuttavat epämiellyttäviä tuntemuksia. Jos yrität kääntää ne positiivisiksi tai unohtaa ne jopa tyystin, tulet epäonnistumaan. Siispä suosittelen vakavasti että hyväksyisit tunteesi. Sallisit itsellesi myös epämiellyttävät ajatukset mutta ymmärtäisit kuitenkin että ajatukset ja tunteet ovat juuri niitä asioita ihmisen mielessä jotka tulevat ja menevät. Niihin on turha reagoida turhan kärkkäästi vaan tärkeämpää olisi palauttaa havainnointi nykyhetkeen. Välillä tuo nykyhetkeen palaaminen tuntuu haastavalta, mutta olisi ensiarvoisen tärkeää tehdä tuo tärkeä ankkuroituminen tähän hetkeen tunteista huolimatta.

Kun tunnistaa itselle tärkeät asiat ja pystyy asettamaan selkeän tavoitteen johon pyrkiä, on helpompaa saavuttaa ne. Tämä on toki vasta vaihe, josta lähdetään liikkeelle. Sen jälkeen tulee tärkein vaihe, omistautuminen. On sitouduttava tekojen tasolla valintoihin jotka vievät kohti itselle merkityksellisiä asioita. Otan loppuun muutamia esimerkkejä, kuinka asiaa ajattelen tällä hetkellä.

Laihduttaminen olkoon ensimmäinen esimerkkini. Hyvin usein käy niin yritämme kieltää ajatukset ja tunteet juuri niitä epäterveellisiä ruokia kohtaan joista pidämme. Mietimme kenties ettei vaikkapa pizza maistu hyvälle. Jos se on joskus maistunut hyvälle, niin on turha yrittää huijata itseään ajattelemaan siitä toisin. Mikäli hyväksymme tosiasian että se maistuu kyllä hyvälle mutta mikäli aiomme päästä tavoitteeseen, johon olemme sitoutuneet, on pizzan syöntiä syytä ja toisaalta myös helpompi rajoittaa.

Toisen esimerkin otan urheilun saralta. Kohtaat vastustajan, jolle olet hävinnyt useasti. Mietit ettet saa ajatella häviämisen mahdollisuutta. Törmäät siis tuohon ansaan, joka on todellinen. Et voi huijata itseäsi unohtamaan kokemuksia joita olet kokenut. Sen sijaan voit ankkuroitua nykypäivään ja siihen kyseiseen hetkeen. Ymmärtää se tosiasia että vaikka olenkin hävinnyt hänelle useasti, nyt useita harjoituksia myöhemmin, joihin olet siis omistautunut, tilanne onkin toisenlainen.

Kun aikoinani juoksin 400 metriä, pelkäsin joka ikinen kerta sitä oloa, jonka matkan juokseminen sai minussa aikaan. Se tunne kun kehon happamuus on korkeimmillaan ei todellakaan ole mikään nautinto. Silti jokainen kisa oli minulle tavalla tai toisella merkityksellinen ja niinpä sysäsin tuon ikävän muiston sivummalle ja ampaisin matkaan. Tuolloin olin siis halukas ottamaan vastaan myös inhottavat tuntemukset koska tavoite oli minulle selkeä. On aivan varmaa ettei elämä tule olemaan helppoa, ellet opi hyväksymään myös epämiellyttäviä tuntemuksia tai tapahtumia. Minä ainakin jatkan tämän asian opiskelua. 

Jokin aika sitten törmäsin jonkun ihmisen jakamaan linkkiin jossa Maaret Kallio puhuu samasta asiasta, ehkä hieman eri käsitteillä. Tässäpä olisi linkki hänen ajatuksiin sydämen äänistä

comments powered by Disqus