hyvinvointi

Kolme viisasta miestä

Uskomaton ilta sai seesteisen päätöksen. Kolme viisasta miestä asettui vehreän nummen reunalle ihailemaan nuotiosta lähtevien kirkkaiden kipinöiden matkaa yläilmoihin. Nopeasti kipinät kuitenkin muuttuivat tummiksi pisaroiksi. Ne tipahtelivat maahan savun jatkaessa matkaansa kohti taivasta. Miehet olivat taivaltaneet pitkän matkan kohti kirkasta tähteä, tähteä joka oli ilmestynyt kuukausi aikaisemmin taivaalle. Se ei ollut mikään tunnetuista tähdistä ja se kirkastui koko ajan. Kuukauden ajan he olivat tuijottaneet tähteä samalla lailla kuin he nyt tuijottivat kipinöiden tanssia. Tähti ei kuitenkaan ollut sammunut niin kuin kipinät vaan loisti tuona yönä kirkkaammin kuin koskaan.

Työskentele tehtävissä jotka eivät aina tuntusikaan innostavilta , tee rakkaimmillesi tekoja jotka eivät aina itsestä tuntuisikaan nautinnollisilta ja hyväksy ihmisten erilaisuus.

Kookkain miehistä oli kuningas Pavlik. Hän istui puolikuun muotoisen kiven päällä haroen vahvoja ruskeita hiuksiaan. Hänen voimakkaat kasvonpiirteet erottuivat entistäkin vahvempina valon ja varjojen leikkiessä noilla jykevillä kasvoilla. Suurikokoinen nenä tuntui hallitsevan kasvoja mutta myös voimakas parrakas leuka työntyi uhmakkaana esiin. Hän oli kiivas ja päättäväinen kuningas ja hänen voimakkaan halun takia löytää merkitys kirkkaalle tähdelle, nämä kolme miestä olivat lähteneet matkaan.
Pavlikiin verrattuna kuningas Kamau näytti hentoiselta. Hän istui hiljaisena nuotion ääressä olevan kannon päällä. Kanto oli yli metrin halkaisijaltaan ja kaikesta päätellen siinä oli istunut useita ihmisiä ennen häntä. Pinta oli hioutunut tasaiseksi pinnaksi ja puun syyt näyttivät jopa kauniilta aivan kuin ne olisivat olleet aaltoja jotka hiljaisesti liikehtivät nuotion loimussa. Kuningas Kamau puhui harvakseltaan ja ainoastaan silloin kun hänellä oli tärkeää kerrottavaa. Hänen kasvot olivat lempeän pehmeät ja hänen tummanruskeat hiukset kiilsivät kilpaa kastanjan väristen silmien kanssa. Jos Pavlikin nähdessään kiinnitti huomiota hänen voimakkaaseen nenään, niin Kamaun silmät tekivät lähtemättömän vaikutuksen.

Kuningas Landon oli miehistä nuorekkain. Hän ei malttanut istua vaan vaelteli ympäri nuotiota ja tähyili ympärilleen. Hänen vaalean punertavat puolipitkät hiukset heilahtelivat ei niinkään tuulesta vaan hänen nopeista päänliikkeistä. Hän oli iloinen, huoleton kuningas. Hän oli lähtenyt matkaan eri syistä kuin toiset kuninkaat. Häntä ei niinkään kiinnostanut mitä löytyisi tähden alta vaan itse matka oli hänelle tärkeintä. Hänen puheliaisuudesta oli ollut paljon apua matkan varrella eikä hän ympärilleen katsellessaan miettinyt turvallisuuttaan vaan sitä että tapaisiko hän ketään paikallista jonka kanssa vaihtaa kokemuksia.

He kaikki olivat siis kuninkaita, viisaita miehiä tai tietäjiä riippuen siitä miltä kantilta asiaa halusi katsella. He olivat hallitsijoina hyvin erilaisia. Silti heidän asemaansa kukaan ei kyseenalaistanut sillä he tuntuivat tietävän asioista enemmän kuin muut. He olivat siis nähneet uuden tähden ja päättäneet ottaa selvää mitä sen alta löytyi. Itse asiassa Pavlik oli nähnyt tähden ensimmäisenä ja kertonut siitä Kamaulle. Yhdessä he olivat päätelleet sen merkitystä ja päättäneet lähteä matkaan. London oli siis liittynyt heidän seuraansa silkasta mielenkiinnosta matkaa kohtaan.

Siinä nuotiolla ollessaan he lepuuttivat kameleitaan ja valmistautuivat pitkää mutta odotettua kotimatkaa varten. Tulen loimu valaisi ympäristöä ja uteliaat rusotaskut lentelivät omia pieniä matkojaan lähimetsässä napaten samalla ilmassa leijailevia hyönteisiä. Landonin katsellessa rusotaskujen lentoa hän havaitsi samalla valkoiseen lammasnahkaan pukeutuneen miehen lähestyvän heitä. Miehen rento olemus heijasti itsevarmuutta mutta samalla myös rauhallisuutta. Hieman harmaantuneet hiukset olivat leikattu sivuilta lyhyeksi ja kasvojen uurteet kertoivat ettei hän ollut enää nuorukainen. Tosin hänen jäntevä vartalonsa kertoi ettei hän mikään vanhuskaan ollut ja että uurteet kasvoissa olivat ehken enemmän rankan auringon ja suolaisenkostean tuulen aiheuttamia kuin iän tuomia muutoksia. Voimakas käsi heilahti tervehdykseen miehen saapuessa kohti kuninkaita. Miehen nimi oli John ja hän oli yksi läheisen kylän lammaspaimenista. Hän oli kyläläisten keskuudessa erittäin pidetty ja usein kyläläiset kysyivät juuri häneltä neuvoa. Johnin isä oli ollut myös lammaspaimen niin kuin oikeastaan lähestulkoon kaikki miehet heidän suvussaan. Suvun miehiä yhdisti samanlainen tapa elää. He kaikki olivat olleet erittäin kiinnostuneita ympäröivästä maailmasta, luonnosta, eläimistä ja ennen kaikkea kylän ihmisten hyvinvoinnista. Niinpä Johnilta kysyttiin neuvoa, mikäli joku asia aiheutti huolta kyläläisten mielissä.

John istahti kuninkaiden sytyttämän nuotion ääreen. Hän levitti lampaantaljansa, joka kulki nahkaisen hänen mukanaan repun alla jännenaruin kiinnitettynä. Reppu kulki mukana käytännön syistä. Se sisälsi vesileilin ja kuivatun lihan lisäksi myös muutamia hänelle tärkeitä esineitä. Osaan repun esineistä liittyi muistoja ja osaa esineistä hän tarvitsi lampaita paimentaessaan.

Miehet olivat esittäytyneet lyhyesti kertoen oikeastaan vain nimensä mutta tunnelmasta aisti että kaikki miehet odottivat syvempää keskustelua. Landonkin oli lopettanut ympärilleen tähyilemisen ja tuijotti lämpimillä sinisillä silmillään lammaspaimenta. Koska hän oli joukon puhelian, oli luonnollista että juuri hän avasi syvemmän keskustelun. Landon kertoi, että hänen elämää ohjasi innostus. Se ohjasi nytkin hänet tälle matkalle. Hän kertoi innostuksen iskiessä olevansa täynnä energiaa eikä mikään vastoinkäyminen tuntunut ylivoimaiselta vaan ne olivat haasteita matkan varrella.
Seuraavaksi oli Kamaun vuoro kertoa oma ohjenuoransa elämään. Hänelle elämä oli nautintoa. Hän halusi tuntea mielihyvää tekemisestään. Toki välillä kun elämä näytti vaikeutensa, oli hankala tuntea nautintoa. Tuo asia olikin saanut hänet matkalle. Hän oli tuntenut alakuloa ennen matkalle lähtemistä ja halusi saada nautinnon takaisin elämään. Uusien tuulien puhaltaessa olikin helpompi taas nautiskella. Matka oli siis ollut hänelle tärkeä.

Pavlik piti hyväksymistä tärkeimpänä ohjenuoranaan. Hänelle elämä oli tehtäviä joita tuli vain tehdä. Ei kaikesta voinut tai tarvinnut nauttia saatikka innostua. Matkalle hän lähti siksi että hän yksinkertaisesti halusi tietää tähden merkityksen. Ilman repun pakkaamista ja hevosen selkään hyppäämistä, tähti olisi jäänyt arvoitukseksi. Nyt hän oli tuota tietoa rikkaampi ja vain sen takia että oli ottanut tuon ensimmäisen askeleen matkalle.

Kuunnellessaan kuninkaiden kertomuksia John jäsenteli jo mielessään, mitä miehet hänelle kertoivat. Ei ollut epäilystäkään etteikö hän haluaisi ottaa miesten ajatuksia elämästä oppinuorakseen. Kukin kuninkaista odotti innokkaana lammaspaimenen tarinan alkua. He olivat jo täysin unohtaneet matkansa rasitukset ja oikeastaan syynkin miksi he olivat täällä. Tähti jota he olivat seuranneet, alkoi osoittaa hiipumisen merkkejä ja sen seuraaminen oli ollut kuukauden ajan niin intensiivistä että oli jopa helpottavaa ajatella jotain ihan muuta. Syy miksi he olivat innostuneina kertoneet avoimesti oman ohjenuoran elämästään, oli selvä. He kaikki olivat aistineet että tuolla vieraalla lampaannahkaan kietoutuneella miehellä oli varmasti myös heille jotain annettavaa.

John kertoikin lähes koko yön omia ajatuksiaan elämästä. Hän oli nopeasti tajunnut, miksi miehet liikkuivat kolmestaan. Elämä vaatii juuri noiden kolmen elementin ilmentymisiä. Innostus ja nautinto ovat todellakin niitä tunteita, joita on koettava päästäkseen erinomaiseen lopputulokseen. Hän vahvisti Landonille että innostuksen ja intohimon avulla oli mahdollista suorittaa uskomattomia asioita. Muttei ollut koskaan tavannut ihmistä joka olisi pystynyt koko ajan olemaan innostunut. Elämällä kun oli taipumusta osoittaa myös vaikeammat puolensa.

Kamau ymmärsi Johnin puheen jälkeen että tuo sama asia koski myös häntäkin. Nautinto ja nauttiminen oli tärkeää mutta niin kuin hän itsekin oli kokenut monta kertaa, välillä vaikeuksia ilmenee ja silloin on täysin voimaton jos hakee elämään vain nautintoa.

Tulen hehku sammui nuotiosta useamman kerran ja miehet havahtuivat siihen vasta kun pimeys todella laskeutui ja yön kylmyys saavutti heidän ihonsa. Silloin miehet yhdessä tuumin keräsivät lähistöltä kuivuneita oksia ja sytyttivät tulen uudestaan. Se oli toistuva rituaali sinä yönä. Tulen sammuessa puhe lakkasi ja miehet hajaantuivat niityn laitamalle puun keruuseen. Tulen syttyessä uudestaan puhe taas alkoi. Sitä seurasi ensin jokaisen asettautuminen omalle paikalleen. Kamau istahti kannon päälle ja Pavlik kivelle. John istuutui levittämälleen lampaantaljalle. Landon oli löytänyt sopivan ruohoisen ja pehmeän paikan nuotion ääreltä. Nuotion lämpö piti ruohon kuivana eikä yön kosteus päässyt kastelemaan Landonin vaatteita. Sen verran rauhaton hän oli ettei pystynyt Kamaun ja Pavlikin tavoin istumaan paikallaan vaan venytteli samalla jäseniään kuunnellessaan lammaspaimenen puhetta.

Lopulta John otti puheeksi Pavlikin tavan elää. Hyväksyminen oli Johninkin mielestä pohja elämälle. Välillä piti vain tehdä asioita joita kuuluu tehdä. Vaikka hän nauttikin lammaspaimenena olemisesta ja oli välillä oikein innoissaan siitä kun luonto näytti hänelle ihmeitään. Silti oli aamuja, jolloin niitylle lähteminen tuntui raskaalta. Mutta hän oli saanut isältään neuvon. Työskentele tehtävissä jotka eivät aina tuntusikaan innostavilta , tee rakkaimmillesi tekoja jotka eivät aina itsestä tuntuisikaan nautinnollisilta ja hyväksy ihmisten erilaisuus. Kun näin toimit näin, niin elämästäsi tulee nautittavampi ja kohtaat hetkiä, jolloin olet vahva kuin härkä, eikä mikään pysäytä sinua.

Lopulta oli jäähyväisten aika. John heilautti kättään hyvästien merkiksi, yhtä voimakkaasti kuin saapuessaan edellisenä iltana miesten luo. Käden heilautus oli kuin lähtölaukaus kuninkaille. Matka kohti omaa valtakuntaa alkoi. Sää oli mitä otollisin, auringon lämpöä vilvoitti raikas tuuli ja eikä taivaankannella näkynyt pilven hattaraakaan. Taivaltaessaan ensimmäisiä askelia miehet katselivat onnellisena eteensä. Kukaan miehistä ei puhunut. He vain kävelivät määrätietoisin askelin kohti ratsujaan ja olivat valmiina matkaamaan kohti tuttua määränpäätä. Matka oli erilainen kuin tulomatka. Silloin he eivät tienneet mitä perillä odotti. Nyt he tiesivät ja askeleissa oli uudenlainen ripeys. Heillä oli jo kiire kansansa pariin, johtamaan uuden ajatuksen turvin.

comments powered by Disqus