Koli

Akka- vai Ukko-Koli. Kävelin pitkästä aikaa täällä kansallismaiseman raa-assa mutta niin inspiroivassa maastossa. En ollut käynyt Kolilla lainkaan 2000 luvulla ja olikin aika päivittää muistikuvat tästä luonnon taideteoksesta. Lähdin kävelemään kohti korkeimpia huippuja miettien kummalle huipulle kiipeäisin ensin. Valintani oli jostain syystä Akka-Koli. Rupesin miettimään valintaani ja myös sitä miksi nimet menevät niin kuin menevät.

Olisinko halunnut sinne jonkun ulkopuolisen seisomaan keskelle juoksurataa. En.

Kävely rauhaisassa maastossa sai todellakin ajatukset lentämään. Käveltyäni luonnonpuiston alueella yli kaksi tuntia kerkesin miettimään asioita monenlaisia ja myös monelta kantilta. Mietin omaa valmentamista. Mikä siinä on tärkeää. Tulin lopputulokseen että fyysisen valmentamisen tärkein elementti on tajuta, mitä itse laji vaatii. Seuraavaksi mietin juuri tuota Akka-Koli/ Ukko-Koli nimitystä mutta ajatukseni keskeytti noitarummun kumahtelu. Olin menossa vielä kerran kohti Akka-Kolin huippua kun kuulin rummun paukkeen. Kiipesin läheiselle kalliolle katsomaan Akka-Kolin huippua. Näin joukon ihmisiä kokoontuneena huipulle ja kuulin heidän pitävän siellä jonkinlaista retriittiä. Rumpu antoi rytmiä ja kuulin huudahduksia rummun soinnin lomassa. Hetken mietin mitä teen. Sitten tein päätöksen. En kiipeä huipulle vaan annan heidän suorittaa seremoniansa loppuun asti.

Mietin mielessäni omia harjoituksiani. Olisinko halunnut sinne jonkun ulkopuolisen seisomaan keskelle juoksurataa. En. Myös koripallopeleissä rumpu pärisee eikä kenenkään ole syytä mennä häiritsemään pelaajia kesken ottelun. Siksi odottelinkin lähistöllä kunnes ryhmä oli poistunut huipulta ja sen jälkeen nautiskelin luonnon muovaamista huikeista maisemista. Olin tyytyväinen omaan rauhalliseen hetkeeni.

comments powered by Disqus