muistot

Koulumatka

Kävelin jokunen aamu sitten lapseni seurana kouluun. Nostin hänet reppuselkääni ja juoksimme pienen pätkän siten että poikani oli reppuselässä, reppu selässä. Minulle tuli uskomattoman hyvä mieli noinkin jokapäiväisestä toiminnosta kuin kouluun meno, kun siihen liitti pienen hetken reppuselässä juoksua. Paluumatkalla mietiskelin omia koulumatkojani ja muistinkin muutaman todella hauskan tapahtuman.

Itselläni koulumatka lyheni vuosi vuodelta. Ala-asteelle oli 400, yläasteelle 300 ja lukioon alle 100 metriä. Kävellessäni siis ala-asteelta kotiin matka saattoi silti hyvinkin kestää yli puolituntia, sillä mielikuvitus otti aika-ajoin minut haltuunsa ja sen ikäisenä vielä se tarkoitti ajan ja paikan täydellistä unohtamista. 

"Oppilaat alkoivat taputtaa ja hurrata kun olin päässyt taas kerran kättelyvaiheeseen. Valitettavasti olin kuvitellut harjoittelevani ilman yleisöä, enkä osannut ottaa yleisöäni vaan kirmaisin juoksuun, reppu selässä".

Olin tässä kuvitteellisessa tarinassa menossa vierailulle luokkakaverin kotiin. Kotimatkani sisälsi siis harjoituksia, jotka keskittyivät ovikellon soittoon, esittäytymiseen johon kuului olennaisena osana napakka ja reipas käden puristus. Kotimatkani eteni siis metri metriltä siten että soitin ovikelloa, esittelin itseni ja reippaalla otteella ojensin käteni kätelläkseni luokkakaverini isää. 

Lukion kohdalla luokkien ikkunat olivat hyvin lähellä tietä, jota kuljin kotiin. Eikä tämä minun näytökseni jäänyt siis huomaamatta lukion oppilailta. Oppilaat alkoivat taputtaa ja hurrata kun olin päässyt taas kerran kättelyvaiheeseen. Valitettavasti olin kuvitellut harjoittelevani ilman yleisöä, enkä osannut ottaa yleisöäni vaan kirmaisin juoksuun, reppu selässä. Nyt vuosia myöhemmin tuo hetki on siis kääntynyt vain hauskaksi muistoksi.

Tajusin tuota koulumatkaa muistellessa millainen positiivisen energia muistoista syntyykään. Ne voivat olla eilisen tapahtumia tai sitten jopa noita lapsuuden juttuja. Niinpä menin vanhojen valokuvieni luo ja katselin niitä hetkisen. Poimin sieltä yhden mukaanikin jotta voisin muistella helpommin aikaani lapsena, jolloin haaveilu oli paljon luonnollisempaa kuin nyt. 

Etsi kovalevyltäsi tai arkistoistasi kuva joka tuo positiivisia muistoja mieleen.

Millainen on sinun ensimmäisten kouluvuosien positiivisin muisto? 

comments powered by Disqus