Harrastukset

Erään kuvan tarina

Katsellessani parvekkeelta eräänä joulukuisena iltana, mieleeni välähti ajatus. Halusin tietynlaisen kuvan taivaasta. Siispä suuntasin katseeni yli kattojen ja kellotornien. Kävin kännykkäni ja aloin räpsiä otoksia. Hetken aikaa parvekkeelta tuijoteltuani, tajusin ettei täältä saa sellaista kuvaa, mikä mielessäni pyörii. Niinpä hyppäsin hybridiautoni sarviin ja lähdin summittaisesti ajelemaan.

Alla kuva parvekkeelta. 

Aikani ajeltuani hoksasin etten näe taivasta kunnolla, mikäli katuvalot ovat liian lähellä. Suuntasin autoni keulan kohti Pilkon pimeää aluetta. Sieltä uskoin saavani kuvan, joka maalaa mielenmaisemani tallennettavaan formaattiin. Saavuin paikalle ja aloin kuvaamaan. Kuinka ollakaan lopputulos ei sielläkään ollut lainkaan sellainen mitä hain. Hetken aikaa mietin jo luovuttamista.

Alla pari kuvaa Pilkosta.

Kello alkoi käydä minua vastaan, sillä illan tummetessa valoteho kännykän kamerasta alkoi auttamatta loppumaan. Pois lähtiessäni ajattelin että käyn vielä yhdessä paikassa, laulurinteellä. Ajaessani kohti Linnunlahtea, päässäni soi Jukka Kuoppamäen esittämänä Sininen ja Valkoinen. En päässyt ajamaan laulurinteen taakse mäelle, sillä tie sinne oli lumen peitossa, joten kaarroin kohti ravirataa. Nopeasti harpoin raviradan reunustan penkereelle ja aloin napsimaan kuvia. Itsenäisyyspäivän tunnelma alkoi nousemaan kun huomasin pilvien keräytyvän tiettyyn muotoon. Tuntemukseni oli osunut oikeaan, sillä ainakin minun silmiini pilvistä piirtyi Suomen lippu. 

Kotiin päin ajaessani mietiskelin hetken suomalaisuutta. Mielestäni luonto on muovannut meistä suomalaisista periksiantamattomia ja sitkeitä. Täällä ei voinut pärjätä, mikäli kesäisin ei työskennellyt pitkää talvea varten. Tuo sitkeys on näkynyt varmasti monella tavalla historiamme aikana. Toki talven vietto entisaikaan on jättänyt meihin tiettyä eristäytyneisyyttä. Koska piti pärjätä kesän aikana hankitulla ravinnolla läpi pitkän, pimeän, kylmän ja lumisen talven, niin tuskin sitä useinkaan huvikseen liikuskeltiin ja juhlia järjestettiin. 

Siinäpä on varmasti tavoitetta meille nykypäivän suomalaisille. Säilyttää tuo sitkeys ja periksiantamattomuus vaikka toimeentulon eteen ei nykyisin tarvitsekaan ihan samalla lailla ahertaa. Ja kehittyä avoimempaan suuntaan sillä olosuhteet ovat muuttuneet huomattavasti parempaan suuntaan, eikä tarvetta tai syytä "pirttiin" käpertymiseen enää ole.